Kissa ja fasaani

Satuin kurkkimaan makkarinikkunasta sopivalla hetkellä.

Aidalla istui naapurin pörröhäntä kissa.

Se venytteli nautinnollisesti aamuauringossa.

Kissajoogaa.

Kissa hipsutteli kapeata lautaa pitkin taitavasti.

O-ou!

Ohimarssi...

Paisti oli turhan suuri.

Kissa lähti hiirijahtiin.

Fasaani poistui paikalta yrittäen säilyttää arvokkuutensa.

Juuttisäkkejä ja jääpuikkoja

Mainio maaliskuunavaus!

Huputin viime vuonna istutetut havut juuttisäkeillä.

Keväinen ahava kuivattaa helposti nuoret havupuut.

Kesälän katolta roikkui komeita jääpuikkoja.

Aurinko paistoi räväkästi ja tuoksui jo vähäsen keväälle.

Tiedättehän sen auvoisen tunteen,

mikä hulmahtaa päästä varpaisiin,

kun olet oikein onnellinen...

Tavataanko Türin-kukkamarkkinoilla toukokuussa?

Viron Türissa on kukkamarkkinat 20.-22.5.

En ole koskaan käynyt,

mutta nyt olisi tarkoitus 

lähteä ihmettelemään kukkahumua.

Oletko sinä lähdössä Türiin?

Lauantaina aurinko helotti,

ja hain kellarista pelakuut aurinkokylpyyn olohuoneeseen.

Vihertyköön ensin hieman ennen mullanvaihtoa ja pistokkaidenottoa.

Vaikea uskoa, että kalpukat pelakuut kukkivat viime kesänä näin koreina.

Kuvakavalkaadi helmikuulta

On se säitä pidellyt...

Blinejä, pelejä ja pataleipää

Tämän vuoden uudet aluevaltaukseni näyttävät koskevan ruokaa.

Kokeilin tehdä blinejä, painotus sanalla kokeilin.

Blinit olivat maittavia, mutta aivan liian ohuita.

Seuraavalla kerralla ehkä onnistun!

Pelaatteko PC-pelejä?

Olen tykästynyt Tomb Raider -peleihin.

Kiljahdin riemukkaasti (hiljaa mielessäni), 

kun uusi Raider oli saapunut kaupan hyllylle.

Pääroolissa on nuori kaunis nainen, 

joka selviytyy niin karhuista kuin roistoista,

sekä ratkaisee tiukimmatkin arvoitukset ja pulmat.

Kuvakaappaus pelistä Rise of The Tomb Raider.

Aivan mielettömiä maisemia, 

joihin aina syvennyn pelin aikana.

Pataleipä on myös uusi leipomuskokeiluni.

Suurin osa jauhoista on tattaria.

Leipä on kupsakkaa, rapsakkaa ja mainion makuista.

Marjatarhan penkki sai lumikuorutuksen.

Alla olevan kuvan otin maanantaina 22.2.,

kun aamulla oli upea sumu ja taivas repeili,

jolloin muutama harhautunut auringonsäde ylsi pellolle.

Sama tie ja puurykelmä esiintyi edellisessä postauksessani,

mutta kesäasuisena.

Paluu filmiaikaan (melkein)

Olen palanut filmiaikaan,

tai ainakin melkein,

sillä digi Leicani muistikortille mahtuu vain 30 kuvaa.
Jokaista kuvaa pitää harkita,
aivan kuin ennen vanhaan.

Yhdessä tietokoneessamme oli onneksi XP-käyttöjärjestelmä,

ja sain purettua Leican muistikortille tallentuneet kuvat.

Kuvat ovat vuodelta 2008.

Kyllä, luit oikein, eli kuvat on otettu kahdeksan vuotta sitten.

Muutimme taloomme vuotta aikaisemmin ja

huomaan kuvaavani ihan samoja maisemia ja

 peltoja vielä tänäkin päivänä.

Kuvissa on 70-luvun fiilis, vai mitä?

Meikämarttakin oli päässyt kuvaan.

Kuvan on ottanut mieheni, Esa.

Kuvattu Saaren kansanpuistossa.

Agenttikamera ja kirjatukia

Jo aikoja sitten mies toi työmatkaltaan minulle pikkuruisen kameran.

Se on Leican pienoismalli.

Kamera on ollut vähällä käytöllä,

mutta yritän nyt paneutua sen saloihin.

Huomasin, että minulla on kirjahyllyissä kaikenlaisia kirjatukia.

Uusin hankinta on alla oleva puinen pötterö,

jonka alkuperäistä käyttötarkoitus en voi kuin arvailla.