Klo 6 näytti pihapiirimme salaperäiseltä.
Sumu on somaa.
keskiviikko 19. elokuuta 2015
tiistai 18. elokuuta 2015
Kaunis kuin kompostialue!
Kompostit ovat omakotitalossa välttämättömiä.
Meillä on yläpihalla lämpökompostori ruokajakeen kierrättämiseen mullaksi.
Alapihalla, Pömpelin takana, on lehtikompostialue.
Ajattelin, että olisi nätimpää, jos alueen aitaisi.
Niinpä lauantaina mieheni kanssa kannoimme omasta lautataapelista
lautoja sekä rimoja ja ryhdyimme nikkaroimaan.
Mies toimi ruuvaajana ja minä lautatyttönä.
Ensikertalaisilta erinomainen lopputulos.
Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näette, niin pihamme on jyrkähköä rinnettä.
Mustaa väriä pintaan ja etummaisiin tolppiin lisäksi punaiset pompulakoristeet.
Pitäähän sitä sievää olla, jopa kompostialueen.
Ympäristöä vasta maisemoidaan eli alueelle istutetaan puita ja pensaita.
Näkymä Kesälän takaikkunasta.
Pömpelin takana on siisti kompostialue.
Eikä tarvitse naapurinkaan katsella meidän kukkuraisia kompostilaatikoita...
Ostin kirppikseltä noin 15 vuotta sitten pari nättiä savitaulua.
Perhoset lepattivat Kesälän seinälle ja linnut pyrähtivät Pömpelin ulkoseinälle.
maanantai 17. elokuuta 2015
Hellettä ja keltaista siskonmakkarasoppaa
Helle hellii.
Sunnuntaina kävi marttaystäväni Orivedeltä perheineen visiteeraamassa.
Helppoja vieraita, kun haluavat aina ruuaksi keltaista siskonmakkarasoppaa ja
tuovat itse pullat ja leivonnaiset ja roppakaupalla iloista mieltä.
Ai niin, oma keltainen siskonmakkarasoppani sisältää bataattia, paprikaa, herneitä, maissia,
runsaasti currya, chiliä, piripiriä antamaan potkua, ruohosipulia ja sulatejuustoa.
Makkarat voi korvata kanasuikaleilla ja mausteena voi käyttää thaimausteseosta.
Vierailun yksi syy oli tyttären poikaystävän esittely varamummulle (= minulle).
Varamummu toteaa, että oikein luonteikas ja sopusan oloinen nuoripari.
Toinen syy oli se, että Tiltu halusi lipstikan alkuja.
Meillä on muhkea lipstikkapensas, josta riittää lohjaistavia taimia isommallekin joukolle.
Elokuu puolessavälissä, aamulla lämpöä vain 7 astetta,
lähden kipinkapin tekemään viimeisiä maalaushommia,
sillä päivällä pahtaa niin, että sivellin jämähtäisi lautaan kiinni.
Sunnuntaina kävi marttaystäväni Orivedeltä perheineen visiteeraamassa.
Helppoja vieraita, kun haluavat aina ruuaksi keltaista siskonmakkarasoppaa ja
tuovat itse pullat ja leivonnaiset ja roppakaupalla iloista mieltä.
Ai niin, oma keltainen siskonmakkarasoppani sisältää bataattia, paprikaa, herneitä, maissia,
runsaasti currya, chiliä, piripiriä antamaan potkua, ruohosipulia ja sulatejuustoa.
Makkarat voi korvata kanasuikaleilla ja mausteena voi käyttää thaimausteseosta.
Vierailun yksi syy oli tyttären poikaystävän esittely varamummulle (= minulle).
Varamummu toteaa, että oikein luonteikas ja sopusan oloinen nuoripari.
Toinen syy oli se, että Tiltu halusi lipstikan alkuja.
Meillä on muhkea lipstikkapensas, josta riittää lohjaistavia taimia isommallekin joukolle.
Elokuu puolessavälissä, aamulla lämpöä vain 7 astetta,
lähden kipinkapin tekemään viimeisiä maalaushommia,
sillä päivällä pahtaa niin, että sivellin jämähtäisi lautaan kiinni.
Nämä kuvat ovat Jokioisten Elonkierrosta, jossa kävimme Tiltun perheen kanssa retkellä.
lauantai 15. elokuuta 2015
Huovilan puisto ja Laatikkokauppa
Kävin ystäväni Kaijan kanssa huviretkellä Huovilan puistossa, joka sijaitsee Kärkölässä. Kannattaa tutustua puistoon asiantuntevan oppaan avulla, sillä silloin saat runsaasti taustatietoa alueesta ja historiasta. Kaija osti minulle retkimuistoksi puiston pikkuruisesta myymälästä Papulanruusun.
Kotona odotti Oma piha -lehti (5/2015), jossa oli journalisti/maisema-arkkitehti/bloggaaja Saila Roution seikkaperäinen ja värikäs kuvakertomus Huovilan puistosta. Insinööri Carl Constantin Collin (1863-1941) peri Huovilan 2000 hehtaarin ratsutilan ja perusti sinne sahan, 100 lehmän navetan, meijerin ja talouskeskuksen, jossa oli englantilaistyylinen maisemapuisto lampineen. Hän, kuten isänsä, tunnettiin moderneina maanviljelijöinä. Collin oli maailmanmatkaaja ja rahoitti harrastuksiaan myymällä maitaan. Kuolessaan naimattomana hänellä oli enää asumisoikeus Huovilan puistoalueen tilaansa.
Kärkölään mennessämme poikkesimme hausjärveläiseen Laatikkokauppaan. Kaupasta löytyy kierrätyspuusta valmistettuja tuotteita, vanhanajan penkkejä ja mielikuvituksellinen määrä puisia käsintehtyjä laatikoita, naulakoita ja tarjottimia. Huima paikka! Parasta on se, että yrittäjä on nainen, Kirsi Pitkänen. Kuvassa on Lautatarha-sarjan tuotteita, jotka ovat suunniteltu puutarha- ja parvekeistutuksiin. Ostin kaksi naulakkoa, jotka on tehty 130 vuotta vanhasta harmaasta puusta ja kantokahvallisen tarjottimen, jolla voin kuskata yksikätisesti taukokahvit Kesälään, näin toinen käsi jää vapaaksi ja voin nyppiä kuihtuneita kukkia ja rikkakasveja tullen mennen...
Kotona odotti Oma piha -lehti (5/2015), jossa oli journalisti/maisema-arkkitehti/bloggaaja Saila Roution seikkaperäinen ja värikäs kuvakertomus Huovilan puistosta. Insinööri Carl Constantin Collin (1863-1941) peri Huovilan 2000 hehtaarin ratsutilan ja perusti sinne sahan, 100 lehmän navetan, meijerin ja talouskeskuksen, jossa oli englantilaistyylinen maisemapuisto lampineen. Hän, kuten isänsä, tunnettiin moderneina maanviljelijöinä. Collin oli maailmanmatkaaja ja rahoitti harrastuksiaan myymällä maitaan. Kuolessaan naimattomana hänellä oli enää asumisoikeus Huovilan puistoalueen tilaansa.
Kärkölään mennessämme poikkesimme hausjärveläiseen Laatikkokauppaan. Kaupasta löytyy kierrätyspuusta valmistettuja tuotteita, vanhanajan penkkejä ja mielikuvituksellinen määrä puisia käsintehtyjä laatikoita, naulakoita ja tarjottimia. Huima paikka! Parasta on se, että yrittäjä on nainen, Kirsi Pitkänen. Kuvassa on Lautatarha-sarjan tuotteita, jotka ovat suunniteltu puutarha- ja parvekeistutuksiin. Ostin kaksi naulakkoa, jotka on tehty 130 vuotta vanhasta harmaasta puusta ja kantokahvallisen tarjottimen, jolla voin kuskata yksikätisesti taukokahvit Kesälään, näin toinen käsi jää vapaaksi ja voin nyppiä kuihtuneita kukkia ja rikkakasveja tullen mennen...
torstai 13. elokuuta 2015
Kivituhkaa ja koristenuppeja
Lyhtykuja näytti surkealta,
kun kivituhkan alta paistoi paikoin maisemointikangas.
Lisäksi rikat, tottakai, olivat tehneet aluevaltauksia.
Siispä jyrskyttelin, olkapäät täristen,
sateen jälkeen rikkakasveja nurin.
Lopulta polut olivat niin rikattomat,
että mies pääsi/joutui kärräämään uusia kivituhkia leviteltäväkseni.
Nyt kelpaa Lyhtykujalla askeltaa.
Kapea Lyhtykuja yhdistää etu- ja takapihan.
Oikealla oleva aita on osa autokatosta.
Yritän kierrättää tavaroita ja keksiä niille uusia käyttötarkoituksia.
Irrotin korjauskelvottomasta tuolista koristeelliset jalat.
Ne odottivat useita vuosia sohvalaatikossa uutta tulemistaan.
Hionta ja maalaus punaiseksi, tottakai,
ja jalat muuttuivat koristenupeiksi Kesälän terassille.
maanantai 10. elokuuta 2015
Heli Laaksonen: Lähtisiks föli?
Vein Heli Laaksosen pihakierrokselle.
Noh, siis vein hänen tuoreimman kirjansa.
LÄHTISIKS FÖLI?
Jo kirjan kannet ovat riemastuttavan värikkäät,
joten uskon sisällön vastaavan ulkoasua.
Olen Laaksos-fani.
Hänen ajatuksensa tuntuvat aluksi hattaran kevyiltä,
mutta niissä on aina koukku, mietittävää.
Palaan aiheeseen, kunhan olen hotkaissut ja sulatellut kirjan sisällön.
Lähtisinkö föli?
Lähtisin ja lähdin.
sunnuntai 9. elokuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)