Pääsiäistoivotus

Mukavaa Pääsiäistä!

17.4. oli viimeinen virallinen koulupäiväni.

Pääsiäisestä muodostuu minulle päänsisäinen retki...

(Narsissikuva PhotoFunilta.)

Näppäilyjä

Ystäväni Tuulia, jonka kanssa olemme tunteneet 35 vuotta, tuli malliksi kamerakerhoni studiokuvasiltaan. Tuulia on vuosikymmenten saatossa tottunut näppäilyihini ja poseeraa mielellään mallina.

Studiolla harjoittelimme, noh totuuden nimessä, vain katselimme, kun valokuvausta opiskeleva Janne, asenteli ja sääti valoja. Käytössä oli päävalo, sivuvalo ja hiusvalo. Lisäksi valkoiselle taustafondille tehtiin valoilla harmaa liukuväri.

Silmissä pitää olla pilkettä.

 

Ensimmäinen kuvan otin studiolla ja muut kuvat ennen kuin lähdimme studiolle.

 

Tuulia on muuntautumiskykyinen ja siksi mieluinen malli.

Tuulisten Poikien blogissa voit käydä katsomassa mitä tapahtui, 

kun Myrsky pani hurmausvaihteen päälle.

Numeroita, risuja ja samettiruusuja

Muistatko oliko viime vuoden huhtikuun alussa lunta?

Oli, ainakin meidän seutukunnalla. Todisteena ala puolella oleva kuvapari Loimijoesta.

Loimijoki 2.4.2014

Loimijoki (viime vuonna) 2.4.2013.

Meneillään on neljäs kuukausi. Koulua on jäljellä enää viikko ja kaksi tenttiä + uusintakoe tai pari. Mitä saikaan meikämartta viimeisestä matikankokeesta? Sopii tähän teeman hyvin eli nelosen. Joten matikkasuoraksi tuli 1, 2, 3, 4 ja 4. Ei paha. Kiitokset Reijolle (dosentti, yliopettaja), joka jaksoi selittää monimutkaiset yhtälöt ymmärrettävästi.

Tänään perjantaina en mene töihin, vaan keskityn opiskelemaan SAP (Systeme, Anwendungen, Produkte in der Datenverarbeitung tai englanniksi Systems, Applications, Products in Data Processing) ohjelmistoa. Eikös kuulostakin mielenkiintoiselta ja varsinkin helpolta. Tässä minulla on mahdollisuus ottaa toinen uusintatentti. Huoks.

Yhden martan risutalkoot.

Äidilläni on kasvussa topakoita samettiruusuja.

Minä olen luopunut taimetuksista, kun taimistani tulee aina piiiiiiiiitkiä ja honteloita.

Miten kotipihan kaunistaisin

Ostin kirpparilta Kotilieden vuodelta 1928. Lehti on kasvitarhanumero.

Miten kotipihan kaunistaisin.

Kotiliedelle kirjoittanut puutarhaopettaja Maiju Pöyhönen.

"Katselen uutta, vasta perustettua kotia, joka kohoaa viljavien peltojen ja rehevien niittyjen keskellä. Se on kauttaaltaan huolellisesti ja käytännöllisesti rakennettu. Sekä rakennukset että viljelykset todistavat asukkaiden toimeliaisuutta ja tarmokkuutta. Mutta kokonaiskuva tuntuu sittenkin vaillinaiselta. Silmä turhaan hakee sitä viihtyisyyttä, jota jokaisen kodin tulisi ohikulkijalle jo ensi näkemältä herättää. Mistä tämä johtuu? Koti on supistettu vain seinien sisäpuolelle. Heti ulkoseinästä alkaa vieras maailma, kodikkuuden sijaan huokuu vastaasi vain autio alastomuus. Rakennuksilta puuttuu se viehättävä kehys, minkä vain puut, pensaat ja kukkaryhmät voivat niille luoda. Ilman tätä kehystä on kotisi ulkoasu iloton ja eloton."

Aivan ihastuttava juttu hurmaavine kuvineen ja kerrontoineen ja

edelleen ajankohtainen ja paikkaansa pitävä.

 

 

Mainokset olivat mainioita:

Kohteliaisuus miestäsi kohtaan vaatii käyttämään pellavaliinaa.

Fisk. Extra Heavy-reinkailla varustettu auto on varmin kulkuväline maanteillä.

Tekan Ilona kauneussaippua. Joka pala sisältää kauneutta.

Kärsittekö te liikalihavuudesta? Harvoilla ihmisillä on optimumpaino, 

jossa heidän elinvoimansa ja toimintakykynsä pääsevät täysiin oikeuksiinsa.

Kun on niin vilu, että huh-huh. Silloin pitää olla suussa LACRO-pieni, 

joka saa suuria aikaan. Nuka, yskä, katarri käheys on tipotiessään.

Säästäväisyys on hyve, joka tekee kodin onnelliseksi.

Meikämartalla matikantentti keskiviikkona, seuraavalla viikolla hankintatoimen tentti ja SAP-koe. Uusiksi menee ainakin tuotannon ja logistiikan johtaminen -tentti. 17.4. olisi koulu ohi tenttien osalta. Kesä aikaa tehdä haastatteluja opinnäytetyötä varten ja kirjoitella ilman kiirettä. Ehkä tässä vielä elämä voittaa, nyt tuntuu, että olen rutistanut itsestäni ihan kaiken mitä irti saan. Minähän käyn lisäksi puolipäivätyössä, joten onneksi puutarha-aika alkaa tosissaan vasta viikkojen päästä. Määräaikainen työsuhteeni päättyy 18.5.

1000 neliötä hyötypuutarhaa

Sitä saa mitä tilaa ja vähän enemmänkin.

Olen monta vuotta narissut miehelle, että pitäisi saada kunnollinen marjatarha.

No, nyt se unelma vihdoinkin toteutuu.

Raivaamme osan peltoa marja- ja hedelmäpuutarhaksi.

Tilaa tulee olemaan noin tuhat neliötä,

joten kuokka ja lapio saa heilua ahkerasti ennen kuin maa muokkautuu sopivaksi.

Suo, kuokka ja Jussi = pelto, bobcat ja martta.

Pasuunat pukkaavat lehtiä.

Minulla ei ole tänä(kään) keväänä yhtään mitään muuta kasvussa. 

Vastapäiset pellot ilahduttavat muodoillaan.

Aamuna muutamana oli sirppi taivaalla ja maailma liverrystä täynnä.

Välivalmistujaislahja ja maisemakuvia

Oletteko kuulleet välivalmistujaislahjasta?

Noh, semmoisen kuitenkin sain mieheltäni.

Nyt on ihan pakko valmistua...

Viimeiset rutistukset menossa.

 

Varjokuva meidän perheestä.

Koirapojatkin ovat kuvassa mukana, ne ovat nuo pienet patit tuon

isoimman patin (lue minä) jaloissa.

Eilen illalla järvi näytti romanttiselta.

Avovettä on niin vähän, että joutsenet lentävät pysähtymättä järven yli.

Omenia ja mandariineja

Olen aina ihaillut valokuvantarkkoja tauluja. 

Nyt minulla on kaksi taulua, jotka täyttävät kaikki vaatimukseni.

Taiteilija Lasse Simi on saanut tallennettua asetelmatauluihinsa tunnelman ja kauneuden.

Kyllä kelpaa odotella kevättä, kun seinälle voi ripustaa ikuiset omenat ja mandariinit.

Huomaattehan maitokannun!

Arabian Papukaija.

Taulut odottavat ripustusta, mutta oli pakko päästä hehkuttamaan.

Maalattu nautittavaksi...