torstai 1. joulukuuta 2022

Toukokuisia kuvia -haaste

 Peruutetaan joulukuusta toukokuuhun,
sillä sain kuuden kuvan haasteen Saaripalstan Sailalta.

Kuinka väritöntä voikaan olla toukokuun alussa!


Onnistuin kuvaamaan peuroja, kun olin veljen kanssa reissunpäällä Rengossa.
Hyvin sulautui tämä sorkkajalkainen värinsä puolesta luontoon.


Kävin ystäväni Kaijan kanssa Türin kukkamarkkinoilla Virossa.
Tuomisina kirjavakukkaisia ruusuja ja saniaisia.


Äitini nukkui rauhallisesti pois.
Kuvassa äitini ja isäni suutelevat toisiaan
kihlapäivänään melkein 70 vuotta sitten.


Pelakuut ja pasuunat pääsivät ulos.


Pirkko ystäväni toi hortensioita synttärilahjaksi.
Iloista ja suruista koostui toukokuuni.


 

12 kommenttia:

  1. Vaikka toukokuu on harmaata, niin mikä odotus näkyy ekassa kuvassa! Paljas maa täyttyy pian kukkasilla ym.
    Elämä on iloa ja surua vuoron perään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuska, on se tosiaan merkillistä kuinka nopeasti vihreys puhkeaa, kun on tullut lempeää sadetta ja lämpöä. Poks poks.

      Poista
  2. Toukokuus kaikki muuttuuki nii vauhrilla. Alaku- ja loppukuun kuvat ihan eri näköösiä, niinku olis eri planeetoolta. Niinhän se elämä menöö, tummia ja kirkkahia raitoja matoski vuarootellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, kevättä odotellessa... Ai joo, nyt on taas saanu pukkia lumitöitä ihan olan takaa.

      Poista
  3. Katsoin ensimmäisessä kuvassa, että oletpa tehnyt aidon näköisen kauriin/peuran ja mikähän siinä on materiaalina. Olikin sitten ihan aito. Ajoin pari tuntia sitten vanhaa Turuntietä (110-tie) Saukkolasta Helsingin suuntaan. Näin tien varressa kaksi elävää peuraa ja yhden lähes henkensä heittäneen, jota vilkkuvaloilla varustettu poliisiauto vahti. Taisivat odottaa metsämiestä lopettamaan loukkaantuneen eläimen, luulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, mun peura on betonia, joten tököttää ihan omalla painoillaan kukkapenkissä laukkaamatta mihinkään. Peuroja ja kauriita on ihan hirmuisesti täälläkin.

      Poista
  4. Kivaa, että palasit toukokuuhun! Minustakin ensimmäisessä kuvassa on ihana alkuhetki, kuten Maatuska kommentissaan toteaa. Ja mikä valo! Onhan tuo ihan toista kuin joulukuun harmaus.
    Kaunis kuvamuisto vanhemmistasi tuo kihlajaissuutelo. Ihanaa, että se on ikuistettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, oi ihana toukokuu! Vanhempani tykkäsit pussailla. :D

      Poista
  5. Kohtahan se toukokuu jo koittaa ja kesää lupailee. Ihanat kuvat näin kylmän keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kevät, mitä odotella täällä hankien keskellä, enkulin käsityöt.

      Poista
  6. Toukokuussa näkymät muuttuvat eniten kaikista kuukausista: alkukuusta on joko musta maa, kuten tuossa sinun kuvassasi tai jopa aivan valkoista, kuten meillä aika usein on ja loppukuusta kaikkialla onkin jo vihreää ja värikästä. Millä vauhdilla kaikki tapahtuukaan silloin! Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, juhlitaan joulu ja uusi vuosi, sitten voidaan jo hieman siirtyä kevättunnelmiin, ainakin ajatuksen asteella.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...