Kevään toiset nuotiolla kärvennetyt makkarat.
Suosikkini on ryynäri eli ryynimakkara.
Hmm... pitäisköhän hankkia kuksa?
Yöpakkaset ovat vielä napakoita.
Se ilo pakkasista, että aamulla on huikea hankikanto.
Se ilo pakkasista, että aamulla on huikea hankikanto.
Bloginpitäjäkin pääsi kuvaan, taas.
Linnut kuhertelevat ja veikistelevät.
Pikkuvarpunen.
Pikkuvarpunen.
Pihalla on edelleen muhkeat kinokset.
Minä en ole koskaan grillannut ryynimakkaraa mutta siitä on kyllä vuosikymmeniä kun olen yleensä syönyt sitä 🤔 olisikohan kokeilemisen arvoinen. Ja kuksat on tullut ostettua.
VastaaPoistaHankikantoa on tosiaan ollut riittävästi.
Kantsuu kokeilla, Nila, tosi herkullista.
PoistaRyynimakkara on herkkua. Mies ei voi ymmärtää, että joku voi ryynäristä tykätä. Tosin sen ymmärtää, kun tietää hänen isänsä laittaneen pojille vapaapäivinä pannulla paistettuja ryynimakkaroita. Poikaparat taisivat saada niistä yliannostuksen.
VastaaPoistaBetween, pojat saivat yliannostuksen ryynäreitä. Makumuisto ei selvästi ole mieluinen. Onneksi on monenlaista makkaraa tarjolla.
PoistaEiköhän ne kinokset hupene, kun käy lämpöaalto :) Ryynäri on minunki suosikki :)
VastaaPoistaMaarit, lämpöaalto olisi enemmän kuin tervetullut. Juu, nytkin on jääkaapissa ryynäripaketti odottamassa grillausta.
Poistahankikannosta olemme myös nauttineet Rikun kanssa.
VastaaPoistaHienot kuvat!
Sussi, Rikulle terkut ja kiitti kuvakehuista!
Poista