maanantai 5. maaliskuuta 2018

Viive ja eiku...

Sunnuntaina oli loistopäivä. Kirjaimellisesti.
Otin kameran kaulalle, vetäisin toppahousut jalkaan ja
lähdin kuvausretkelle luontoon.

Orava nakersi ravintoa kuusesta.
(Kuva oli tänään Hämeen uutisten sääkuvana.)


Vihdoinkin sain napsastua harakasta kohtuullisen kelvollisen kuvan.

Kuvaamisesta sen verran, että minulla on kaksi kolme ongelmaa,
yksi on viive eli aivot ja sormi eivät ole täysin yhteistoiminnassa,
siihen kun vielä lisätään epäröinti laukaisuhetkellä
eli "eiku sittenkin tähtäintä vähän oikeelle",
niin tärähtäneitä kuvia on melkoisen monta.
Ai niin, eikä kädetkään ole enää niin vakaat kuin nuorempana.


Kuvasin koivunoksaa, kun kuulin lähestyvät kavion kopsutukset,
joten jäin odottamaan...


Sitten siirryin omalta pihalta Saaren kansanpuistoon.
Luonnosta löytää erikoisia yksityiskohtia, niin kuin nyt nämä kiteet.


Kansanpuistossa voi löytää koivun järvestä.


Yläilmoissakin oli kuvattavaa.


Osmankäämit kylvivät siemeniään maailmalle,
kevät...

Onnekasta viikkoa kaikille!


22 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia kuitenkin näyttää löytyvän aina paljon meidän muiden iloksi <3 Nytkin aivan upeita kuvia :) Mukavaa uutta viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatiaiskanasen Elämää, suurkiitos ja ihana, kun kuvani tuottavat iloa.

      Poista
  2. Noiden samojen asioiden kanssa painii tämäkin kuvaaja, onneksi otokset eivät tallennu filmille - olisi siten kallis harrastus, nämä uudet digikamerat ovat meille armollisia.

    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sas muuta, Kivipellon Saila, kyllä tämä digiaika suosii meitä harrastajakuvaajia. Kiitti!

      Poista
  3. Ai, sullaki?!? Useen saan ottaa erinääsen määrän kuvia, että sais eres muutaman julukaasukelapoosen.
    Ihana kevät kurre :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, näin on, ja kun vielä kuvaa liikkuvia luontokappaleita, niin siinä vasta haastetta piisakin. Parhaat tilanteet lentävät usein taivaan tuliin, jää vain muistikuvia.

      Poista
  4. Osmankäämikuvassa on jotain niin kaunista: elämä jatkuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha rouva, osmankäämit ovat jotenkin söpösiä. Elämä jatkuu, hyvä huomio.

      Poista
  5. Aivan ihania kuvia kaikki! Suloinen orava! Mukavaa maaliskuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päden paja, oravat ovat suloisia (tuholaisia). Kiva seurata lintuja ja pörröhäntiä. Kiitos samoin!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitti, Sussi! Otin kuvia myös fasaaneista, mutta niiden kuvia sitten joku toinen kerta.

      Poista
  7. Onpas jälleen osunut linssi oikeaan kohtaan. On se kumma, ettei käsi ole aina vakaa, ei niin vakaa kuin nuorempana. Tarttis melkein olla jalusta, kun kuvaa, minulla ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Leila Kastelli! Minulla on keppimäinen jalusta, joka käy myös vaellussauvasta, mutta sen kanssa on hankala ottaa kuvia liikkuvista kohteista. Sauva on kyllä korvaamaton esim. Kuukuvauksissa. Täytyykin tehdä joskus postaus tärähtäneistä kuvista, ne ovat usein taiteellisia. :)

      Poista
  8. Hienoja otoksia, hienona päivänä. Harakka on niin varovainen lintu, että sen kuvaaminen on iso haaste. Niitä käy pihan ruokintapaikalla usein, mutta pakenevat heti kun liikun sisällä vaikken edes ihan ikkunan vieressä. Arka henkens pitää, ol mummullani tapana sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kiitos! Mummusi viisaus on erinomainen. Täytyy vain säilyttää maltti ja sinnikkäästi odottaa, hiljaa paikallaan, niin harakan saa tulemaan hollille.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna H! Valokuvaaminen, kuten tiedät, on rentouttavaa ja tekee sielulle hyvää.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...