...ja näin tapahtui...
Poistin pelakuista kukat ja nuput.
Nyt ne nököttävät kellarissa, niukassa valossa.
Olen nimittänyt kuvassa olevan ikkunasyvennyksen ampuma-aukoksi.
Todellisuudessa sen kautta on varmaankin täytetty halkoja
vaivaistalon aikana kellariin.
Eka juttuni toisessa blogissani (Vuodatus), josta siirryin tänne Bloggeriin:
Talomme paikalla on 1880-luvulla ollut köyhäintalo tai niin kuin kansankielellä sanottiin vaivaistalo. Joskus 1920-luvulla nimi muuttui kunnalliskodiksi.
Aikakirjoissa lukee, että vaivaistaloon oli oikein tunku asukkaista. Joukossa oli vanhuksia, vaivaisia, raihnaisia, naisia aviottomine lapsineen ja sairaita. Joukkoon kuului myös sopeutumattomia (mitä se sitten tarkoittaneekaan), pahantapaisia ihmisiä ja ruokavelallisia. Sulassa sovussa? Tuskinpa vaan. Asukit eli hoidokit tekivät elantonsa eteen tilan töitä. Tilahan olikin suuri yli 120 ha. Joukossa oli myös houruja eli mieleltään sairaita, joille lopulta rakennettiin mielisairaala eli hourula. Kunnalliskoti lopetti toimintansa vasta 1950-luvun lopulla.
Tilat jäivät kylmilleen ja olivat erilaisissa käytöissä kuten tehtaana. Meidän paikalla oleva puurakennus paloi, vain komea ja korkea kivijalka jäi jäljelle. Hienoa on, että 1970-luvun alussa idearikas taidekaupppias suunnittelutti paikalle talonsa ja kivijalka jatkoi elämäänsä. Mitähän kaikkea nekin kivet ovat nähneet ja kuulleet...
Vasemman kuvan ikkuna johtaa kellariin.
Kivijalan massiiviset kivet ovat peräisin lähellä olevasta vuoresta.
On siinä ollut miehillä ja hevosilla tehtävää kerrakseen,
kun kivet on louhittu, kuljetettu ja soviteltu paikoilleen.
Työhuoneeni "riippuvat puutarhat" ovat erilaisia posliikukkia.
Odottelen malttamattomana, milloin kukkivat,
sillä odotettavissa on mustia ja vihreitä kukintoja. Uuuh!
Olin kouluttamassa Riihimäellä ja yövyin äidilläni.
Löysin äidin kirjahyllystä yllä olevan lehtileikkeen.
Pitäisikö aloittaa uutta kirjaa...
Aloittamiskynnys vain tuntuu olevan liian korkea.
En ole vieläkään perehtynyt kirjaasi, mutta olen kuullut siitä hyvää palautetta muilta. Varmaan lukijat mielellään kuulisivat jatkoa...
VastaaPoistaSaila, kiitos kannustuksesta!
PoistaSiis toi teidän talon historiikki on ihan huikea! Ei ihme, jos kirjoitat murhatarinoita! Mun on nyt pakko saada se sun tuotoksesi käsiini. Kävin napsaisemassa sen Satakirjastoista seutuvaraukseen, ja hyvässä lykyssä saan jo tällä viikolla. Tippaakaan kirjaasi tuntematta kannustan kirjoittamaan edelleen. Jos Donnerin Jörkka mainosti aikanaan, että lukeminen kannattaa aina, niin kannattaa kirjoittaminenkin.
VastaaPoistaKutri, oli kyllä mieluinen yllätys, että moni kirjasto oli hankinnut kirjaseni valikoimiinsa. Omakustanne oli hinnoiteltu niin ettei siitä syntynyt voittoa eikä tappiota. Toivottavasti tykkäät tarinoistani. Nyt olen piirun verran viisaampi ja seuraavan (?) tuotoksen taitto on parempi ja tarinat pidempiä, jos en sitten yritä kirjoittaa peräti juonellista romaania. Saas nähdä... Donnerin Jörkkä on fiksu tyyppi.
PoistaHieno, historiallinen talo teillä. En ole ennen huomannutkaan, että kirjoitat aktiivisesti. Hieno juttu! Tuosta lehtileikkeestä voi vaikka aloittaa. Tuli mieleeni, että olin Kirjamessuilla Aki Ollikaisen lukupiirissä, jossa käsiteltiin Ollikaisen Musta Satu -kirjaa. Ollikainen kertoi, että hän oli saanut idean kirjaansa Hymy-lehden jutusta, jossa kerrottiin Tattarisuon murhasta.
VastaaPoistaAnneli A /Pihakuiskaajan puutarha, tällä paikalla on pitkä historia, meidän talollamme lyhyt eli vain kivijalka on vaivaistalon ajoilta ja ruumiskellari. :)
PoistaOlen aloittanut kirjoittamisen viitisen vuotta sitten, sattumalta, joten minulla ei ole "kirjallista" taustaa eikä koulutusta. Harrastan kirjoittamista, aivan kuten valokuvausta. Juttuideoita on metsästettävä silmät ja korvat auki. :)
Minäkin kannustan sinua jatkamaan kirjoittamista. Kyllä ne sanat ja tarinat siitä lähtevät syntymään, kun antaa niille tilaisuuden. Pysyvät aivotkin kunnossa, kun pääsevät luovasti ahkeroimaan.
VastaaPoistaVAU, millainen pelaguiden säilytyspaikka. Ympärillä historia humisee ja kauniskin vielä.
Tänks, Between! Viime vuodet menivät opiskelussa ja sairastaessa. Nyt olisi aikaa paneutua kirjoittamiseen. Ideoita olen kerännyt pieneen beessiin kirjaseen...
PoistaTällä mäellä on hyvä fengshui.
Oi teillä on hieno talo! Jotain uutta siinä on minulle. Upea on tuo ikkunaaukko!
VastaaPoistaPelaguu, kiitos! Talo on kestänyt aikaa. Arkkitehti ja taidekauppias ovat aikoinaan suunnitelleet klassikon.
PoistaKyllä silloin pitää kirjoittaa, jos vähäkin siltä tuntuu. Huisin kiinnostava historiikki kotitalollasi. Pelargooniatkin tykkää talosta.
VastaaPoistaSinä hyvin tiedät, aimarii, kun pulputtelet runoja ja tarinoita tuontuosta. Mitähän kaikkea tällä mäellä on tapahtunut? Iloa ja itkua, onnea ja surua...
PoistaMeillä töissä otettiin pelakuut sisälle niiden työhuoneiden ikkunoille, jotka niitä halusivat ottaa. Omassani kukkii vielä täysillä. Ei täällä kyllä niille talvisäilytyspaikkaa olekaan, joten sitten ne on hävitettävä kun lakkaavat kukkimasta.
VastaaPoistaKoetahan vain aloittaa uutta Cottonia. Kyllä sitä tarinaa varmasti lähtee kun vain pistät vain kädet näppäimille.
Sari, pelakuu voisi kyllä menestyä talven yli ikkunallakin, kunhan et kastele sitä kuin harvakseltaan. Kokeile!
PoistaCottoni on aloitettu ja ideaa pukkaa... :)
Kiinnostava historia on talolla!
VastaaPoistaJuu, ja täällä odotellaan uutta Cottonia! Tsemppiä kirjopittamiseen!
Minulla on ollut Halla kakkosen kanssa viivettä, kun niin monta ikävää asiaa, kuten isän kuolema, ovat sattuneet tässä välissä. Yli 90 liuskaa on koossa ja loppuun sen kirjoitan.
Sussi, talolla on taustaa. En ole kuitenkaan löytänyt vielä yhtään ruumista. ;)
PoistaKirjoittaminen vaatii oman aikansa ja ajatukset pitää olla nipussa. Isäsi poismeno oli varmasti raskasta, oma isäni kuoli 20 vuotta sitten ja vieläkin ahdistaa. Anna itsellesi aikaa... Itse toivon saavani kirjani kokoon vuoden sisällä. Katsotaan nyt.
olipa mielenkiintoinen tarina talonne juurista. sinnulla on todella inspiroiva työhuone, en ihmettele yhtään et viihdyt siel kirjottamassa hyvän mielen murhamysteereitä;)
VastaaPoistaIlona Winebridge, talolla ja tilalla on tosiaan pitkä historia. Vaivaistaloon pääsy oli varmasti monelle pelastus.
PoistaTyöhuoneeni on avara ja ikkunasta näen alapihan sekä pellot. Kyllä täällä viihtyy... :)