Panem et circenses

 Leipää ja sirkushuveja. (Juvenalis)

Kävin avustettavani kanssa Sirkus Finlandiassa.
Oli kokonaisvaltainen elämys!

Ensimmäisenä lavalle, siis flyygelin kannelle, tulivat nainen, mies ja valkoinen hevonen.
Flamencoa!

Oli koiria ja kissoja, lautastenpyörittäjä, tanssiesityksiä, hulvattomia pellejä yms.
Ihana kuunnella lasten kikatusta ja huutoja katsomossa.

Sirkustaitelijat olivat todella ammattilaisia.
Tämä valkopukuisen herran esityksen musiikki oli klassista.
Sopi erinomaisesti hänen liikeratoihinsa ja tyyliinsä.
Hallittua, taidokasta...

Pari tuntinen esitys päättyi trapetsille.

Teemun ja Riitan pihapiiri

 Maalla on mukavaa?
Kyllä, ja nättiä.
Ainakin jos käy veljeni Teemun ja hänen vaimonsa Riitan mökillä.

Mökin pihapiiri on soma kuin sammaltyyny.
Metsässä kihisee ja kuhisee.
Yllätyksiä löytyy kannoilta, kiviltä ja puiden alta.

Sumua ja muuttolintuja

 Oravat keräilevät talvivarastoihinsa käpyjä.
Aamuisin on ollut sumuista.
Sadettakin olemme saaneet yli tarpeen.

Illat hämärtyvät.
Puutarha näyttää levolliselta.

Wiima-tyttönen viihtyy laatoitetuilla puutarhapoluilla.
Samoin sisiliskot.

Pelargoniat kukkivat runsaina.

Samoin daaliat, Rengon punaiset.
Tällä paikalla oli mansikkamaa.
Annoin mansikantaimet ystäville,
ja ne tuottivat heillä paljon satoa.

Pikkuruinen säleikköomenapuuni pyöräytti 7 siloposkea.

Pihalla näyttää rehevältä.

Avomaakurkku kukkii ja tuottaa edelleen satoa.

Kottaraisparvi lehahteli naapurin pihlajassa.
Ovat varmasti muuttoaikeissa.

Luin kirjan: Poimit sydämeni kirjahyllystä, Heli Laaksonen ja Aleksandrs Čaks

 Poimit sydämeni kirjahyllystä

Voiko sykähdyttävämpää nimeä runokirjalle antaa?
Runot ovat vuoropuhelua H. Laaksosen ja A. Čaksin välillä.
Aleksandrs Čaks (1901-1950) oli latvialainen kirjailija ja runoilija.
58 sivua oivaltavia, mietteitä ja muistoja herättäviä,
kaipauksellisia, romanttisia, rohkeita runoja.

Runot, suomennokset,
jälkisanat ja maalaukset: Heli Laaksonen
Runot: Aleksandrs Čaks
ISBN 978-952-68595-2-1

Oletko tuoksutellut resedaa? Entäs teeruusuja tai lehmuksenkukkia?
Runot sopivat erinomaisesti (etenkin) meille puutarhaharrastajille.
Menneen maailman tuoksuja ja tunnelmia yhdistettynä nykyhetkeen.
Tyylipuhdasta ja terävän pehmeää vuoropuhelua Heli Laaksoselta.

Oikeastaan Heli lähetti kirjan koirilleni, Myrskylle, Tuiskulle ja Wiimalle.
Tässä Puhureiden mietteet kirjasta.

Pieni runokirja, mutta väkevää ja mukaansa tempaavaa tekstiä.
Huumannuin kumpaisenkin kirjailijan ajatuksista.
Sydämeni vietiin...

Heli Laaksonen opiskelee kiertotalousneuvojaksi.
Keväällä hän kulki metsissä ja tarkkaili suurennuslasin kanssa sammaleita.
Onnistuneita opiskeluja!

Otetaan rennosti!

 Kahteen viikkoon mahtuu paljon tapahtumia.
Kummityttöni Sini kävi perheineen.
Iinaa ei sade haitannut, vaan uimaan piti päästä.

Toinenkin pitkäsääri komeili laiturilla.

Kärräsin grillipolulle tonnin soraa.

Piha alkaa näyttämään valmiimmalta.

Sadettakin saatiin.

Isoimmassa pasuunassa on noin kolmekymmentä nuppua.
Tiedossa vaaleanpunaisia törähdyksiä.

 

Kävin perinteisesti katsomassa Iittalan naivistien näyttelyn.

Otetaan rennosti!

 

Pääroolissa punaiset hanskat

 Yleensä kerään illalla työkalut ja hanskat vajaan.
Sen kerran, kun en näin tee, lehahtaa pihalle 20 kottaraista sekä parvi muita lintuja.
Niinpä joka kuvassa on punaiset hanskat,
ja erinäinen määrä ei-niin-kuvauksellisia laattoja ym.
Onneksi on kuvankäsittelyohjelma, jolla voi tehdä rajauksia.

Lintu 1: Onpa hyvä istua tällä harjanvarrella.
Voin lepuuttaa jalkoja rauhassa.

Lintu 2: Katopas, kun talon emäntä on jättänyt huolimattomasti tavarat pitkin pihaa.

Lintu 3: Käyhän tää lapionvarsikin istumapuuna.
Puu kuin puu.

Lintu 4: Aika tuuheena täällä on nurmikko,
mut niin ankeen kuivaa ettei matosia ole.

Lintu 5: Hei kuulkaa! Nyt on kyllä mun vuoroni päästä kylpyyn.

Lintu 6: Lapset, eiks toi rypeminen jo riitä?

Pientä, suurta ja sirkushuveja

 Avomaakurkut kasvavat kohisten.
Jättiläiskurkkuja löytyy kasvin uumenista,
jos ei muista joka päivä kurkistella lehtien alle.

Saan toukokuussa synttärilahjaksi jalohortensioita.
Istutan ne syksyllä maahan, ja hyvin kasvavat, yleensä.

Tämä pikkuruinen on korkeudeltaan noin 15 cm,
mutta kuivuudesta huolimatta ryhtyi kukkimaan.

Daaliat, Rengon punaiset, aloittelevat kukintaansa.

Sirot viinikärhöt kukoistavat myös.

Sain nämä viinikärhöt herra Y:ltä.
Toisen piti nimilapun mukaan olla väriltään valkoinen ja toisen sininen.
Väri kuin väri, somia ovat.

Pasuuna kurkottelee jo kattoon.
Nuppuja odottelen.

Kävin avustettavani seuralaisena sirkuksessa.
Esiintyjiä oli yhdeksästä maasta.