Kirja-arvonta, voittona Metsänpeitto

"Metsänpeitto on sarjakuvataiteilija Sanna Hukkasen ja kulttuurintutkija Inkeri Aulan yhteinen sarjakuva-albumi metsästä ja puista sekä niihin liittyvästä kansanperinteestä, historiasta ja nykypäivästä.---

Legenda metsänpeitosta kertoo metsän voiman vaarallisesta puolesta: metsään voi eksyä niin, ettei enää löydä takaisin ja yhteys etsijöiden maailmaan katkeaa. Samalla metsä on kuitenkin myös suojeleva.---

Metsänpeitto-albumin yhdeksän sarjakuvaa lähestyvät puita erilaisista näkökulmista: mukana on paikallishistoria Kuhasalon metsälehmuksesta Pohjois-Karjalassa, Suuren tammen runon mukaelma karjalan kielellä Kalevalan alkuperäiskielen kunniaksi, metsäajattelun historiaa Vanhan haavan perspektiivistä sekä hirmuisia loitsuja pyhän pihlajan suojeluksessa.---" 

Kirja varmasti kiinnostaa meitä puutarha- ja luontoihmisiä.

Lue tarkemmat tiedot: Metsänpeitto.

Kirjan on lahjoittanut arvontaani kustantamo Arktinen Banaani, mikä on sarjakuviin erikoistunut kustantamo.

Kuva kustantamo Arktinen Banaani sivulta.

Voit osallistua arvontaan, jättämällä kommentin, jolloin saat yhden arvan. Mikäli jaat blogissasi tai Facebookissa alla olevaa arvontakuvaa, ja/tai kerrot Metsänpeitto kirjan arvonnasta, saat toisen arvan. Ilmoita kommentissasi monellako arvalla osallistut. Onnea arvontaan! Lisäksi olisi mukava kuulla, eksytkö metsässä vai omaatko varman suuntavaiston.

Arvonta suoritetaan 9.4. klo 12, jolloin voittaja ilmoitetaan, joten tarkkaile maanantain postausta.

Oma kirja-arviointini Metsäpeitto kirjasta tulee heti, kun saan kirjan luettua ja makusteltua.

Joulu huhtikuussa

2. pääsiäispäivänä, maanantaina, pyrytti ja tuiskutti oikein huolella.

Maailma muuttui valkoiseksi, ja oli järkyttävän liukasta.

Mies punnersi lumikolan kanssa pihalla ja hiekoitti parhaansa mukaan.

Tiistaiaamuna koristelintu oli jäässä,

mutta kun auringonsäteet tavoittivat sen, 

niin tipat ja lumet sulivat hetkessä.

 

Lumiset törökit näytettiin eilen Yle 1:n sääkuvissa.

Lähdin maanantaina myräkän keskelle kuvaamaan.

Etsin joutsenia kahdelta järveltä,

ja lopulta löysin kolme yksilöä.

Daami katsoi vierestä,

kun kilpakosijat ottivat mittaa toisistaan.

Kuvan laatu?

Noh, tässä nyt näemme, että pitäisi opetella kameransa ominaisuudet,

ennen kuin lähtee kuvaamaan haasteellisiin olosuhteisiin.

Sakea lumipyry ja niukka valo,

lopputulemana valkoista valkoisella.

Kuten kerroin, oli todella liukasta, tiet olivat umpijäässä.

Jouduin ajamaan autoni pieneen notkelmaan, pöljä minä,

ja oli hieman haasteellista päästä sieltä takaisin tielle,

sillä rinne oli lumen alla puhdasta jäätä.

Joulu huhtikuussa?

Noh, ainakin yksi perheenjäsen nautti täysin siemauksin lumesta,

Wiima tyttönen.

Valkoista maassa ja ilmassa

Eipä ole vuodet veljeksiä eikä sisaruksia.

Alla oleva kuva on napsaistu 2.4.2017.

Lumesta ei ollut tietoakaan.

Kasvulan pääsi siivoamaan.

Rusakoita vastaan

jouduin virittelemään 

pyökin päälle

saavinpeitosta ja jakkarasta suojan.

Tilanne nyt, pääsiäisen pyhinä, on se,

että kovasti paljon on valkoista,

niin maassa kuin ilmassa.

Aivan fasaanin takana on pyökintaimi.

Lunta on hippasen enemmän kuin viime vuonna.

Pälvipaikat syntyivät,

kun mies levitti tuhkaa hangille.

Meillä ei ole kissaa, 

mutta naapurin kissat käyvät pitämässä myyrä- ja hiirikannat kurissa.

Valkoiset kukat ovat herkkiä.

Krysanteemit ovat mieheni työhuoneen ikkunalla.

Tämä on 900. postaus Bloggerissa.

Ehdin tätä ennen kirjoitella muutaman vuoden Vuodatuksessa.

Valo

Kasvivalosta on selkeästi hyötyä!

Tomaatintaimet ovat vankkarakenteisia,

ainakin vielä.

Ruukutus isompiin purkkeihin on edessä.

Olen säästänyt maitotölkkejä sitä varten.

Olemme käppäilleet järvenjäällä,

sillä meidän santatiet ovat niin kuraisia,

että (mäyrä)koiramme eivät suostu siinä lillussa kulkemaan.

Puhurit, eli Myrsky, Tuisku ja Wiima,

saavat meidät liikkumaan.

Anoppini Elsa nukkui pois 101 vuotiaana keskiviikkona.

Ulkona on ollut niin kaunista, valoisaa ja lämmintä,

että olen tönöttänyt (painavan) kameran kanssa 

kuvaamassa, kaula kenossa, lintuja.

 

Eilinen lintukuvaus kostautui,

sillä nyt on niska aivan jumissa.

 

Pikkulintujen lisäksi napsin kuvia kuumailmapallosta ja lentokoneesta.

Omalla pihalla seisten voi nähdä vaikka mitä jännää.

Pääsiäinen ja kuvasatoa

Iloista pääsiäistä!

Luomuvirpomisvitsa, 

höyhen oli tarttunut pihakoivun oksaan.

Vanhanajanpelakuut ja auringonnousu.

Kävin eilen veljeni Teemun kanssa kuvausretkellä.

Joutsenia löytyi kahdelta järveltä ja yhdeltä joelta.

Kotipihalla kuvasin harakoita.

Ne ovat arkuutensa vuoksi haasteellisia kuvattavia.

Fasaanirouvat ja talitintti popsivat tarjoumuksiani.

Meidän pihapiirisissä on myös variksia.

 Seuraava kuvausretki taitaa suuntautua Vanajalle,

sillä siellä on merikotkia.

Veli ja sen isosisko...

Kuvien nimet

Tämä postaus perustuu kuviin, ja niille antamiini nimiin.

Tuoko antamani nimi lisäarvoa kuvalle,

vai pitäisikö antaa katsojan ajatuksille omaa tilaa?

Tuoltako se kevät tulee?

Avosylin kevääseen.

Kukka-umppu

MONTAGUE:

Sekä itse että ystäväini kautta; Vaan hän, tuo halujensa uskottu,

On itselleen -- kuin vilpitön, en tiedä -- 

Mutt' ainakin niin salainen, niin vaiti,

Niin suoruutta ja julkisuutta vailla,

Kuin kateen madon syömä kukka-umppu, 

Ennenkuin kauniin teräns' auki luo se

Ja sulons' auringolle pyhittää,

Jos tietäis vain, mik' alku on tuon vaivan, 

Kyll' avun hankkisimme mielist' aivan.

(Katkelma Romeosta ja Juliasta)

Wiiman ensimmäinen kevät.

Noh, tässä kuvassa on kyse dokumentoinnissa,

ja kun noita karvapöksyjä on vaan niin hauska kuvata.

Lauantaina näytettiin kuvani, Pilvet kuin Einsteinin hiukset,

Aamu-Tv:n säätiedotuksessa.

VALOkuvia

Napsin taas valoilmiöitä talteen.

Yllä olevan varjon saa aikaan ikkunalla oleva bambi.

Jeskamandeeraa, tule äkkiä kevät, 

sillä ikkunat kaipaavat kipeästi pesua!

Tosi harvoin asettelen tai muuttelen mitään kuvauskohteissani.

50 vuoden aikana kuvaussilmä on harjaantunut tarkkailuun ja havainnointiin.

Kuva on pikkuisen epätarkka, otettu käsivaralta,

mutta ei se haittaa, kun kokonaisuus toimii.

Tavarat olivat peilipöydälläni.

Omakuva.

Hymykin on valoisa ja valaisee.

Veljeni Teemu hymyää,  kun hän ottaa minusta kuvaa.

Yllä olevan kuvan nappasin ns. lonkalta.

Kuvan rajauksesta tuli mielenkiintoinen.

Pitäisikin ottaa luovemmin kuvia, heittäytyä.

Alla oleva kuva on perinteinen,

sillä ehdin sommitella kuvaa,

jolloin siitä katosi se jokin.

Tätä kuvaa veljeni napsi

eli kuvasimme toisiamme.

Eilen ei ollut kovin valoisaa,

mutta sain napsaistua hyvän tinttikuvan,

josta iloistuin kovasti.
(Sääkuvana Hämeen uutisissa.)

Kuvaajalla pitää olla kunnolliset jalkineet,

sillä hangessa seistessä  varpaat palelevat herkästi.

Mieleni on jo pitkään tehnyt huovikkaita,

ja nyt minulla on semmoiset, modernit versiot.

Olisin mielelläni ostanut pitkävartiset huopakengät,

mutta hyvinkehittyneet pulskat pohkeeni eivät niihin mahtuneet.

On ihanan lämpöiset huopparit!