Vastakohtia

Kesäiset kuvat vuorottelevat marraskuussa napsittujen
harmaiden ja vähälumisten kuvien kanssa.

Oikeastaan on käsittämätöntä,

miten kasvit ja me ihmiset olemme sopeutuneet

neljään vuodenaikaamme,

ja kellojen siirtelyyn keväisin ja syksyisin.

Neljä kuvaani YLE:n sääuutisissa

Esittelen kaikki neljä kuvaani,

mitkä on esitetty YLE:n sääuutissa.

Kuvia olen lähettänyt yhteensä kuusi.

Kaikissa esitetyissä kuvissa päätähtinä ovat Tuuliset Pojat

eli mäyräkoirakaksikkomme Myrsky ja Tuisku.

Minulla on aina mukana kännykkäkamera.
Olen harrastanut valokuvausta puolivuosisataa.
Kun näen mielenkiintoisen kuvakohteen
annan koirapoikien vapaasti liikkua kuvauskohteen edessä.
Napsin muutamia otoksia ja
yleensä pari kuvaa on ihan mukavasti onnistuneita.
Koirat ovat tottuneet kuvaamiseeni.
Ne jäävät kiltisti odottamaan,
kun kaivan kännykän esille,
eivätkä kisko remmistä.

Syyskuu, Kaukjärvi (Mustiala)

Lokakuu, Torronsuo

Marraskuu, lähipellot Kaukjärvellä

Marraskuu, sumua ja tihkua Kaukjärvellä

Kesäinen haaste (runsaasti kuvia)

Sain Anneli A:lta, Pihakuiskaajan puutarha -blogista, kesäisen haasteen.

Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime  kesänä (kasvukautena)

• Halkokatos valmistui
• Laituri rakentui
• Kesälän kulkusillat tulivat valmiiksi
• (bonuksena erityisesti se, että serkkuni Raija kävi ensimmäisellä visiitillään)

Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä

Onneksi minulla on lyhyt ja erinomaisen huono muisti, joten ei nyt nouse mieleen mitään erityistä inhokkia. Ai niin, maa-ampiaisen pesä tuotti ongelmia, sillä olen allerginen ampiaisenpistoksille, ja pesä oli Kesälän rinteessä, juuri siinä kohtaa kun olisi pitänyt päästä maalaamaan kulkusiltoja.

Kolme asiaa, jotka sain (tai teetätin) kesän aikana valmiiksi

• Halkokatos
• Laituri
• Kesälän kulkusillat (huomaatte varmaan, että tämä kolmikko seikkailee useimmissa vastauksissani)

Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken

• Saimme kovalla loppurutistuksella tehtyä kaikki isot pihahommat, joten ei jäänyt juuri mitään kesken.
• Ensi keväänä istutan lisää pensaita ja puita eli maisemoin halkokatoksen edustaa.
• Lisäksi istutan nopeakasvuisia tuijia näkösuojaksi rajalle, niin naapurikin saa vähän yksityisyyttä.

Kolme asiaa, joita stressasin

• Halkokatos (meinas taju lähteä, kun ärsytti niin kovasti ne siniset pressut)
• Laituri (tätä olin odottanut 8 vuotta)
• Kesälän kulkusillat (hitaasti hyvää tulee?)

Kolme (+ lisät) asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan

• Ystävien ja sukulaisten vierailut
• Hiljaiset ja leudot aamut
• Puutarhasta bloggaaminen
• Tämä kesä oli siitä poikkeuksellinen, että piipahtelin pihapiirin ulkopuolella enemmän kuin kymmeneen vuoteen yhteensä, sillä kävin Kevätmessuilla Helsingissä, Türin kukkamarkkinoilla Virossa, Tampereella kesäteatterissa ja museokierroksella, Taidekeskus Salmelassa ja kesäteatterissa Mäntyharjulla, Vakka-Taimessa paikkakunnalla nimeltä Ihode, käväisimme Elsa-anopin 100-vuotisjuhlilla, lisäksi pihallamme piipahti puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi, rakas Raija-serkkuni teki ensivisiitin luoksemme ja ystäväni Leila kävi tervehtimässä pitkän ajan jälkeen.

Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia/tehdä tulevana kesänä

• Olokolon (ex ruumiskellari) kunnostaminen takkahuoneeksi
• Kellarikerroksen remontointi sikarisalongiksi
• Eiköhän tuossa olekin puuhaa yhdeksi kesäksi, joten odottelen kuumia kesäpäiviä, että maltan olla osittain sisätiloissa, toinen vaihtoehto olisi runsaat sateet, mutta toivotaan sentään vain sopivasti sadetta.

Kolme asiaa, joista unelmoin

• Kesäkanalasta
• Ei kyllä liity puutarhaan, mutta työpaikkan kun vielä saisin...
• Yllätyksiä ja onnistumisia

PS. Blogger elää taas kerran päivityksineen
ihan omaa elämäänsä ja
tekee mitä tahtoo.

Kalevalainen jäsenkorjaaja on kuin salapoliisi

Jalkani kramppasivat, selkää jomotti ja polvia juili.

Puolen vuoden puutarhatyöt tuntuivat piinallisesti koko kehossa.

Suuntasin Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle,
mestari Marko Lahtiselle.

Lahtinen kyseli ja tutki,

mietti sekä punnitsi syitä sekä seurauksia.

Hän sanoi tuntevansa itsensä välillä salapoliisiksi,

sillä kipujen takaa pitää löytää syy eli pahis,

ennen kuin hoitoa voi aloittaa.

Hoito oli lempeää ja kuuntelevaa.
Mitään ei tehty runnomalla,
vaan Lahtinen houkutteli jämähtäneet nikamani
ja lihakseni yhteistyöhön.

Kyllä kannatti, ja suosittelen lämpimästi!
Sanoisinko, että mestari Lahtinen
on salapoliisi vailla vertaa.

 

Minipihasta hehtaaripihaan

Esittelenpä meidän entisen pihamme.

Tontin koko oli 400 neliötä, 

josta L-mallinen talo vei 150 neliötä.

Piha oli suojaisa ja aurinkoinen.

Tämäkin piha tuli rakennettua uusiksi alusta loppuun.

Keskellä pihaa oli pieni nurmikkoalue,

mutta muuten pihan täyttivät sora- ja kivialueet

ja tietysti puut ja kukat.

Rakennutimme pihalle pienen punamultaisen mökin,

jossa säilytimme puutarhakoristeita ja -työkaluja.

Pihan ympäri kiersi korkea aita eli piha oli atriumpiha.

 

Alla oleva kuva oli jossain puutarhalehdessä

lukijan vinkkinä puutarhakoristeista.

Muutimme kaupungista maaseudulle vuonna 2007.

Oli aikamoinen muutos muuttaa minipihalta hehtaaripihalle.

Suurin syy muuttoomme oli,

että minipiha oli työstetty moneen kertaan,

eikä se tarjonnut enää haasteita.

Noh, sitä sai, mitä tilasi,

ja vähän enemmänkin,

sillä nykyinen pihamme on tarjonnut

haasteita, vastusta ja onnistumisia,

joten ihan pian ei ole tarvetta muutolle.

Tämä piha ei tule koskaan valmiiksi...

Kansalaisaloite: Kellojen kesäaikaan muuttamisen lopettaminen

Oletko lopen uupunut kellojen siirtelyyn keväisin ja syksyisin?

Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa.

Kansalaisaloitteeseen vaaditaan 50 000 ääntä,

että se voidaan viedä Eduskuntaan.

Ole meistä yksi!

Anna äänesi kuulua kansalaisaloite.fi -sivustolla.

Kerro ja jaa tietoa ystävillesi, sukulaisillesi,

työtoverillesi ja kylänmiehille, ihan kaikille.

PS. Herään nykyisin klo 4, aamu on pitkä.

Ja juuri kun saan kehoni ja mieleni tottumaan

"talviaikaan" muutetaankin kelloja TAAS.

En ole koskaan samassa ajassa kuin kellot.

Komeat kolmoset

Tilasin lasisia terhoja Elsan lempituoli -verkkoputiikista.

Tiesin terhojen olevan isoja kölliköitä,

mutta kyllä niiden komeus silti yllätti.

Vai mitä olette mieltä?

 Ripustan terhokolmoset ikkunaan,

kunhan ensin käyn ostamassa vankkaa samettinauhaa.

Meillä on tosi isot ikkunat,

joihin varsinkin keväisin moksahtelee lintuja,

senpä vuoksi ikkunoissa riippuu kristalliprismoja ja

nyt sitten nämä upeat terhot.

Posliinikukkani alkoivat peittää näkyvyyden ulos työhuoneessani.

Saksin niistä oksia ja pitihän niitä sitten panna myös juurtumaan

(aivan kuin meillä ei olisi jo riittävän tuuhea viidakko).

 Nyt näen ikkunoista taas pihalle.