Luin kirjan: Outi Pakkanen, Peili

Olen tosi iloinen, että olen löytänyt Outi Pakkasen kirjat uudelleen.

Nyt oli lukuvuorossa Peili. Kustantaja on Kustannusosakeyhtiö Otava.

270 sivua romanttista ja innostavaa luettavaa.

Julkaistu tänä vuonna.

Luin ensimmäiset Pakkaset 70-luvulla,

mutta jotenkin olin ohittanut hänen kirjansa vuosikymmenien ajan.

Käsittämätöntä!

Täytyy pitää silmät auki kirppiksillä,

että saisin hankittua mahdollisimman monta vanhaa OP:n kirjaa.

Peili kuuluu Anna Laine -dekkareihin,

kuten viime vuonna lukemani Helle.

Kirjassa on rakkautta, jännitystä,

mustasukkaisuutta ja huoltajuuskiistoja.

Tällä kertaa Anna Laine ja Justus-mäyräkoira

eivät paistattele päärooleissa,

eikä kirja oli mielestäni varsinainen dekkari.

Kirja kertoo kahden erilaisen suvun yhteentörmäyksistä,

lapsettomuudesta, avioerosta, uusioperheestä

ja pienestä ruskea kiharaisesta tytöstä nimeltä Helmi.

Helmi aiheuttaa koko suvulle sydämentykytyksiä,

mutta miten, sen saat itse lukea.

Ai niin, ja mahtuu tarinaan myös yksi kosinta.

- Mitä sinä tarkoitat? Anna katsoi Violettaa hämmästyneenä. Miksi ihmeessä aikuinen nainen ylipäätään otti ja meni kuvauttamaan itsensä? Violetta Lilja ei edes vaikuttanut turhamaiselta.

- Asiahan on niin, että kun ihminen kuolee, omaiset etsivät kissojen ja koirien kanssa sopivaa valokuvaa hautajaisiin, siis muistotilaisuuteen siihen kahden palavan kynttilän väliin. Violetta lisäsi. - Minä ajattelin säästää omiltani vaivan ja valita kuvan itse etukäteen, ja nimenomaan semmoisen, jossa olen vielä suht siedettävän näköinen. Että tässä se nyt on. Pitää vain vielä hankkia kehykset.

- Aivan loistava idea! Anna nauroi. - Varastan sen kyllä heti itselleni ja jaan eteenpäin kaikille ystävättärillenikin.

Sadetta, poutaa ja valokuvia

Nyt alkavat kelit tuntua vuodenaikaan sopivilta.

Minulle on siunaantunut sukulaisia ja ystäviä,

jotka viihtyvät kameran edessä.

Onneksi näin,

sillä minähän räpsin kuvia aivan joka ikinen päivä.

Kuvassa ystäväni Pirkko,

joka auliisti suostui kahlaamaan vedessä,

että saisin napsaistua harmaan kuvan keltaisella piristeellä.

 Kyllä orava tietää,

että talvi on jo ovella,

sillä Kurren turkki on muuttunut harmaammaksi.

 Satoi vettä monta päivää,

joten viimeisetkin kastelukannut joutivat varastoon.

Tuisku tarkistaa, että kissa on oikeasti patsas.

 Lauantaina keli oli upean aurinkoinen.

Kävimme lenkuroimassa metsässä ja Mustialassa.

Kiire ja hoppu jäivät metsän siimekseen...

Bambi ja kurpitsa

Käykö teille koskaan niin, 

että rakastutte johonkin 

tarpeettomaan tavaraan?

Minulle käy silloin tällöin, 

rehellisyyden nimissä usein.

 

 Yksi heikkouteni ovat bambit.

Nyt löysin kultaisen siron,

siis painotus värissä kultainen,

koristuksen ja ostettavahan se oli.

Mutta sitten törmäsin peltiseen kurpitsaan.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Tyyrishän se oli,

mutta ei ihminen elä pelkästään leivästä.

Olisitko itse pystynyt jättämään tämän ihanuuden kauppaan?

Haloo, onks valoo!

Joko olet viritellyt kausivalot (ex jouluvalot)?

Olen ottanut käyttööni otsalampun,

kun lähden illalla ulkoiluttamaan Puhureita,

sillä pimeänarkana säikähtelen omaa varjoanikin.

 

 

 

 

Huoneentaulu

Tuuli viuhuu ja pyörittää lehtiä pitkin pihaa.

Minä istua nökötän lämpimässä pirtissä ja odotan,

että puhuri puhaltaa käppyräiset lehdet huitsinnevadiukseen.

Ei tule tapahtumaan,

joten täytyy veivata kierroksia omaan innostusmoottoriin,

tarttua lehtiharaan ja painua pihalle lakaisemaan.

Yritän noudattaa huoneentaulun kohtaa 2.

Tässä oiva huoneentaulu.

Toivotan meille kaikille isoa ikää!

Retki Torronsuolle + YLE 1:n sääkuva

Oho!
Kirjoitin alla olevan jutun ja menin välillä katsomaan uutisia.
Lähetin aamupäivällä YLE 1:n sääkuviin Torronsuolla
torstaina nappaamani kuvan.
Olen nyt lähettänyt sääkuviin kaksi kuvaa, ja molemmat on näytetty.

Katso lokakuun sääkuvat tästä.

Rumpujen päristelyä, torvien toitotusta,
tässä se on:

Torstaina aamu valkeni kirpeänä.

Taivaanranta rusotti ja kuukin kellotti vielä taivaalla.

Pian aurinko lämmitti mukavasti,

ja lähdin veljeni Teemun ja koirakaksikon kanssa Torronsuolle.

Meikämarttakin pääsi kuvaan.

Yleensä seison kameran takana...

Omalla pihalla valoja, varjoja, liikettä ja väriä:

Peltilintu ja kultaisia lehtiä

Kesälän aidalle lentää lehahti fasaani.

 Fasaanimme on helppo kuvattava,

sillä se ei pyrähdä pakoon.

 Peltinen fasaani on ylväs.

Olen ilmeisen heikkona tirppoihin,

sillä pihallamme on luonnon lintujen lisäksi

betoniset ankat, peltiset korpit, keraamisia puluja,

aitoja linnunpesiä ja tyhjiä munia.

 Lämpöisen aurinkoiset kelit tulivat takaisin,

ja sehän tarkoittaa sitä, että lehtien haravoiminen on melkein juhlaa.

Kultaisia, kevyitä lehtiä on ilo haravoida.
Apupoikana Tuisku.