Minä puutarhurina -haaste tulla napsahti Kivisen Vilman blogista.
Olen syntynyt toukokuussa, liekko se syy, miksi pidän eniten keväästä.
Lapsena en pitänyt puutarhuroinnista yhtään.
Typerien porkkanapenkkien kitkeminen,
pottupellossa syksyllä rämpinen
ja muut likaiset ja ikävät puutarhahommat ärsyttivät.
Olen syntynyt 50-luvulla Savossa.
Lapsuudesta muistan Kustaava-mummun kaktuksen,
Yön kuningatar, mikä kukki nimensä mukaisesti pimeyden laskeuduttua.
Kukkaihmettä piti vahtia ja ihastella yhdessä Raija-serkun kanssa.
Kustaava-mummun pihamaa oli kivinen ja laihamultainen.
Siellä kasvoi muutama marjapuska ja pottua.
Mummo oli leski ja aika meni lehmiä lypsäessä sekä taloutta pyörittäessä.
Paras kesäpaikka lapselle, sillä oli vapautta ja avaruutta.
Laina-mummulla oli pieni puutarha,
jossa kasvoi kaksi omenapuuta,
olivat erittäin harvinaisia 30-luvulla Savon korvessa,
useita marjapensaita, raparperiä ja kesäkukkia.
Äitini oli intohimoinen puutarhuri.
Hänellä oli palkittu omakotipiha Hämeessä.
Hän kasvatti siemenistä kukat ja hyötykasvit,
kuten salaatit ja porkkanat.
Myös Savossa oleva mökkipiha oli muhkean kukkea.
Vanha kiinalainen sananlasku sanoo,
että jos sinulla on kaksi leipää,
niin vaihda toinen kukkaseen.
Näin teki äitini, ja sen tavan perin häneltä.
Olinpa kuinka asuntovelallinen tahansa,
niin joku kukkiva kasvi piti olla ilostuttamassa elämää.
Olen syntynyt toukokuussa, liekko se syy, miksi pidän eniten keväästä.
Lapsena en pitänyt puutarhuroinnista yhtään.
Typerien porkkanapenkkien kitkeminen,
pottupellossa syksyllä rämpinen
ja muut likaiset ja ikävät puutarhahommat ärsyttivät.
Olen syntynyt 50-luvulla Savossa.
Lapsuudesta muistan Kustaava-mummun kaktuksen,
Yön kuningatar, mikä kukki nimensä mukaisesti pimeyden laskeuduttua.
Kukkaihmettä piti vahtia ja ihastella yhdessä Raija-serkun kanssa.
Kustaava-mummun pihamaa oli kivinen ja laihamultainen.
Siellä kasvoi muutama marjapuska ja pottua.
Mummo oli leski ja aika meni lehmiä lypsäessä sekä taloutta pyörittäessä.
Paras kesäpaikka lapselle, sillä oli vapautta ja avaruutta.
Laina-mummulla oli pieni puutarha,
jossa kasvoi kaksi omenapuuta,
olivat erittäin harvinaisia 30-luvulla Savon korvessa,
useita marjapensaita, raparperiä ja kesäkukkia.
Äitini oli intohimoinen puutarhuri.
Hänellä oli palkittu omakotipiha Hämeessä.
Hän kasvatti siemenistä kukat ja hyötykasvit,
kuten salaatit ja porkkanat.
Myös Savossa oleva mökkipiha oli muhkean kukkea.
Vanha kiinalainen sananlasku sanoo,
että jos sinulla on kaksi leipää,
niin vaihda toinen kukkaseen.
Näin teki äitini, ja sen tavan perin häneltä.
Olinpa kuinka asuntovelallinen tahansa,
niin joku kukkiva kasvi piti olla ilostuttamassa elämää.
Kerrostalossa asuessani kasvatin kesäkukkia parvekelaatikoissa.
Omakotitalossa puutarhurointihimoni pääsi valloilleen.
Yritin viljellä hyötykasveja,
mutta en oikeastaan koskaan saanut kunnollista satoa,
joten päädyin kasvattamaan kukkia.
Monta kasvia olen harmikseni näännyttänyt kompostiin,
sillä en ole uskonut/ymmärtänyt,
että jokainen kasvi vaatii omanlaisensa kasvualustan ja valo-olosuhteet.
Monen kymmenen vuoden jälkeen olen edistynyt puutarhaharrastuksena
siihen pisteeseen, että annan ammattilaisten kasvattaa kukat,
jotka sitten ostan keväällä pihalleni.
Oma kasvikiinnostukseni ovat siirtyneet puihin ja pensaisiin.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat vuoden 2019 toukokuulta.
Sitä odotellessa...
Omakotitalossa puutarhurointihimoni pääsi valloilleen.
Yritin viljellä hyötykasveja,
mutta en oikeastaan koskaan saanut kunnollista satoa,
joten päädyin kasvattamaan kukkia.
Monta kasvia olen harmikseni näännyttänyt kompostiin,
sillä en ole uskonut/ymmärtänyt,
että jokainen kasvi vaatii omanlaisensa kasvualustan ja valo-olosuhteet.
Monen kymmenen vuoden jälkeen olen edistynyt puutarhaharrastuksena
siihen pisteeseen, että annan ammattilaisten kasvattaa kukat,
jotka sitten ostan keväällä pihalleni.
Oma kasvikiinnostukseni ovat siirtyneet puihin ja pensaisiin.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat vuoden 2019 toukokuulta.
Sitä odotellessa...
Tämä on 1100. postaus.
