maanantai 20. tammikuuta 2020

Puutarhaharrastaja

Minä puutarhurina -haaste tulla napsahti Kivisen Vilman blogista.

Olen syntynyt toukokuussa, liekko se syy, miksi pidän eniten keväästä.
Lapsena en pitänyt puutarhuroinnista yhtään.
Typerien porkkanapenkkien kitkeminen,
pottupellossa syksyllä rämpinen
ja muut likaiset ja ikävät puutarhahommat ärsyttivät.

Olen syntynyt 50-luvulla Savossa.
Lapsuudesta muistan Kustaava-mummun kaktuksen,
Yön kuningatar, mikä kukki nimensä mukaisesti pimeyden laskeuduttua.
Kukkaihmettä piti vahtia ja ihastella yhdessä Raija-serkun kanssa.
Kustaava-mummun pihamaa oli kivinen ja laihamultainen.
Siellä kasvoi muutama marjapuska ja pottua.
Mummo oli leski ja aika meni lehmiä lypsäessä sekä taloutta pyörittäessä.
Paras kesäpaikka lapselle, sillä oli vapautta ja avaruutta.

Laina-mummulla oli pieni puutarha,
jossa kasvoi kaksi omenapuuta,
olivat erittäin harvinaisia 30-luvulla Savon korvessa,
useita marjapensaita, raparperiä ja kesäkukkia.

Äitini oli intohimoinen puutarhuri.
Hänellä oli palkittu omakotipiha Hämeessä.
Hän kasvatti siemenistä kukat ja hyötykasvit,
kuten salaatit ja porkkanat.
Myös Savossa oleva mökkipiha oli muhkean kukkea.

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo,
että jos sinulla on kaksi leipää,
niin vaihda toinen kukkaseen.
Näin teki äitini, ja sen tavan perin häneltä.
Olinpa kuinka asuntovelallinen tahansa,
niin joku kukkiva kasvi piti olla ilostuttamassa elämää.


Kerrostalossa asuessani kasvatin kesäkukkia parvekelaatikoissa.
Omakotitalossa puutarhurointihimoni pääsi valloilleen.
Yritin viljellä hyötykasveja,
mutta en oikeastaan koskaan saanut kunnollista satoa,
joten päädyin kasvattamaan kukkia.
Monta kasvia olen harmikseni näännyttänyt kompostiin,
sillä en ole uskonut/ymmärtänyt,
että jokainen kasvi vaatii omanlaisensa kasvualustan ja valo-olosuhteet.

Monen kymmenen vuoden jälkeen olen edistynyt puutarhaharrastuksena
siihen pisteeseen, että annan ammattilaisten kasvattaa kukat,
jotka sitten ostan keväällä pihalleni.
Oma kasvikiinnostukseni ovat siirtyneet puihin ja pensaisiin.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat vuoden 2019 toukokuulta.
Sitä odotellessa...


Tämä on 1100. postaus.

18 kommenttia:

  1. Kiitos, kun osallistuit! Olet tainnut innostuksesi saada perinnöksi! Aika monta postausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tämä(kin) hulluus kulkee perintönä suvussa, Kivisen Vilma.

      Poista
  2. onnea 1100. postauksesta ja myös puutarhaharrastajalle - olen kaikki lukenut -

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan Hanna! Sinä olet kyllä sinnikkäästi ollut mukana aivan alusta saakka. Kiitos!

      Poista
  3. Onnittelut mukavasta postauslukemasta!
    Puutarhainnostus on selvästi periytynyt, vaikka ei heti lapsena innostanutkaan. Lapslla taitaa olla muut kiinnostuksen kohteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista, Between! Muistan eräänkin kerran, kun olin lapsena nostamassa perunoita sateessa, oli jäätävän kylmää ja liejuista, paleli ja oli nälkä, mutta piti vaan uurastaa (itkun kanssa), että mummu sai perunoita talveksi.

      Poista
  4. Samoja tuntoja oli minullakin lapsuudestani! Hyvää vuotta 2020 teidän pihamaallenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinun ihanalle pihallesi, kaikkea hyvää, Ruusumuori.

      Poista
  5. Onnittelut upeasta postausten määrästä! Tuo lapsuuden kokemus tuntuu tutulta. Ihmeellisesti elämä kuitenkin saa muutoksia aikaan monessa kiinnostuksen kohteessa. Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Päivi, hämmästyttävän paljon on tullut kirjoitettua, ihan huommaamatta.
      Näin se elämä koulii, ja ihminen kehittyy. :)

      Poista
  6. kiva postaus! Minäkin muistan oman mummoni yön kuningatar -kaktuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole sen jälkeen kyseistä kaktusta nähnyt, Sussi. Löytyisiköhän semmoinen jostain? Oli todella suuri, sillä kaktus peitti koko ikkunan.

      Poista
  7. Huiman monta postausta olet tehnyt, 1100! Onnittelut lämpimästi.
    Ilman muuta olet saanut puutarhaintosi jo geeneissä. Kertomasi oli niin vahva näyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, aimarii! Tottumusta ja kasvua, sekä tietty geenien tuomaa. :)

      Poista
  8. Ihaaltava postausmäärä, onnittelut! Niin se elämä koulii, jalostaa ja muuttaa puutarhuriaki.

    VastaaPoista
  9. vaikka emme aina tahtoisi edes myöntää, niin monessa asiassa seuraamme edellisten sukupolvien viitoittamia polkuja;)
    kunnioitettava postausmäärä, onnitteluni Nettimartta. luen blogiasi aina mielelläni, tekstit soljuvia ja aiheiltaan mukavan vaihtelevia ja kuvat, niitä ei pysty edes sanoin kuvaaman, kerrassaan upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista palautteestasi, Ilona! Ilolla seuraan blogiasi, olet taitava moniosaaja.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...