Valopäitä ja retkeilijöitä

Kummityttöni kertoi järkyttyneenä,

kuinka hän meinasi ajaa heijastittoman ihmisen päälle.

Kyllä kaupungillakin kannattaa, ja pitää käyttää, heijastinta.

Meillä täällä maalla on sysipimeää.

Ainoat valonlähteet ovat otsalamput.

Olemme valopäitä ja heijastinliivijengiläisiä.

Koirillammekin on heijastimet.

Pilvettöminä öinä on hieno katsella tähtiä ja kuuta,

se ilo on tarjolla, kun asuu katulamputtomalla alueella.

 Olen ripustanut muutamia kausivaloja,

kuten tämän lyhdyn.

Mukava katsella hämärän tultua,

kun valoa tuikuttaa puutarhassa.

 Kävin maanantaina veljeni Teemun kanssa retkellä.

Tutkiskelemme lähialueiden järviä.

Löysimme täydellisen, aurinkoisen, paikan.

Tänne tulemme kesällä uudestaan

ja otamme termospulloon kahvit mukaan.

Luontoretket virkistävät, ja pitävät kropankin liikkeellä.

 Veljeni Leijonamieli sekä Tuisku ynnä Wiima,

innokkaat retkeilijät.

Ja pääsihän se blogistikin kuvaan.

Blogi blogista, joutsenia sekä mustia sukkia

Eläkeliiton Netikäs-projektin projektisuunnittelija Sanna Tuominen 

pyysi minulta juttua blogin kirjoittamisesta.

Lupasin kirjoittaa.

Alla olevasta linkistä, 

joka on blogikirjoitukseni otsikko, 

pääset lukemaan mietteeni.

Olen blogisti ja ylpeä siitä!

 Pitkästä aikaa oli sateeton päivä.

Aurinkokin melkein paistoi.

Kamerat autoon ja kuvaamaan,

sillä olin nähnyt joutsenten kokoontuvan lähipelloilla.

Satamäärin joutsenia odotti lähtöä lämpöisille maille.

Lapset, katsokaa kameraan, täti kuvaa!

 Rytmikästä lentoa.

 Käväisin myös Saaren kansanpuistossa.

Siellä oli rauhallista.

 Toteutin pitkän ajan haaveeni

ja ostin 20 paria mustia sukkia, samanlaisia.

Heitin kaikki vanhat kulahtaneet eriparisukat pois.

Nyt on helppoa, kun aamulla menen sukkalaatikolle,

niin aina löytyy pari.

Mustat nilkkasukat eivät ole mielenkiintoinen kuvauskohde,

mutta sinitiainen siluettikuvana koivunrungolla on.

Sinivalkoista-haaste

Sain Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä Sinivalkoista-haasteen, jonka on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogista. Haasteen ideana on juhlistaa sinivalkoisin kuvin/postauksin Suomen itsenäisyyspäivää.

Kaunis ja kannattettava ajatus.

Betweenin blogissa on esillä runsaasti sinisiä ja valkoisia kukkasia

sekä upeita maisemia.

Täytyy vielä lisätä, 

että Between on uuttera blogisti ja kommentoija,

blogimaailman aatelistoa.

Raavin hetken päätäni, sillä siniset kukat ovat pihallamme harvinaisia,

valkoisia sentään muutamia yksilöitä löytyy,

kuten päivänkakkaroita ja juhannusruusuja.

Onneksi kuitenkin löysin kuvia, joissa on pilviä, lunta ja sinitaivaita.

Ja työkäsineet...

 

Tässä sinivalkoisia kuvia, ole hyvä!

Koska haaste on kulkenut blogista toiseen,

niin en tarjoa haastetta kenellekään erityisesti,

mutta nappaa haaste mukaasi, jos haluat osallistua.

Kukkia ja rottia

Kuvan taustalla on lunta,

mutta lumi viipyi vain vuorokauden täällä Etelä-Suomessa.

Ehdin kuitenkin ottaa aamulla siluettikuvan linnuista

taustanaan valkoinen maisema.

Jos katsot kuvaa tarkasti,

niin näet rotan.

Se on löytänyt tiensä terassillemme,

syykin on ilmeinen,

eli lintujen ruokakuppi.

Onneksi on kysymyksessä vain yksi rotanketale,

joka kylläkin on niin fiksu,

että on väistänyt kaikki loukut,

mitkä olemme virittäneet sen päänmenoksi.

 Sain orkidean kukkimaan toistamiseen.

 ...ja tässä studioni...

 Kaunista (työ)viikkoa kaikille!

Onnellinen omalla pihalla

Forssan lehti kävi tekemässä jutun pihastamme,

tai pikemminkin siitä,

että olemme viiden pihan joukossa Oma PIHA -lehden

järjestämässä Suomen paras piha -kilpailussa.

Toimittaja Sami Koljonen ja valokuvaaja Lassi Puhtimäki

kiersivät kanssani pihapiirissämme.

Jutun otsikko on mieleinen:

Onnellinen omalla pihalla.

Nuoret herrat tykästyivät pihamme avariin maisemiin

ja yksityiskohtiin.

Kaunis piha saa olla myös rosoinen,

oli toimittajan näkemys pihastamme.

Kiitos Samille jutusta, ja Lassille loistavista kuvista!

Kotona ja kylillä

Pikkupakkanen napsahtelee nurkissa.

Pyhäinpäivänä näytti vielä tältä eli sateiselta.

 Käyn koirieni, Myrsky, Tuisku ja Wiima, 

kanssa veljeni mökillä melko usein.

Metsässä on pehmoisia polkuja ja paljon nuuskuteltavaa,

sillä riistaa on liikkeellä kaikkina vuodenaikoina.

Seudulla on myös neljällä tassulla kulkevia saalistajia...

 Fasaanit ovat löytäneet tiensä ruokintalaitteiden luokse.

Maahan putoavat jyvät ja pähkinät nokitaan tarkasti.

 Myös pari närheä pörrää lintulaudoilla.

Kaunis, mutta narjavaääninen, lintu.

 Lisävalon ansiosta osa pelargonioista kukkii.

 Pihan sävyt ovat himmenneet.

Joko olet muistanut äänestää Oma PIHA -lehden

Suomen paras piha -kilpailussa?

 Käyn Wiima-tyttösen kanssa muutaman kerran kuukaudessa

tervehtimässä palvelutalon asukkaita.

Wiima on kaikkien suosikki.

Vaikka muisti temppuilee,

niin pieni suloinen karvapöksy herättää aina tunteita ja muistoja.

Käynnit liittyvät Eläkeliiton Tammelan yhdistyksen vapaaehtoistoimintaan.

Valokuvaus ja verenpaine sekä pyhäinpäivä

Korkea verenpaine on ikävä ja epäterveellinen seuralainen.

Tasaan omaa heittelevää verenpainetta valokuvaamalla.

Ihan totta!

Mieli tasaantuu ja paineet laskevat.

Valokuvaaminen ei kuitenkaan korvaa verenpainelääkkeitä.

 

 Tässä kuva Halloweeniä viettäville.

Peltinen kurpitsa on koriste,

mikä kestää sateet ja paahteet.

 Angry bird.

 Ylösalaisinkuva.

Nappasin kuvan eilen,

käydessäni Forssassa Wiima-tyttösen kanssa.

 Lähdin eilen iltapuolella poikani Samin kanssa retkelle Saloistenjärvelle.

Järvet olivat jo riitteessä.

Hyvän näköinen puolukkametsä.

Jjäätynyt rahkasammal rapsahteli askelten alla.

 Poika sytytti nuotion,

 ja paistoimme makkarat illan muuttuessa hämärästä pimeäksi.

Rauhallista pyhäinpäivää!