Värikästä talvea

Talvellakin on värikästä,

jos sattuu olemaan oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.

Auringonnousu väritti torstaina taivaan oranssiksi,

mutta vain hetkeksi.

Nopeasti kengät jalkaan ja toppatakki päälle.

Kolme koiraa kintereilläni rymistelin pihalle.

Kesäkeittiön ikkunaan oli muodostunut sieviä jääkukkasia.

Entäs sitten, kun aurinko lähti laskemaan!

Oi oi oi...

Kauppaan oli tullut siemenhyllyt, multapussikeot ja tulppaanit.

Ostin vain tulppaaneita.

Jouluruusu kukkii edelleen uljaana,

joten saattaa käydä niin onnellisesti,

että saan sen pidettyä elossa kevääseen saakka,

jolloin istuttaisin sen etupihan varjoisaan kukkapenkkiin.

Juorussa on hentoisia kukintoja.

Huomaatte varmaan kuvistani,

että uusi kamera on ollut testissä,

sisällä ja ulkona.

Lintulaudat ovat ahkerassa käytössä.

Linnut luovat väriä, liikettä ja iloa pihalle.

Luin kirjan: Koston kukat, Virpi Hämeen-Anttila

Koston kukat on neljäs, ja toistaiseksi uusin, kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvasta Björk-dekkarisarjasta. Kirjan on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Otava vuonna 2017. ISBN 978-951-1-30787-7.

Olen lukenut suurella nautinnolla Virpi Hämeen-Anttilan kaikki Björk-dekkarit. Kirjoissa on jännitys mausteena, kuten kardemumma pullassa, antaen tilaa ajankuvalle, ihmishahmoille sekä juonen polveilulle.

Koston kukat kuljettaa lukijansa oopperan maailmaan ja kulisseihin. Harrastajasalapoliisi ja virkamies Karl Axel Björk joutuu todistajaksi  laulajattaren murhalle, mikä tapahtuu oopperalavalla loppuaplodien aikana. Juoni on monisäikeinen ja ryöpsähtelee värikkäästi Helsingin kaduilla ja kortteleissa.

Kuka on murhaaja? Oopperassa tapahtuu toinenkin ampumatapaus, mutta uhri säilyy hengissä. Murhaajan henkilöllisyys paljastuu vasta moninaisten nerokkaiden päätelmien jälkeen. Valokuvilla on suuri rooli tapahtumaketjussa.

Nautittava kirja. Björkin naisasiat eivät ratkenneet tässäkään kirjassa, joten oletettavasti jatkoa on tulossa. Lisäksi kirjan lopussa Björkin esimies, ministeri Ritavuori... Enpäs kerrokaan, säästän jännityksen lukijalle.

Sinivalkoista-haaste

Teija Salaisesta Puutarhasta lähestyi blogiani sinivalkoisella haastella.

Haaste on alun perin peräisin Tiiulta Puutarhahetki -blogista, 

Suomi 100 -teeman merkeissä. 

Haasteen säännöt voit lukea tästä, Teijan blogista.

Haasteet ovat mukavia ja hyödyllisiä(kin),

sillä samalla tulee tarkasteltua vuoden kuvasaalista uusin silmin.

Nyt yritin silmätellä puutarhasta sinistä sekä valkoista,

ja mieluummin samassa kuvassa.

Petyin.

Minulla on hyvin vähän sinisiä ja valkoisia kukkia.

Valitsin sitten sinitaivaita ja poutapilviä,

enimmäkseen.

Panin merkille, että olen innokas kuukuvaaja.

Uudella kameralla saatan jopa onnistuakin ottamaan 

kuusta kuvan, jossa näkyvät kraateritkin.

Suomi 100 -juhlavuoteen sopii erinomaisesti ystäväni Pirkon

tekemä sinivalkoinen tyyny.

Ja sitten kuvaryöpsähdys pyörimään.

Kuukalenteri, kuurakuvia ja uusi kamera

Olen monena vuotena seurannut mielenkiinnolla muiden

kommentteja ja kokemuksia Wanhan ajan Kuukalenterista.

Hip hei!

Nyt minulla on oma Yläkuu kustannuksen Kuukalenteri.

Vaviskaa rikkaruohot,

näytän teille taivaanmerkit!

Onneksi kalenterissa on tarkat selitykset,

joita vasta-alkajana voin opiskella sekä seurata.

Kalenterissa on myös nimipäivät,

joten tulee muistettua ystäviä onnitteluilla.

Uusi kamera, Nikon D7200, on ollut pari päivää käytössäni.

12-vuotias Nikonini, D70, tuotti kyllä hyviä kuvia,

mutta sen pitkä objektiivi ei suostunut toimimaan 

kuin lämpimällä säällä tai sisällä.

Napsin uudella kameralla kuurakuvia.

Kyllähän se tekniikka on kehittynyt tusinan vuoden aikana rutkasti.

Eipä kuulu enää ronks, kun painaa kuvauspainiketta,

vain hiljainen suhaus, ja kuva tallentuu muistikortille.

Olen vasta opettelun ensimmäisellä portaalla.

Tässä joutuu hieromaan älynystyröitä kerran jos toisenkin.

Erinomaista aivojumppaa.

Valoa, valoa ja valoa

Melko täydellinen päivä eilen,

ainakin valon puolesta.

Tilasin uuden järjestelmäkameran,

kun nykyinen ei toimi muuta kuin sisällä,

tai kesähelteillä,

joten jää melkoisen monta kuvaa ottamatta.

Nämä kuvat on otettu vanhalla sohlolla.

Meidän Wiima Tinttantuura täytti 3 kk.

Pitihän sitä ottaa nätti kuva söpöläisestä.

Wiima on kyllä aivan ihana,

sillä se on reipas, hoksaavainen ja peloton.

Herra Romppainen kävi tuomassa pihalle kaivattua lisäväriä.

...ja taivas oli huikaisevan sininen...

Aamulla kuu oli taivaalla oikeassa reunassa,

kun aurinko yritti loistaa toisesta reunasta.

Haasteena kevät (haastava kevät)

Haasteita on mukava saada, vaikka harvoin kierrätän niitä itse eteenpäin.

Keväthaaste tulla tupsahti Maatiaiskanasen elämää -blogista.

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait.

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. 

Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Asun III-vyöhykkeellä Hämeessä,

joten meillä kevät tulee yleensä huhtikuussa,

mutta sen kuukauden olen jo sanoin ja kuvin kertonut,

loin sitten katsauksen maaliskuuhun.

Jos ei maalis maata näytä, ei huhti humauta, eikä touko tomauta.

Maaliskuun alku oli kylmä, vähäluminen ja jäinen.

Tuisku-koira hilpetteli pihalla säässä kuin säässä.

Nuoret katajat ja tuijat olivat juuttihuppujen alla suojassa ahavalta.

Linnut kuitenkin rakentelivat pesiä urhoollisesti.

Taivas loisti usein monivärisenä.

Loppukuusta tuprutti lunta.

Narsissit kestivät lumen ja kylmyyden.

Innostuin pitkästä aikaa taimettamaan tomaatteja,

jotka kyllä selvisivät pitkästä ja koleasta keväästä,

mutta kun kesäkin oli kylmähkö,

niin sato jäi harvinaisen niukaksi.

Tämmöinen haasteellinen maaliskuu...

Unelmia ja arkipäivää

Vaikka meillä on ollut luvattoman paljon villasukan värisiä päiviä,

niin olemme saaneet nauttia myös

uljaista pilvistä, sumusta, täysikuusta,

aamuruskosta ja kultaisesta ilta-auringosta,

ja kaikki tämä muutaman päivän sisällä.

Kauniita päiviä ja ihania puutarhaunelmia kaikille!