Loppiaistulet

Kunnassamme on kyliä enemmän kuin Vilkilässä kissoja.
Letkun kylä on yksi virkuimmista.
Nimi ei siis ole enne,
vaan kylässä on toimintaa ja vipinää.

Letkun ja Portaan väki on järjestänyt vuosia
Loppiaisajelu-tapahtuman,
jossa kylän raitit ja talojen pihat
koristellaan ulkotulin, lyhdyin ja jätkänkynttilöin.

Olipa näyttävää ajaa Härkätietä pitkin
soihtukujan valaistessa pimeyttä.

Menossa oli mukanani Pirkko ystäväni ja mieheni.
Pakkasta oli 17 astetta,
tunnelma oli silti lämmin.

 

Mitä tehdään pakkasella? (+ Yle Hämeen 2. sääkuva)

Ulkona olijat pörhistelevät ja...

Lisäys: Kuulkaapa kummia.

Äitini soitti, että tirppakuvani oli näytetty Yle Hämeen sääkuvana 5.1.

MITÄ IHMETTÄ!

Olen nyt lähettänyt kaksi kuvaa peräkkäisinä päivinä,

ja molemmat on näytetty.

Huimaavan ihanaa!

...ja sisällä olijat kuvaavat ikkunan läpi.

Web Martha and the Windy Boys

Olen saanut uuden tittelin,

Web Martha.

Unelmia ruusuista -blogin Tita hämmästeli,

kuinka hänen blogissaan käy paljon muunmaalaisia lukijoita.

No, en ihmettele yhtään,

sillä Titan blogissa on upeita ruusukuvia tieteellisin nimin.

Ehdotin, että hän lisää sivupalkkiinsa Haku ja Translate gadgedit.

Tita lisäsi ja leikkitteli hieman kääntäjällä.

Nimeni muuttui Nettimartasta Web Marthaksi.

Navettapiian murrekirjoitukset tahtoivat olla liikaa kääntäjälle,
syntyi aivan uusi kieli.

Aivan hulvatonta.
The Windy Boys puolestaan liittyy meidän
mäyräkoirakaksikkoon eli Tuulisiin Poikiin, Myrsky ja Tuisku.
Web Martha and the Windy Boys syntyi
Kivipellon Sailan neronleimauksena.
Minulla on ihanan huumorintajuisia blogiystäviä.

Niinhän siinä sitten kävi,

että kiinanruusuni iski punkki tai joku muu öttiäinen.

Yritän vielä pelastella suihkuttamalla,

mutta pahalta näyttää.

Kasvi kukki runsaasti kevään ja kesän,

mutta nyt sitten otti itseensä ja näyttää kivuliaalta.
Kuinkahan monta kiinaruusua olenkaan
saatellut kompostiin elämäni aikana...

Tajuttoman huikaisevan häikäisevä aurinkopäivä,
tosin tuuli ulisi ja pakkanen paukkui nurkissa.

Pakko oli napsia auringonsäteitä talteen,

onpa jotain muisteltavaa pimeänä aikana.

100 vuotiaan Suomen kunniaksi voit lukea maksutta kirjoja
Kirjojen Suomi -sivustolla.

Kiinnostaako sinua vanhat sanomalehdet yms.?
Niitä voit lukea Kansalliskirjaston digitoidussa arkistossa.
Etsin tietoa talomme paikalla olleesta vaivaistalosta ja
löytyikin monenmoista mielenkiintoista tarinaa ja ilmoitusta.

Sateenkaari tammikuussa (Yle Hämeen sääkuva)

Tiistaiaamuna ällistelin ja pällistelin

kiehtovia pilviä ja auringonnousua.

Napsin tietysti ahkerasti kuvia alapihan portailla seisten.

Oho!

Taivaalle ilmestyi sateenkaari.

Kysymyksessä on haloilmiö,

josta saat tarkempaa tietoa Tähtitieteellinen yhdistys Ursan sivuilta.

Lähetin kuvani Yle Hämeenlinnaan.

Sieltä vastattiin nopeasti ja kysyttiin,

että voiko kuvaani käyttää heidän Facebook-sivuillaan.

Vastasin, että toki saa.

Ja olihan kuvani myös Yle Hämeen uutisissa katsojankuvana.

Kuuntele ja katsele Yle Hämeen uutiset 3.1.2017.

Vuosi alkoi oikein mielenkiintoisesti,

sillä tämä oli ensimmäinen kuva,

minkä lähetin Yle Hämeeseen.

Uusia sääilmiöitä odotellessa...

Tässä alkuperäinen kuvani.

Taidetta puutarhaan

Ra-kas-tan kaikkea bambeihin, siis aikuismaisesti peuroihin, liittyvää.

Näin metallisen peurataulun Facebookin puutarhapalstalla ja

ostettavahan se taulu oli.

Tuuliset Pojat esittelevät teosta tyylikkäästi.

Peurataulu tervehtii saapujia tulopihalla,

uutukaisen halkovajan seinällä.

Taulun koko on noin 1 m x 70 cm.

Illanhämyssä otettu kuva...

Teos saa ruostua rouheaksi.

Leo Muje, jolta teoksen tilasin,

tekee mittojen mukaan ja eri aiheista metallitauluja.

Hänen tuotannostaan löytyvät myös metalliset

korkeat humala- ja kärhötuet,

joita aionkin tilata keväällä,

samoin pioni- ja pensastukia.

Onnea tuova hevosenkenkäpallo, Mujeen tuotantoa tämäkin,

saa ensi kesänä (ihana sana) alleen korokkeen,

luultavasti käsinlyödyistä tiilistä,

joita jäi uunin muurauksesta.

Kuunsirppi keikkui taivaalla tähti seuranaan.

Uudenvuodenpäivänä oli näyttävä auringonlasku.

Parasta taidetta!

Huonekuusi, ikää 10 vuotta

Muutimme 10 vuotta sitten taloomme.

Kesäjuhlat tulossa...

Olin aina haaveillut huonekuusesta ja

semmoinenhan piti heti hankkia.

Mies lukee lehteä Pyry-koiramme sylissään,

vieressä huonekuusi pullistelee uusia kasvannaisia.

Vuosi 2007.

Siirrytään tähän päivään.

Mies ja huonekuusi ovat samat,

mutta koirat ovat vaihtuneet,

sillä Pyry-papparainen siirtyi tuonilmasiin vuonna 2011.

Vasemmalla 6-vuotias Myrsky ja

oikealla nakottaa Tuiskuliini,

joka on vuoden nuorempi kuin Myrsky.

Tässä, ihan julkisesti, annan tunnustusta miehelleni Esalle,

koska hän taipuu mielellään malliksi kuviini.

Hän myös jaksaa odotella reissussa,

kun könyän kamerani kanssa puskissa ja pientareilla.

Huonekuusemme on kasvanut niin pituutta kuin leveyttä ja

yltää oksillaan 150 cm jokaiseen ilmansuuntaan.

Ei ehkä ihan pienen huoneen kasvi...

1.1.2017 ja 12 kuvaa viime vuodesta

Heipparallaa kaikille!

Uusi vuosi johdattaa meidät kohti 100-vuotiasta Suomea.

Anoppini Elsa täytti 100 vuotta jo viime vuonna.

Toivotan meille kaikille onnellista, tapahtumallista,
tasapainoista ja vehreeää vuotta 2017!

Sain Kasvihormoni-blogin Sini K:lta haasteen

tilittää viime kalenterivuoden tapahtumia.

Mikäs sen mukavampaa!

Tammikuu:

Kylmään (tylsään) aikaan on hyvä tehdä remppoja.

Niinpä maalasin miehen työhuoneen ja

tapetoin sekä sisustin Pirkko-ystäväni työhuoneen.

Helmikuu:

Luntakin saimme, tosin se oli lyhyt ilo, sillä lumet sulivat pian lätäköiksi.

Mies leikkasi pihtojen alaoksat, näin kulkeminen ja nurtsinajo helpottuivat.

Muistathan Tiltun neuvon, että havupuut leikataan kahden ämmän välissä.

Maaliskuu:

Oravien turkinväri vaihtui harmaasta ruskeaksi,

joten se on virallinen kevään aloitus.

Kevätfiilis kasvoi valon myötä.

Huhtikuu:

Etupihan raivaustyöt alkoivat ja muutenkin olimme aamusta iltaan pihalla.

Kevät oli saapunut!

Toukokuu:

Jokaisella pihalla pitäisi olla ainakin yksi omenapuu,

kukkiva omenapuu on varma kesän merkki.

Oli niin lämmintä, että pääsimme tyhjentämään vesialtaan.

Kesäkuu:

Pihamyllerykset jatkuivat...

Satoiko kesäkuussa paljon?

Heinäkuu:

Alapihalle lehahti korppeja (peltisiä),

taistelin rikkaruohojen kanssa ja rakastuin Maurice Utrilloon.

Elokuu:

Daaliat kukoistivat komeimmillaan. 

Heittäydyn myös filosofiseksi,

taisin olla tosi väsynyt...

Ei kyllä ihme, sillä usein vartin hommaan meni 2 tuntia.

Syyskuu:

Syksy oli pitkä ja lämmin, 

siksi saimme kaikki suunnitellut pihahommat valmiiksi eli

yläpihan tenniskenttä on purettu ja tilalle rakennettu halkovaja,

Kesälän kulkusillat paikoillaan ja maalattu sekä

bonuksena lammen laituri. Kyllä nyt kelpaa!

Pihallamme kävi pyörähtämässä Rouva Puutarhaunelmia...

Iloista oli myös se, että valokuvani näytettiin YLE:n sääuutissa.

Lokakuu:

Ruusut ja pelargoniat kukkivat edelleen.

Istutimme peräkärryllisen ilmaiseksi saatuja vuorenkilpiä.

Lokakuu ei ollut nimensä veroinen, kurainen.

Marraskuu:

Maa jäätyi ja siihen loppuivat pihatyöt,
onneksi, sillä Puhti ja Into olivat lähteneet lomilleen jo aikapäivää sitten.

Pohdin blogin nimeä, kävin Kalevalaisella jäsenkorjaajalla,

pyydystin kuviini valoisia ja sinisiä tunnelmia,

luin, kirjoitin sekä muistelin menneitä pihojamme.

Joulukuu:

Lunta oli vähäisesti, sumua ja kuraa senkin edestä,

silloin voi vaikka leipoa ruispipareita.

Aina kun kelit sallivat, 

niin kävin Tuulisten Poikien kanssa retkeilemässä.

Erinomaisen onnistunut vuosi!

Haastekuvia piti olla 12, mutta olen reilulla päällä eli
kuvia tulee leipurin tusina.

Vuoden ensimmäisen päivän ensimmäinen (meikitön) selfie.
Voikaa hyvin, rakkaat lukijani, ja pysytään taajuuksilla!