Chilivauvoja

Kuinka paljon voi ihminen riemastua itäneistä chileistä?

To-del-la paljon.

Pukkasin viisi CGN 21500 -chilinsiementä multiin 17.1.

Kolme pikkaraista kalpukkaa piippaa nousi taimelle 15.2.

Parissa päivässä taimista on tullu tomeria chililapsukaisia.

Ne paistattelevat päivänvalossa olohuoneen ikkunalla.

Tänä aamuna makkarinikkunasta kuvattu vaaleanpunavioletti unelmataivas.

Voiko ihanemmin aamu enää alkaa...

Eilen illalla kiskoin kylki vääränä leikattuja kuusten/pihtojen oksia.

Eipä tarvitse käydä punttisalilla, kun omalta pihalta löytyy materiaalia

punnerruksiin ja voimaharjoituksiin.

Oli hieno puolikuutamo ja taivaankansi täynnä tähtiä.

Havupuut leikataan kahden ämmän välissä

Otsikossa olevan viisauden sain ystävältäni Tiltulta.

Hän on metsäkoneenkuljettaja ja
metsäkoneen kuljettajakoulutusten arvioitsija.
Ai, minkä kahden ämmän välissä?
No, Marraskuun ja Maaliskuun välissä,
koska puu on tuolloin lepotilassa.

Meikämartan tarkoitus oli tarttua moottorisahaan
ja niistää pihtojen alaoksat poispoikkeensa.
Kuis kävi?
Ei kuinkaan.
Enhän minä jaksanut nostaa moottorisahaa pääni yläpuolelle.
Onneksi mies tuli hätiin
ja päräytteli oksat poikki.
On se hyvä, että mies on 30 cm pidempi kuin minä.
Minulle jää oksien poiskuljettaminen,
minkä työn teen mielelläni.

Tästä lähdettiin liikkeelle
eli oksat roikkuivat maata myöden.

Tältä puu näytti oksien karsimisen jälkeen.
Siistiä!

Nyt puiden alla pääsee vapaasti kulkemaan.
Täytemaata saan tulevasta Pionipenkistä.
Mikäli en saa tasattua puiden alusia
siten että sinne pääsee vaivattomasti ruohonleikkurilla,
jää toiseksi vaihtoehdoksi paksu katekangas ja kuorikate.
Joka tapauksessa, hyvästi nokkoset ja heinät,
teitä ei tule ikävä.

Lunta, sisäkukkienhoitoa ja ystävänpäivää

Keväthuuma päättyi lumisateeseen.

Noh, ihan aikuisten oikeesti en uskonutkaan,

että selviäisimme ilman lunta kevääseen.

Kottikärryt saavat vielä levätä...

Onneksi sisällä on kasveja, joiden kanssa voi fiilistellä ja mullastella.

Kaunista ystävänpäivää!

Pionipenkki ja keväthuumaa

Kuvat otettu helmikuun 9. päivä 2016.
Lumet humahtivat häveyksiin sateiden myötä.

Peitin syksyllä isot metalliset kukka-astiat kansilla,

näin multa pysyy kuivana, ja kasvit pääsevät aikaisin kasvunalkuun.
Kuinka näin surullisesta näkymästä tulee keväällä kaunis?
Se on aina suuri ihme!

Heti kun routa sulaa, huhtikuussa ehkä,

pääsen kaivamaan alapihalle isohkoa istutusaluetta

yläpihan pioneille, ruusukvitteneille ja muille siirrettäville kukkiville kasveille.

Punaisella merkitty alue, tuleva Pionipenkki, on noin 8 x 3 metriä.

Yritän tehdä sementistä ja kivistä polun, joka

yhdistäisi nykyisen sora-alueen nurmikkoon, ja kulkisi istutusalueen läpi.

Pionipenkin komistukseksi tulisi lisäksi kiviä,
niitähän meillä on vaikka muille jakaa.

Valtavissa havupuissa on todella pitkät ja maahan ulottuvat alaoksat.

Nurmikkoa on mahdoton ajaa niiden alta,
 ja lisäksi puiden ryhmyiset juuret ovat aivan pinnassa ja 

vaikeuttavat nurmikon leikkaamista.

Tarkoitukseni on kärrätä uudelta istutusalueelta tuleva
huonolaatuinen ja rikkakasvien kyllästämä maa

täytemaaksi kuusien juurelle.

Lisäksi leikkaan, moottorisahalla, alimpia oksia pois.

Sopivin leikkausaika on maalis-huhtikuussa,
joten kohta pääsen tarttumaan hommiin.

Vetistä

Vetistä ja liukasta,

eikä lumesta enää tietoakaan.

Ice Bug -kengät ovat olleet kovassa käytössä ja

onnettomat koirapojat köpöttelevät kaikki tassut harallaan,

että pysyisivät pystyssä.

Omassa pihassa on onneksi helppo juosta,

sillä lumet ja jäät ovat kaikonneet tyystin.

Tällä menolla pääsen pian kärräämään kiviä...

Kävimme naapurikaupungissa iltakävelyllä.

Ei ollut sielläkään yhtään 

sen paremmat kävelyolosuhteet kuin täällä maalla.

Varrella virran eli Loimijoki.

Harmaata, mutta ei latteaa eikä tylsää!

Harmaakin on kaunista.
Tutut pellot välillä värittöminä,
mutta ei kuitenkaan tylsinä.

Joka kuuta kuvaa, niin sille Kalvevala-koru napsahtaa?

Näin kävi meikämartalle, kun mies toi humureissutuomisina

Astro-nimisen korun:

Kuun sattumanvaraiselta näyttävä piiri on osa suurempaa kiertokulkua.

Sen yhteys planeettansa on vahva ja ikuinen.

Kyllä, hyvä huomio...

Onkohan KK:lla aurinkokorua... *vink, vink*

Vasemmassa alakulmassa on uutukainen korurasia.

Sain sen Hennalta (serkun taiteilija-puutarhuritytär) Kuuban tuomisina.

Korurasioita ei voi koskaan olla liikaa!

Ystäväni Kaijan huushollissa on harmaata käytetty taiten.

Kaija asustaa kotitaloaan ja tekee jatkuvasti remppaa.

Viimeksi valmistui uusi keittiö.

39,1 astetta

Kuumetta, valitettavasti ei pelkästään puutarhakuumetta,

pukkasi 39,1 astetta viikoksi.

Kuumeen kruunasi mieletön yskiminen.

Kampeuduin perjantaina lääkärille,

mutta tauti  ei ollut infulenssaa,

joku muu viiruksen aiheuttama yskätauti.

Nyt olen toista päivää kuumetonna ja olo on auvoinen.

Ihanaa olla terve!

 

Avulias hoitohenkilökunta tasasi kanssani hedelmät ja lämmitti kylmiä jalkojani.

Torstaina makkarin ikkunasta avautui kaunis auringonnousu,

mikä piristi kovasti. 

Toivotan kaikille terveyttä ja hyvää oloa!