Somaa sumua ja ohutta yläpilveä

Sielu vaati rentoutusta raporttien ja esseiden kirjoittamisten lomaan, ja mikäs sen parempaa kuin kirjoittaa muutama sananen blogiin. Näyttää tosi lupaavasti siltä, että saan tentittyä kaikki osiot huhtikuun loppuun mennessä. Tämä tarkoittaisi sitä, että palaan kouluun syksyllä vain esittämään opinnäytetyöni seminaarissa. Meikä olisi sitten virallisesti insinöörimartta. Ei ollenkaan paha suoritus senioriopiskelijalta.

Pellolla 6.1.2014 sumua ja pilvisyyttä.

Pelolla heinäkuussa 2013 pilviä ilman sumua.

Lisäys: Pellolla 12.1.2014 lunta ja pilvisyyttä.

6.1.2014

Heinäkuussa 2013

Maitohorsma on viehättävä.

Ohdakkeissa on samaa väriloistoa kuin horsmissa.

Maassa on himppunen lunta, sen verran, että on valoisampaa ja liukasta.

Pääsen testaamaan Icebugejani.

Sipsutelkaa riemuisasti ja varokaa liukkautta!

Mikä nimeksi kesäkeittiölle?

Viime kesänä, aatelkaa kohta koittaa kesä taas, saimme kesäkeittiömme melkein valmiiksi.

Vuonna 2007 näytti Ruumiskellari ja kesäkeittiö tämmöisiltä.

Nyt on myös useammalta taholta vahvistettu, 

että kellari on toiminut aidosti ja oikeasti ruumishuoneena. 

Santra keksi pari vuotta sitten kellarillemme mainion nimen Olokolo.

Kellarin päällä oleva kesäkeittiö ei ollut hääppöinen ja

lisäksi sadevedet valuivat kellarin katon (kesäkeittiön lattian) läpi

kastellen kellarin ikävän näköiseksi, eikä se siksi soveltunut käyttöön.

Mies teki taas ihmeitä ja lapio ja lapio ja lapio multaa kuutioittain.

Kesäkeittiön maalattia poistettiin ja alta paljastui

tuhat litraa lecasoraa ja neliöittäin muovia.

Pikesin lattian kahteen kertaan.

Kuumalla kelillä siveltävä bitumi levisi liukkaasti.

Rakas veljeni Teemu nosti housujaan ja paukatti isävainaan henkseleitä

ja siitä rakentaminen käynnistyi.

Päätimpurina toimi mieheni veli Matti.

Minä muonitin, siivosin, hain tavaraa 

ja toimin piällysmiehenä (savolaiseen tapaan).

Isot kukkapurkit on tehty Olokolon lattilevyistä.

Matti näytti kuinka kottikärryillä kuljetetaan lankkuja.

Lankut ja parrut olivat omista puista,

näin 100-vuotiaat kuuset jatkavat elämäänsä pihapiirissämme.

Välillä kävimme huilimassa ja katselemassa seutumme tarjoamia nähtävyyksiä.

Korteniemen perinnetila

Matti tuumailee ja mittailee.

Piippuakin piti korottaa.

Matti on moniosaaja.

Hänellä pysyy kädessä niin vasara, saha kuin muurauskauha.

Lisäksi hän on armoton suunnistaja ja tykkää lisäksi hypätä polkkaa.

Melkoinen mies, ottain huomioon, että ikää on yli 70.

Matti on rautaa!

Ilman Mattia ja veljeäni kesäkeittiö ei olisi toteutunut. Kiitos!

Vedin tolpat tumman harmaiksi ja lattian mahongin väriseksi.

Betonitötterö on Olokolon ilmastointikanava.

Tötterön päälle tulee, ilmaraoilla tietysti,

puulevy kukkapurkkeja varten.

Ostimme alemyynnistä kalusteita.

Kukkulalla on makoisaa istua ja katsella pihaa.

Tulee rauhallinen olo.

Keväällä maisemoimme ympäristön,

luultasti luonnonkivillä.

Päätykolmioihin tulee rimoitus ja takaseinään panimme kirkkaat pleksit.

Sivuille tulee lyhyet pätkät heinäseipäitä ja niihin köynnöksiä.

Matti muuraa kesällä lieden luonnonkivistä.

Kesäkeittiömme elää ensimmäistä talveaan.

Mutta mikä nimeksi kesäkeittiölle?

Katsaus vuoteen 2013

Pieni vilkaisu viime vuoteen.

 

Tammikuussa vihreydestä nautittiin sisätiloissa.

Helmikuussa pihapenkillä oli paksut lumikerrokset.

 

Maaliskuussa nautittiin upean värisistä tulppaaneista.

Huhtikuussa pellot olivat vapautuneet lumesta.

 

Huhtikuussa kukki myös lyijykukkani ja ulkona sipulikasvit

 

Toukokuussa kaadettiin viimeiset 100 vuotiaat puut ja

pelastelin linnunpesiä.

 

Kesäkuussa pihalla oli väriloistoa ja niin kukkeaa, että huimasi.

 

Heinäkuussa oli kuumaa ja

tein betonitöitä.

 

Elokuussa oli Kesäkeittiön harjakaiset ja

ruusut kukkivat aivan villinä.

 

Syyskuussa väriskaala taipui keltaiseen ja okraan.

Sinnikkäitä kukkijoita riitti silti.

 

Lokakuussa Amazonin lilja kukki, ties kuinka monetta kertaa.

Ulkona saniaiset olivat vielä vihreitä ja pirteitä.

 

Marraskuuta varjosti Tuisku-koiramme sairaus.

Ensilumi tuli ja suli.

 

Joulukuu oli pimeä ja märkä.

Erinomainen vuosi puutarhassa ja pihalla.

Opiskelut sujuivat mallikkaasti ja enköhän tänä vuonna valmistu.

Tuisku voi hyvin ja onni kukoistaa.

Ystävät ja perhe ovat elämässä tärkeitä,

ilman heitä en olisi jaksanut.

Kuva-arvoituksen ratkaisu

Eilisen kuva-arvoituksen ratkaisu tulee tässä:

Metsässä oli Eskarilaisten leiri.

Suloista.

Vöitä, betonia ja kuva-arvoitus

Omat lähitiet ovat alkaneet kyllästyttämään, ja niinpä olemme suunnistanneet koiriemme, Myrskyn ja Tuiskun, kanssa kunnan keskustan liepeille lenkkeilemään. Mustialassa on tarjolla monenmoista silmänruokaa: historiallisia rakennuksia, maatalousoppilaitos, vanhoja puita, puistoja, järvinäkymiä ja ennen kaikkea näemme ihmisiä ja koiria.

Vyö on uponnut vuosikymmenten saatossa lehmusten (?) sisään.

Siitä on tullut olennainen osa puuta.

Ennen vanhaan lahovauriot korjattiin betonilla.

Oksistot näyttävät koristeellisilta ja ehkä hieman myös pelottavilta.

Vanhalle sillalle mahtuu vain yksi auto kerrallaan.

Olen tyytyväinen ettei siltaa ole purettu "kehityksen" tieltä.

Lisäys: Taina T tiesi, että sillan nimi on Toivonsilta.

Metsästä löytyi tämmöinen.

Kuva-arvoitus:

Mikä on kyseessä?