Olen viime päivinä ihastellut pihapiirimme erilaisia kasvuja.
Koiranpentu Wiima täytti 4 kk,
ja se on kasvanut koiran näköiseksi sekä kokoiseksi.
Pelakuut sinnittelevät. Niiden kasvuaika ei ole silti ihan vielä.
Valonmäärä kasvaa, mikä tekee meidät kaikki iloiseksi.
Aurinko nousi, ja minä pinkaisin pellolle jo ennen klo 8
vastaanottamaan valoa.
Lintujen ruokahalu on kasvanut pakkasten myötä,
niinpä olen lisännyt niille ruokintapisteitä.
Olemme saaneet vihdoinkin lunta,
joten voimme puhua kasvavista hangista.
Valitettavasti ruokahalunikin on kasvanut,
se yhdistettynä liikunnan vähyyteen,
on kasvattanut michelinrengasta,
jo muutenkin kadonneen uumani,
kohdalle (kuvamateriaali puuttuu esteettisistä syistä).
Mahtaa sulla ollut kylmä kuvausreissuillasi. Kaipa laitoit takin ainakin yöpaidan päälle? Nättejä kuvia.
VastaaPoistaKivisen Vilman, talvella olen ihan asiallisesti vaatetettu, ainakin kun siirryn pihan ulkopuolelle kuvaamaan. :)
PoistaOnkos Wiima ny eskari vai teini ikääne? :)
VastaaPoistaNavettapiika, Wiima on eskari, onneksi murkkuikään on vielä aikaa.
PoistaLumi tuo ihanasti valoa. Meillä lunta on rutkasti normitalvea enempi, mutta kyllä ne on tavanneet juhannukseen mennessä sulaa. Wiima on nopsaan oppinut poseeraamaan.
VastaaPoistaTita, on se hyvä, että juhannukseksi lumet hupenevat. Olen kotoisin Savosta, ja perimätieto kertoo, että 50-luvulla, sinä vuonna kun synnyin, oli lunta ollut metsässä sen verran, että miehet olivat huvikseen keränneet sitä laduksi, ja pitäneet hiihtokilpailut.
PoistaTosi mukavasti Wiima on tottunut kameraan ja kännykkään.
Oi miten hienoja kuvia ja suloinen Wiima❤ On kyllä niin kaunista ja valoisaa kun on tuota lunta! Leppoisaa alkanutta viikkoa♥
VastaaPoistaPäden paja, kiitos ja Wiima on kyllä semmoinen kullannuppu, ettei paremmasta väliä.
PoistaHieno kuva auringosta. Ihana teidän pikkukoira, on kasvanut jo paljon.
VastaaPoistaTuija, Wiima kasvaa kohinalla, aivan ihana koiruli. Kiitti!
PoistaRuokahalu meinaa kasvaa talvella, mutta ei anneta sen häiritä. Iloinen mieli on tärkeämpi kuin kadonnut uuma.
VastaaPoistaPuhut viisaita sanoja, Ansu!
PoistaMinua niin harmittaa, kun meill päin ei näy linnun lintua talvisin. Ennen yritin alkaa niitä syöttämään jo hyvissä ajoin syksyllä, ja kävivätkin syömässä, mutta talven tullen yksinkertaisesti katoavat. Täällä onkin talviaikaan äärettömän hiljaista, kunnes keväällä tulevat pesimään tontillemme ♥
VastaaPoistaMarihantee, onneksi linnut kuitenkin palaavat keväisin pihallenne. Linnuista on paljon iloa puutarhalle, ja tietysti jo niiden laulut sekä sirkutukset, somasta olemuksesta puhumatta, ilostuttavat.
PoistaKävin kurkkaamassa blogiasi, meillä on samoja harrastuksia eli lukeminen ja valokuvaaminen.