Olen aina ihaillut ihmisiä,
jotka tuottavat käsillään laadukasta, käytännöllistä ja kaunista,
unohtamatta ekologisuutta ja kotimaisuutta.
Kuulun käsityöluokkaan tumpelo
ja kirvestä hennompi työkalu taittuu käsissäni mutkille.
Kävin lauantaina katsomassa kankaanpainantaa Rykkerissä,
joka sijaitsee Forssassa upeassa vanhassa tiilikiinteistössä, Puuvillakadulla.
Iloiset, ja asiastaan innostuneet, ammattilaiset avasivat
ystävälleni Pirkolle ja minulle (+ muille katsojille) kankaanpainannan tekniikoita.
Kyllä, ostin uuden tunikan, kun Rykkerin vaatteissa on A-linja eli
erityisen sopiva vähän pyöreälle ihmiselle...
Pirkko oli kuullut, kun eräs rouvakatsoja oli todennut,
että pitäähän sitä mahaa olla sen verran,
ettei mekko hakkaa ja tartu reisiin kiinni.
Perjantaisella Helsingin reissulla ostin Saia Ikävalkolta bambikorvikset.
Sillä ihminen, joka kerää kaikenlaisia bambeja ja
käy kuumana hassuihin korviksiin,
tuskin jättää ostamatta näiden yhdistelmää. Vai kuinka?
Lauantaina teimme, no siis Pirkko teki ja minä kuvasin,
sulhaspiirakoita. Piirakat olivat maittavia ja ruokaisia,
eikä tykötarpeet maksaneet paljon:
voita, puuroamatonta riisiä, ruisjauhoja ja vähän suolaa.
On se vaan kätevää, kun meillä on erilaisia taitoja.
On ihan parasta, että yks osaa yhtä ja toinen toista. Sen olen huomannut blogeja katsellessani ja myös joulumarkkinoilla.
VastaaPoistaHienosti ajateltu, että mahaa pitää olla sen verran, ettei mekko reisiin tartu.
Hitsi, kun mulla ei ole Pirkkoa, joka leipoisi tuollaisa herkkuja.
Kuvasi ovat niin yes.
Niin totta, aimarii! Mites me saatas kloonattua Pirkko, hih hih... Arvaa vaan olenko vähän iloinen, kun tykkäät kuvistani, hyvä blogiystäni.
PoistaSamaa mieltä, on kiva kun ihmisillä on erilaisia taitoja. Nuo sulhaspiirakat ovat tosi hyviä. Minullekin Forssa on hieman tuttu paikka - tyttäreni opiskeli siellä ja muutaman kerran kävimme hänen luonaan.
VastaaPoistaAnneli A, erilaisuus on rikkautta, näin tosiaan täydennämme toisiamme. Vaikka en asu Forssassa, niin käytän kaupungin kauppa- ja kulttuuripalveluja ahkerasti. :)
PoistaKauniit korvakorut. Ymmärrän hyvin hankintasi. Oli muuten loistava tuo rouvan ilmaisu vatsan tarpeesta. Minä olen aina vedonnut Esa Saariseen, joka sanoi, että synnyttäneiden naisten pitää olla ylpeitä siitä vatsasta, kun se on kunnialäskiä ja kunniamerkkien kuuluukin roikkua. Olen siis ylpeänä kantanut tätä pojista jäänyttä vatsaani....
VastaaPoistaMukavaa viikkoa!
Sari, hienostipa Esa Saarinen vatsamakkarat kehui! Kunnialäskillä mennään.
PoistaIhanat korvikset!
VastaaPoistaMinulla ei ole erityisemmin mitään kädentaitoja, käsitöissä minulla oli koulussa kutonen, ja sekin armosta.
Sussi, korvikset ovat syötävän suloiset. Sinulle on annettu kirjoittamisen lahja, moni ei osaa kirjoittaa lausettakaan eli jokaisella on joku erinomaisuus.
PoistaMoon aina tykkänny käsitöistä. Alakoulus menin isojen käsityätunnillekki. Käsityät vaan on muuttunu aikojen saatos. Korvisfriikiksi tunnustaurun kans. On kerääntyny korviksia joka lähtöhön. Ennen joka reissulta lähti mukahan ainaki yhyret. Nykyysin en pahemmi reissaa, eikä kokoelma enää kartu. Lehemät söis ne.
VastaaPoistaNavettapiika, käsillä tekeminen on rentouttavaa. Nyt aloitin vaatehuoneen maalaustyöt, siinä näkee nopeasti, mitä on saanut aikaiseksi. Hih, paree on, että lehmät syö vaan rehua ja heinää.
PoistaKomeetta on taidot sulla ja tuolla kaimallani. Voihan tuore piirakka,nyt alkoi kuola valuu!
VastaaPoistaEi muuta ku väkertämään piirakoita, pirkko. :)
PoistaKaimasi tykkää leipomisesta ja pyöräyttää pullia ja kakkuja tuontuosta tuomiseksi meille. En paa hanttiin yhtään...
Kuten sanoit, on hyvä että meitä on moneksi! Tylsää olisi, jos kaikki olisi samanlaisia. Olen itse käsistäni melko kätevä ja tehnyt käsityötä ihan työnäkin.
VastaaPoistaVilma, näin on. Käsistään kätevä säästää, kun ei tarvitse kaikkea ostaa ja on se omatekemä aina jotenkin arvokkaampikin.
Poista