torstai 31. elokuuta 2017

Luin kirjan: Mayra, Max Manner

Mayra on kirjailija Max Mannerin ensimmäinen ihmissuhderomaani.
Julkaistu 2017, ISBN 978-952-270-325-5.
Kustantaja Arktinen Banaani.

Heti aluksi tunnustan, että Max Mannerin rikosromaanituotanto on minulle tuntematonta.
Hänen uusinta kirjaansa, Mayraa,
hehkutettiin Facebookin Dekkariryhmässä, joten hankin kirjan.
Kannatti!

Kirja alkaa tarinan loppusuoralta, erikoisesti ja koukuttavasti.
Päässäni pyöri vain kysymyksiä. Mitä? Miksi? Missä?
Tarinassa on maukkaita kerroksia enemmän kuin kaalikääryleessä.

Henkilöhahmot ovat elämän makuisia ja mielenkiintoisia.
Ei vähiten siksi, että päähenkilöt(kin) ovat eläkeikäisiä.
Kerronta on sujuvaa, vuoropuhelut aitoja ja 
maisemat vaihtuvat hautausmaalta ulkomaille,
hyytävästä pakkasesta lempeään lämpöön.
Pääosassa on eläkkeelle jäänyt sellisti Heikki Savolainen,
jonka elämä menee täysin uusiksi, useampaankin kertaan.
Pyörityksessä mukana kolme naista ja kuolema.

Kirja on mielestäni jännittävä ihmissuhderomaani.
Kuka onkaan Mayra...
Suosittelen lämpimästi!

"Taksimatkasta tai kyydin maksamisesta ei jäänyt muistikuvia.
Heikki astui autosta sankkaan lumisateeseen ja suuntasi
suorinta tietä sairaalan pääoville. Järkytys ja raskaiden
hiutaleiden täyttämä ilma saivat haukkomaan henkeä,
piti siristellä silmiään nähdäkseen eteensä."


Kirjan kansi on tyylikäs.



tiistai 29. elokuuta 2017

kuvia etupihalta ja lopussa daalioita

kummasti sitä harjaantuu pakon edessä oikea kätisestä vasuriksi.
kuvankäsittely on kömpelöä, sillä hiiri hyppii kirjaimellisesti pöydällä.
kuvia olen kuitenkin napsinut joka päivä.
arvaatte varmaan, että kännykkä on lipsahtanut eräänkin kerran pöpelikköön.
periksi en anna, ja viikon päästä kipsi onneksi poistetaan,
jolloin saan kevyen lepokipsin käteeni.
hurraa!






lopuksi kuvakooste daalioista "herra daalian" pyynnöstä.



lauantai 26. elokuuta 2017

elämää yksikätisenä (+ 2 sääkuvaa)

tässä sitä ollaan, yksikätisenä ja ilman isoja kirjaimia.

 

takkutukkaisena, mutta onneksi iloisena.
leikkaus meni hyvin, tai noh,  plexusanestesia ei toiminut
riittävän hyvin, joten minulle annettiin yleisanestesia,
siis pyörryin ennen ensimmäistäkään viiltoa ja verenpaine lensi katosta läpi.
näin meillä, kuis teillä?

kävin sunnuntaina ja torstaina elokuvissa,
löysin vasta nyt, asuttuani 10 vuotta seutukunnalla,
forssasta aivan ihastuttavan pienen ja tunnelmallisen
elokuvateatterin, missä näytetään mv-elkkoja ja maailman uutuuksia.
suosittelen ranskalaista leffaa nimeltä beatrice.
sykähdyttävä.


elokuvateatterin seinissä on kivenmukailuja ja koristemaalauksia. wau!

kaksi sääkuvaani pääsi tällä viikolla hämeen uutisiin,
pihlajanmarjakuvan otin ennen leikkausta ja
pörriäiset kuvasin torstaina kotipihalla.
kyllä yksikätinen kuvaaja keksii konstit,
kuinka napsia kuvia. peukku sille.



loppuun vielä kukkatervehdys teille kaikille.



perjantai 18. elokuuta 2017

Blogi jää sairauslomalle (+ 1 sääkuva)

Syy on tässä.
Oikean käden peukalosta napsastaan 
nivelrikon vuoksi pieni luu kokonaan pois.
Käsi menee pariksi viikoksi kipsiin ja sitten lepokipsiin.
Kuvien ottaminen ja kirjoittaminen voivat olla haasteellisia...


Eilen sade keskeytti pihatyöni.
Sinne jäivät kottikärryt lasteineen odottamaan poutaa.
Vaikka on suloisen lämmintä, 
niin märkänä ei ole mukava työskennellä.
Olen mukavuuden haluinen kuten mäyräkoiranikin.


Pienessä tihkussa, ei siis tuiskeessa,
voi hyvin napsaista muutamia kuvia matkalla sisätiloihin.


Lämmin kiitos Kivisen Vilmalle puna-ailakin siemenistä!
Ripottelen ne niitylleni.

Tein jutun Martta-blogiin komeasta kasvimaasta, Kreivin kasvimaa.
Anita on aito multasormi ja sydämellinen ihminen,
jonka hoteissa vihannekset ja yritit kasvavat sekä tuottavat muhkeaa satoa.


Pilvenhaituvat syleilivät sirppimäistä kuuta.
Viljapellot kypsyvät.
Ja kaiken tämän näen omalta pihaltani,
olen onnellinen nainen.


Eilen näytettiin Yle Hämeen uutisissa haarapääskyni sääkuvana.
Ottakaahan puolestani hyviä sääkuvia!
Luen blogejanne, mutta ymmärrettävästi kommentointi jää nyt vähille.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kauneimmat kesäasterini (+ 1 sääkuva)

Innostuin kasvattamaan kesäastereita, ja se kannatti.
Vaikka taimet näyttivät pitkän kylmän kevään jälkeen rimpuloilta,
niin kesän mittaan ne ovat tanakoituneet ja kukkivat valtaisasti. 


Minulla kun ei ole mitään väriteemaa pihallani,
niin kesäasterini ovat luoneet väri-ilotulituksen ilokseni.


Tässä kooste kesäastereista. Näitä aion kasvattaa myös ensi vuonna.


Aamukaste oli 14. päivä erittäin runsas. 
Nappasin kukkakuvan puutarhassani,
ja se näytettiin Yle 1:n sääkuvissa.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Oi ihanuus!

Oletko käynyt Korteniemen perinnetilalla Tammelassa?
Mikäli et ole, niin suosittelen lämpimästi tutustumista.
Varaa eväät mukaan ja nauti tilan ainutlaatuisesta 
tunnelmasta sekä maisemista.

Oppaat ovat suloisia ja iloisia kuin päivänkakkarat.
Tenhoavalla tilalla on teemapäiviä.
Käydessämme leikattiin ruista, ja se puidaan 26.8.
Korteniemelle on vapaa pääsy.
Näe ja koe, miten elettiin 100 vuotta sitten.

Kuvakooste Korteniemeltä, ole hyvä, istu ja nauti!


torstai 10. elokuuta 2017

Hurrrjan paljon kukkia (ja hieman asiaa käärmeistä)

No niin, telkkarista näkee ja kuulee kaikkea ihmeellistä.
Tänä kesänä on pelastuskeskus saanut harvinaisen paljon soittoja käärmeistä.
Käärmeitä on tullut asuntoihin, parvekkeille ja terasseille kaupungeissa.
Ohjeet kaupunkilaiselle
miten käärme poistetaan asunnosta, oli vähintäänkin erikoinen.
Näin se ohje hataran muistini mukaan meni:

1. Laita käteen hitsaajanhanskat.
2. Ota käteen haarapäinen keppi.
3. Sujauta käärme sankoon ja 
vie se vähintään kahden kilometrin päähän.

Hmm... asun maalla ja minulla ei ole hitsaajanhanskoja (ovat erittäin paksut keltaiset),
haarapäistä keppiä pitäisi lähteä hakemaan metsästä (onneksi on omalla pihalla),
sanko löytyy, mutta onko siihen kantta?
Parempi siis soittaa pelastuskeskukseen.
Lisäksi pitäisi osata erottaa myrkyllinen kyy ja myrkytön rantakäärme toisistaan.
Haasteita kerrakseen...

Alla on kuvaamani vaskitsa, mikä on jalaton lisko.
Täysin vaaraton ja harmiton otus.

Pihalla aloittivat kukintansa nauhukset ja daaliat.



Erityisen onskuna olen kaikenvärisistä kesäastereista,
jotka olen itse kasvattanut.
Niitä täytyy kasvatella myös ensi keväänä.