Valkovuokoista sinivuokkoihin

Valko- ja sinivuokkoja on saanut ihailla jo hyvän tovin.

Lapsena näitä odotettiin hartaasti,

että sai vietyä pienen kimpun äidille toukokuussa.

 Kävin veljeni Teemun kanssa Pehkijärven lintutornilla.

Olimme ainoat kävijät.

Järvellä oli satamäärin joutsenia, kymmeniä kurkia ja muita vesilintuja.

Kurkiherra puolusti niemennokkaa pontevasti,

sillä rouvalla oli haudonta menossa pesässä.

 Kukko kurkisteli kanalan ikkunasta.

Kiekuen ilmoitti meille,

että kanalassa kaikki hyvin.

 Kottarainen oli löytänyt sopivan pesäpöntön.

 Öisin on ollut pakkasta.

Tuulet ovat tulleet takaisin, harmi.

Oikea kevät saa vielä vähän odottaa.

Tosin yksi varma kevään merkki on tuoksu,

mikä leijuu muutaman päivän pihapiirimme yllä,

sillä maanviljelijät levittävät turpeeseen imeytettyä lantaa pelloille.

Pysykää terveinä ja nauttikaa keväästä!

Iloisen värikäs kevät

Lämpöasteita yli 10, ja kevät käynnistyi pamahtaen.

Pihapiirin äänimaailma avautui.

Oli mustarastaan huilumaista laulua, räksien rääkäisyjä, lokkien kiljaisuja,

peipon liverrystä ja kolmen iloisen koiran haukuntaa,

ja taisin minäkin vihellellä epävireisesti.

 Mehiläiset pörisivät.

 Wiima mulkaisi sivusilmällä mehiläistä,

mikä tunki liian liki.

Perhoset lentelivät mehiläisten kanssa kilpaa kukista kukkiin.

 Tuisku teki riemuloikkia kulottuneella nurmikolla.

Ostin iloisen kirjavan satsin orvokkeja.

Voihan ihana kevät kuinka olen sinua kaivannutkaan!

Retkellä avarassa maailmassa

Lähipellon ilme muuttuu vuorokaudesta toiseen.

 Komeat pilvet ovat seilanneet peltojen yllä.

 Lumi tuli, suli.

Onneksi ehdin napata muutamia hauskoja lumikoristeisia lintukuvia.

 Viikonloppuna vieraanani oli ystäväni jo vuosikymmenten takaa, Kaija.

Hän on luontoihminen, ja oli nautinto esitellä hänelle paikkakuntamme kauneutta.

Kohteina olivat Ruostejärvi ja Torronsuon kansallispuisto.

Tuuli navakasti, mutta säähän on vain pukeutumiskysymys.

Koti maaseudulla/Home in the countryside

Nettimartan pihapiiri on isojen muutosten edessä. Talomme on myynnissä. Minä muutan omaan kotiin, etsin pientä omakotitaloa, ja entinen mieheni muuttaa lähemmäksi työpaikkaansa Helsinkiin. Avioero on yhteisesti sovittu asia. Kumpikin lähtee tavoittelemaan onnea ja tyytyväistä olotilaa tahoilleen.

Älkää olko murheellisia. Nettimartan pihapiiri jatkaa jossain muualla joskus tulevaisuudessa. Blogin nimi säilyy ennallaan, sillä kuten joskus totesitte se on pienimuotoinen käsite, brändi.
Talomme etsii uusia asukkaita. Täällä on tilaa, lainatakseni Hyacinth Bukéeta, ponille ja uima-altaalle. Kirjoitin myynti-ilmoitukseen Kodin tarina –osioon kertomuksen talomme historiasta: Koti maaseudulla.

Jatkan tämän puutarhan ylläpitoa, sillä haluan sen vastaanottavan uudet asukkaansa kauniina ja kukoistavana. Puutarhaillaan!

Nettimartta's courtyard is facing major changes. Our house is for sale. I am moving into my own home, looking for a small house, and my ex-husband is moving closer to his workplace in Helsinki. Divorce is a commonly agreed matter. I hope a best of luck and success both of us.

Don't be sad. The Nettimartta (IT-Martha) yard district will continue somewhere else sometime in the future. The name of the blog remains the same, because as you sometimes said it is a small-scale concept, a brand.

Our house is looking for new residents. There are space, to borrow  the one and only Hyacinth Buké, for a pony and a swimming pool. In the sales announcement, I wrote a story about the history of our house: Home in the countryside. Please, use Google translater, because the story is written in Finnish.

I will continue to maintain this garden as I want it to receive its new inhabitants as beautiful and thriving. Welcome! Benvenuti! Välkommen! Tere! Добро пожаловать!

Eilen, tänään, huomenna

Nyt sitä sitten tulla tupruttaa, lunta.

Eilen kuopsuttelin pihaa auringon satunnaisessa paisteessa.

Tuuli kyllä oli ankaraa,

päässä humisi niin sisäpuolella kuin ulkopuolella.

Tänään ei ole haravaan tarvinnut tarttua.

 

Ihanaiset punarinnat ovat rantautuneet pihapiiriimme.

Voi että, kun olen haltioissani!

 Sinitiainen ilmoitti kissalle, että se on nähty.

 

Rannoilla on kuhinaa ja kihinää,

kun pesintäkausi on alkanut.

Tässä tunnelmia Pyhäjärven Ruisluodosta.

Pihatöissä on pakollinen tauko.

Luin kirjan: Unelmia puutarhasta, Paula Ritanen-Närhi

Hortonomi Paula Ritanen-Närhi käynnisti kevään kirjallaan, 

Unelmia puutarhasta - Suunnittele ja toteuta.

Sain kirjan arvostelukappaleen kustantajalta, Docendo Oy.

Kirjan ISBN 978-952-291-671-6.

Puutarhakulkuri Paulan kirjan sivut pursuavat persoonallisia puutarhoja,

joiden omistajia hän on jututtanut ympäri Suomea. 

 Tiesitkö kuinka loistava valokuvaaja Paula on?

Paulan ottamat puutarhakuvat täydentävät kertomuksia,

ja esittelevät puutarhurit pihoineen monipuolisesti.

Kuvauksellinen kirja.

Unelmoiminen, varsinkin puutarhaunelmoiminen,

on terveellistä, ja kuten me kaikki tiedämme,

unelmilla on usein taipumusta toteutua. 

Paula Ritanen-Närhen puutahakirja on siitä oiva esimerkki.

Me puutarhamyllääjät toteutamme itsemme näköisiä pihapiirejä.

On kiven pyörittäjiä, kevätihmisiä, ruusuja rakastavia,

puiden halaajia, hyötykasvien kanssa nautinnollisesti puurtavia,

kaupunki-, mökki- ja maalaistalopihoja 

sekä vihreitä olohuoneita parvekkeella.

Paula on onnistunut luomaan monikerroksellisen esimerkkiteoksen

meille puutarhaharrastajille,

ja onhan se niin mukavaa, kun voi luvan kanssa,

kurkkia harrastajakavereiden pihoihin, terasseille ja parvekkeille,

poimia ideoita ja haaveilla.

Paulan kirjasta on iloa ja inspiraatiota vuosiksi eteenpäin.

Katso ja nauti!

10 kysymystä ja vastausta -haaste

Between Rikkaruohoelämää-blogista antoi kiintoisan haasteen, jossa muistellaan menneitä sekä kerrotaan jotakin pientä/suurta itsestä. Kiitos Between, olet ihana blogiystävä!


1.    Millainen oli lapsuuden kotisi?

Syntyjäni olen savolainen. Torpan tyttö. Olin vuoden ikäinen, kun vanhempani muuttivat työn perässä Hämeeseen. Asuimme vuokralla omakotitalojen yläkerrassa, tavallista siihen maailmanaikaan, kunnes ahkerat ja säästelijät vanhempani rakensivat tiilisen omakotitalon 60-luvulla. Äitini oli ahkera puutarhuri. Takapihalla oli pottujen lisäksi porkkanaa, sipulia ja muita hyötykasveja sekä tietysti kehäkukkia ja ruiskaunokkeja. Marjapensaitakin oli ja omenapuu.

2.    Mitä harrastit lapsena?

Minulla ei ollut harrastuksia. Leikin naapuruston lasten kanssa hippasta, kuurupiiloa ja kymmenen tikkua laudalla. Talvella kävin luistelemassa, kesällä pyöräilin.

3.    Kaunein kukka?

Kaikki.

4.    Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaa sinua eniten?

Ilman muuta maa. Olen juureva savolainen ja talvellakin on välillä pakko saada multaa kynsien alle.

5.    Oletko optimisti vai pessimisti?

Nuorena olin pessimisti, mutta iän karttuessa olen oppinut hieman hellittämään, sillä monet asiat hoituvat omaan tahtiinsa. Suren kuitenkin asioita etu- ja jälkikäteen, se syö energiaa.

6.    Oletko aamu- vai iltavirkku?

Aamu. Onko ihanampaa kuin herätä virkkuna uuteen huomeneen ja lähteä kameran kanssa kuvaamaan kastepisaroita, pörriäisiä ja usvaa klo 4.  Tai on tietysti, mutta aihe ei sovi puutarhablogiin…

7.    Unelmamatkasi?

Kotimaahan, ihan vaikka vaan omassa kunnassa, kunhan saan olla rakkaani kanssa. Passini on vanhentunut aikapäivää sitten, joten pysyn kotimaassa ja maapallokin tykkää.

8.    Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Tilasin netistä rintaliivejä ja yöpaitoja sekä kumisaappaat.

9.    Lempikaupunkisi kotimaassa?

Ei ole. Kaikki käy, sillä jokaisessa kaupungissa ja kylässä on jotain mielenkiintoista katsottavaa ja kuvattavaa.

10.    Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Poika, koti ja rakas/ystävät (sisältää myös mäyräkoirat).