maanantai 27. huhtikuuta 2020

Valkovuokoista sinivuokkoihin

Valko- ja sinivuokkoja on saanut ihailla jo hyvän tovin.
Lapsena näitä odotettiin hartaasti,
että sai vietyä pienen kimpun äidille toukokuussa.


 Kävin veljeni Teemun kanssa Pehkijärven lintutornilla.
Olimme ainoat kävijät.
Järvellä oli satamäärin joutsenia, kymmeniä kurkia ja muita vesilintuja.
Kurkiherra puolusti niemennokkaa pontevasti,
sillä rouvalla oli haudonta menossa pesässä.


 Kukko kurkisteli kanalan ikkunasta.
Kiekuen ilmoitti meille,
että kanalassa kaikki hyvin.


 Kottarainen oli löytänyt sopivan pesäpöntön.


 Öisin on ollut pakkasta.
Tuulet ovat tulleet takaisin, harmi.
Oikea kevät saa vielä vähän odottaa.
Tosin yksi varma kevään merkki on tuoksu,
mikä leijuu muutaman päivän pihapiirimme yllä,
sillä maanviljelijät levittävät turpeeseen imeytettyä lantaa pelloille.

Pysykää terveinä ja nauttikaa keväästä!


13 kommenttia:

  1. Hieno kuva joutsenista ja kurjesta :)
    Meillä oli kotona pieni lämpäre valakovuokkoja, niihin ei raskinu koskea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurki porskutteli maahansa myöden rantavedessä ja karkotti joutsenia, Maarit. Oli topakkana. Kukat ovatkin kauneimmillaan omassa ympäristössään.

      Poista
  2. Ai niin, teillä mantereella on näitä kevään tuoksahduksia... täällä kun kukaan ei viljele peltoja, niin sen ihan unohtaa, kun ei ole tullut liikuttua mantereelle.
    Ihanat kuvat, kottaraiset pesimässä ovat niin tervetulleita. Ja vuokot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, pienviljelijän lapsenlapsena se on vaan voimaa, mikä haisuloi pellolla.
      Kottaraisia saisi olla enemmänkin.

      Poista
  3. Kovin on keväistä menoa. Vuokot ja lintujen kevätfiilikset. Kottaraisia en täällä näe lainkaan. Lapsuudesta ne muistan.
    Vuokot on kauneimpia kevään kukkasia. Ja tosiaan pellolle ajettavat lietteet varmasti kevättä jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväthuumaa, aimarii, kunhan tulisi lempeä sade ja lämpö, niin kaikki silmut tussahtaisivat auki. Tätä odotan.

      Poista
  4. Valkovuokot olivat lapsuudessa selvä kevään merkki. Silloin niitä kerättiin äidille. Nyt annan kasvaa sijoillaan ja iloitsen, että ovat levinneet myös omaan puutarhaan.
    Mukavaa vappuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, varmasti meidän ikäluokan ihmiset yhdistävät valkovuokot äitienpäivään. Eipä silloin osteltu kukkakaupasta kukkia, ei ainakaan meidän perheessä. Samoin, hauskaa vappuviikko!

      Poista
  5. Ikävän viileätä on nyt, mutta eipä se haravointia haittaa. Meillä mökin lähistöllä maanviljelijä tuo pellollensa myös jotain navettatuotoksia. Haisee pihatöissä nenään. Mutta ei se vielä mitään, mutta tuotoksista osa leviää läheiseen järveen! Ja meitä mökkiläisiä ohjeistetaan pitämään huolta jätöksistämme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet sitkeä haravoija, Kivisen Vilma, minä tarvitsen vanhoihin niveliini lämpöä, että ne toimivat. :)
      Voihan kökkö, ihan kirjaimellisesti, lannoitteet ja lannat rehevöittävät järveä. Eikös siinä rannan ja pellon välissä ole ollenkaan suojavyöhykettä?

      Poista
    2. Ei kai kaikki viljelijät ole niitä laittaneet. On kai vapaaehtoista.

      Poista
  6. Sinivuokkoja kaipaan Hämeestä tänne Perämeren rantamille. Eivät viihdy - yritetty on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha rouva, onneksi voit muistella sinivuokkojen suloutta kuvien kautta.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...