Ruosteromuja, pasuunannuppuja ja aamunkoitto

Voin kehua olevani reipas kyselijä,

ujostelematon kerjuri sanoisi joku,

mutta mielestäni aina kanattaa kopasta sekä tiedustella.

Olimme perjantaina mieheni kanssa lintutornilla,

jonne johtaa polku autiotalon pihan läpi.

Pihalla oli suuri kasa metalliromua.

Onneksi pihapiirin omistaja tuli paikalle,

jolloin kysyin häneltä, 

että voinko ottaa kasasta muutamia ruosteisia tavaroita.

Sain luvan. Kiitos ja kumarrus.

Mukaan lähti sankkoja, lapio, kattila, 

jossa muuten oli reiät valmiina pohjassa, 

ja muuta mukavaa.

 Alapihalla oli korallikanukka, minkä koirat järsivät joka talvi tapille.

Kanukan ympäristö kasvoi vaikeasti hävitettäviä rikkoja.

Olin jo pitkään miettinyt, miten tasaan alueen.

Siitähän se ajatus sitten lähti.

Pyysin miestäni kaivamaan juurenmuhkurat pois.

 Pohjalle paiskoin huushollin kaikki lehdet.

Sitten levitin päälle nelinkertaisen maisemointikankaat.

Lopuksi paksu kerros hiekkaa.

Hmm... toivottavasti naapureiden kissat eivät hoksaa tätä...

 Romulani on valmis.

Tuohon kun laitan kesäkukkia, niin kyllä kelpaa katsella.

Tosin maanviljelijän pihalle jäi ruostuneet siniset kottikärryt...

 Varpunen tuli kurkkimaan puuhiani.

Oi oi oi, pasuunassani on useita nuppuja.

 Kannat kasvattavat kohisten varsiaan.

 Mieheni kanssa ihailimme aamusella tyyntä Pyhäjärveä.

 Kaunista (ja yksi komistus). 

Leppoisaa lankalauantaita! 

Sielukasta

Nyt tarkenee paiskoa pihahommia ihan paitasillaan.

Vanha metsäjalava jouduttiin kaatamaan viime syksynä.

Lumi ja laiskuus iskivät yhtä aikaa,

tästä on hyvä taas jatkaa puiden pilkkomista.

Kuten näette, piha ei aina ole tiptopkunnossa.

 Olenko aloittanut metsästysharrastuksen?

En sentään, aseenani on pitkäputkinen kamera.

Tulin illansuusta töistä,

olen kuvaava hanketyöntekijä Tammelan kylät -hankkeessa,

pysäytin autoni tienposkeen ja ihailin luontoa.

Napsin kuvia kauriista/peurasta ja joutsenista,

valitettavasti en saanut niitä samaan kuvaan.

 Pyhäjärvi oli tyyni ja rauhoittava.

 Tammelassa on kuvauksellisia kyliä.

Lisäksi olin Forssan eläkeläisten kanssa luontoretkellä

Pehkijärven lintutornilla.

Suorastaan kuuma päivä, nokipannukahvia kerman kera,

rupattelevaa reipasta porukkaa ja ne maisemat!

 Metsä. Hiljaisuus. Sielu.

Mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla?

Ne molemmat ovat jylsijöitä.

Punarinta ja hiiri kohtasivat ruokakupilla.

Kuva näytettiin maanantaina Hämeen uutisten sääkuvana.

Kuvauksia, opastuksia sekä kookkaita lehtiä

Kuvasin eilen kivellä istuvan tyytyväisen kissan hämärtyvässä illassa.

 

Oloni on yhtä tyytyväinen kuin kissalla (kermakupilla).

 Olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin projekteihin ja hankkeisiin.

Tässä yksi, eli valokuvasin yrittäjä Jenni Järvisen,

Lähde Hyvään Oloon -ekohoitola, 

tekemää kuumakivihierontaa Luontaisterveys-lehteen nro 3/2019.

Olin parina päivänä opastamassa Kalvolan eläkeläisiä somen saloihin.

Nämä vertaiskoulutukset ovat aina mukavia.

Kalvolassa on hulppea kylätalo, entinen kirjasto, ja aktiivista porukkaa.

Sydäntä lämmitti kutsu perinteisille Naisten Hemmottelupäiville!

Kyllä, miehet järjestävät naisille tapahtuman ohjelmineen ja ruokineen.

Sitten pääsin mukaan assariksi NappiNaapuri-neuvontavideon tekoon. 

Ja pitihän sitä sitten nappasta peiliselfie sillä aikaa,

kun videokamera kuvasi opastajaa ja opastettavaa.

Lintujakin on tullut kuvattua.
Mitähän mielenkiintoista ensi viikolla...

Kaktus, en tiedä onko joulu- vai pääsiäiskaktus,
mutta on kukkinut molempina juhlapyhinä.

Pasuuna pukkaa kohisten kookkaita lehtiä
ja kannat piippoja.
Kesällä on tiedossa kukkaloistoa, näin toivon.

 

Hyllypula ja onnenkantamoinen

Kyllästytti jatkuva pula hyllytilasta.

Taimia oli joka huoneessa.

 Ostin kolme avohyllykköä työhuoneeseeni.

Nyt on tilaa purkeille ja purnukoille.

 Kyllä nämä vanhanajan pelargoniat ovat viehkoja vänkyröitä.

  

 Varpunen, punarinta ja talitiainen samassa kuvassa.

Joskus onnistaa!

Kevätmessutuliaiset

Ajoin perjantaiaamuna vasten auringonsiltaa,

kun lähdin matkaan kohti Kevätmessuja.

Tosin ajoin etelän sijaan pohjoiseen, Renkoon,

jossa hyppäsin veljeni autoon ja

sieltä matkasimme Riihimäelle ja junalle.

 Iloista porukkaa, vai mitä?

Veljeni Teemu, hänen vaimonsa Riitta ja tyttärensä Sini,

joka on puutarhuri.

Ja kyllä me muutkin kovasti tykkäämme kuopsuttaa pihaa.

Sini naposteli sirkkoja, tosin tämä ei ollut hänelle ensimmäinen kerta.

Kiersimme keräämässä ideoita,

teimme taimiostoksia ja söimme vankasti.

 

 

 Vanhanajan pelargonioita hyppäsi paperipussiin seitsemän kappaletta,

muuten maltoin olla ostamatta mitään.

Niin kuin jokainen messuilla kävijä tietää, 

niin yli neljän tunnin kiertokävelyn jälkeen,

alkavat jalat olla koetuksella ja taimet sekä tavarat heittää häränpyllyä,

niinpä lähdimme tyytyväisinä kotimatkalle.

Tänään pelakuiden ruukutusta...

Kun puutarhaharrastaja ottaa henkilökuvia...

...voi käydä näin...

Kuvauspaikkana oli kotimme.

Minulla ei ole studiota,

joten improvisoin työhuoneeseeni kahvilanurkkauksen.

Laulajat Ilkka Halonen ja Elina Sauri olivat tyylikkäitä kuvattavia.

Tarkentuiko puutarhaharrastajan kamera ihmisiin vai pelargoniaan...

 Tässä koko kuvauspaikka, eli kuvattavat istuivat tomaatin- ja pelakuutaimien puristuksessa.

Molemmat ovat säteileviä ihmisiä sekä loistavia laulajia.

Sinkku ilmestyy toukokuussa.

Ja kyllä, siinä on minun suunnittelemani kansi.

Saas nähdä kuka, ketkä tai mitkä ovat kuvassa pääosassa.