Huikea teatteriesitys ja 5. sääkuva

No nyt näin semmoisen teatteriesityksen,

että oikeasti pelotti.

Kävin mieheni kanssa katsomassa Forssan teatterissa

Mustapukuisen naisen.

Esitys lupasi selkäpiitä karmivaa jännitystä ja

kätkettyjä salaisuuksia.

Esitys oli parasta verbaalijumppaa pitkiin aikoihin,

ääni- ja varsinkin kuvatehosteet olivat huikeat ja

näyttelijät luonteikkaita rooleissaan.

Katsomoon mahtuu 30 henkilöä,

joten näyttämö ja näyttelijät pääsivät suorastaan iholle.

Nautittavan hyytävää, suosittelen!

Kävin mieheni ja koirien kanssa lenkillä ennen teatteriin lähtöä.

Napsin tapani mukaan kuvia pientareista sekä pilvistä,

joita olikin tarjolla monen muotoisena ja värisenä.

Yksi alasimen mallinen pilvikuva oli ylitse muiden.

Lähetin sen Yle 1:n sääuutisiin klo 17 ja lähdimme teatteriin.

Serkku-Raijalta tuli puoliajalla tekstari, 

että kuvani oli näytetty kuuden uutisissa.

Totta tosiaan!

Meteorologi Anne Borgström kehui kuvaani ihanaksi.

Tämä oli viides sääkuvani tässä kuussa.

Olen aivan onskuna.
PS. kuva näytettiin myös puoli ysin uutisissa.

Triplasti iloa (sääkuvista) ja lumitiedotus

Olipa eilen melkoinen jymyilopäivä,

sillä sääkuvani näytettiin sekä Yle 1:n uutisissa että Yle Hämeen uutisissa.

Lisäksi oravakuva päätyi Yle Hämeen Facebookin kansikuvaksi.

Siinä on triplailoa yhdelle martalle pitkäksi aikaa.

Aamulla ripeksi lunta.

Onneksi se suli pikaisesti pois.

Tuuli tuiversi ja heitti havujen huput maahan.

Myrsky ihmetteli vaihtuvia säätiloja.

Hei, missä on mun pähkinät?

Talviturkkinen pörröhäntäni päätyi Yle Hämeenlinnan
Facebookiin oikein kansikuvakurreksi.

Kevätmielellä

Vihdoinkin lämmin päivä!

Joten rynnistin kipinkapin pihahommiin.

Kasvulan takana oleva kivikasa saa vielä odottaa,

sillä nyt pitää leikata oksia ja rapsuttaa sorapolkuja.

 Aika monta tallikärryllistä sainkin kuskata lehtiä ja heinätuppaita kompostiin.

Apurina tuttuun tapaan Taimitarkastaja Tuisku.

Pikkuvarpusten pöntöt nököttävät autokatoksen seinällä odottamassa asukkeja.

 Välillä piti paistaa nokkoslettuja, että taas jaksaa kuokkia ja kärrätä.

 Sorakäytävien heinätuppaat lähtevät nyt irti helposti.

 Välillä pitää huilia, istua eteläseinän penkillä ja nauttia keväästä.

Peikonpähkinäpensas on vankistunut komeaksi känkkyräksi.

Ikää sillä taitaa olla jo yhdeksän vuotta.

Taustalla hääräävät Tuuliset Pojat, tietysti...

 Tilasin ruman sähköpylvään suojaksi jotakin kaunista...

Juttua tulee, jahkas köynnöstuki on paikallaan koko komeudessaan.

Ahava ajaa sisähommiin

Hrrr... sinne jäi Marjatarhaan tallikärryt odottamaan sään lämpenemistä.

Pääsiäinen oli kaunis, mutta niin kylmä.

Kesälä-kesäkeittiö odottaa siivousta ja järjestelyä.

Pienet havut olen huputtanut asianmukaisesti ja 

varmasti näillä keleillä onkin tarpeeseen,

sillä ahava on huidellut pitkin ja poikin pihapiiriä.

Sisällä on onneksi lämmintä ja viihtyisää.

Kylikkäitä kävi mukavasti,

ja hirvipaisti sekä bataattikeitto maistuivat.

Vaikka ulkona on vielä väritöntä, niin onneksi keittiöstä löytyy säväyttäviä värisävyjä.

Äipän pieni mussukka, Taimitarkastaja Tuisku, on ahkerasti mukana puuhissani.

Lintukuvausta menemättä ulos

Ulkona on koleaa ja hyytävää,

joten harrastin lintukuvausta sisältä käsin.

Keittiön ikkuna on mainio kuvauspaikka.

Käyhän se näinkin...

Luin kirjan: Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen-Närhi

Mikäpä parhaiten sopisi Suomi 100 -teemaan kuin Suomalainen puutarhakirja.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2008. 

Käsiini osui kirjan toinen painos viime vuodelta.

Kirjoittaja on meille kaikille tuttu hortonomi ja puutarhakulkuri Paula Ritanen-Närhi.

Kirjan loistavat kuvat on ottanut valokuvaaja Jarmo Wright.

Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, ISBN: 978-951-21358-1.

Takakannen tekstissä todetaan,

että teos on kotipuutarhurin unelmakirja.

On helppo olla täysin samaa mieltä.

 

Kirja tarjoaa katsottavaksi, mielenkiintoisilla tarinoilla höystettyinä,
suomalaisia yksityispihoja.
Kyllähän kaikki tietävät, kuinka houkuttelevaa on kurkkia toisten pihoihin,
nyt sitä voi tehdä ihan luvan kanssa, 14 upean puutarhan ja 214 sivun voimin.

Kirjan mielenkiintoa lisäsi Kysy puutarhasta -vastaukset.
Jokaisen puutarhaesittelyn jälkeen Paula Ritanen-Närhi oli koonnut
liudan meitä harrastajia askarruttavia kysymyksiä ja
tarjosi niihin asiantuntevasti opastusta, vinkkejä ja vastauksia.
Myös kirjan lopussa oli Puutarhuri vastaa -palsta.
Kirja tarjoaa runsaasti elämyksellistä kauneutta sekä
kokeneiden puutarhaharrastajien onnistumisia ja mitä-kannattaa-välttää -kokemuksia.

Onneksi löysin kirjan, sillä tästä kirjasta on hyötyä ja iloa vuosiksi.

Suosittelen puutarhakirjaa lämpimästi!