Luin kirjan: Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen-Närhi

Mikäpä parhaiten sopisi Suomi 100 -teemaan kuin Suomalainen puutarhakirja.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2008. 

Käsiini osui kirjan toinen painos viime vuodelta.

Kirjoittaja on meille kaikille tuttu hortonomi ja puutarhakulkuri Paula Ritanen-Närhi.

Kirjan loistavat kuvat on ottanut valokuvaaja Jarmo Wright.

Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, ISBN: 978-951-21358-1.

Takakannen tekstissä todetaan,

että teos on kotipuutarhurin unelmakirja.

On helppo olla täysin samaa mieltä.

 

Kirja tarjoaa katsottavaksi, mielenkiintoisilla tarinoilla höystettyinä,
suomalaisia yksityispihoja.
Kyllähän kaikki tietävät, kuinka houkuttelevaa on kurkkia toisten pihoihin,
nyt sitä voi tehdä ihan luvan kanssa, 14 upean puutarhan ja 214 sivun voimin.

Kirjan mielenkiintoa lisäsi Kysy puutarhasta -vastaukset.
Jokaisen puutarhaesittelyn jälkeen Paula Ritanen-Närhi oli koonnut
liudan meitä harrastajia askarruttavia kysymyksiä ja
tarjosi niihin asiantuntevasti opastusta, vinkkejä ja vastauksia.
Myös kirjan lopussa oli Puutarhuri vastaa -palsta.
Kirja tarjoaa runsaasti elämyksellistä kauneutta sekä
kokeneiden puutarhaharrastajien onnistumisia ja mitä-kannattaa-välttää -kokemuksia.

Onneksi löysin kirjan, sillä tästä kirjasta on hyötyä ja iloa vuosiksi.

Suosittelen puutarhakirjaa lämpimästi!

Pääsiäistä!

Kun tulee pääsiäinen, 

niin silloin alkaa kevät. 

Pienet kissat keltaisina 

pajuun kiipeilevät. 

Muutakin on kummaa: 

kukko helttapäinen 

munii munat koreat, 

kun tulee pääsiäinen. 

Aale Tynni

Pihapiiriaakkoset: M

M on itseoikeutetusti mäyräkoira, oikeastaan kaksi.
Äipän pienet höpönassut, Myrsky ja Tuisku.

Kuvassa myös Rocky, lempeä jättiläinen ja partajännäri.
Sunnuntaina olimme geokätköilemässä
Kirsin ja Rockyn kanssa Saaren kansanpuistossa.
Kätkö jäi salaisuudeksi, mutta löysimme uusia polkuja ja
hienon rannan, joten seuraavalla kerralla otamme
mukaan kahvit ja eväät , nautimme hiljaisuudesta,
luonnosta ja eiköhän se kätkökin sitten paljastu.

Kirsi löysi sinivuokkotuppaan ja Tuisku rynnisti sitä heti haistelemaan.

Mies asetteli uuden pihapenkin paikoilleen etupihalle.
Täytyy sipaista piimää penkin pintaan,
että se alkaisi patinoitumaan.

Veli nikkaroi meille linnunpönttöjä,

kaksi tiaisille ja kolme pikkuvarpusille, vaakamalliset.

Tiesitkö, että varpusten pönttöjä ei saa siivota?

Löysin Esvi Ky:stä mukavaan hintaan lentoaukon suojapeltejä.

Pihapiirissämme seikkailee oravia ja liihottelee tikkoja,

joten suojapellit ovat aivan välttämättömiä.

Koska ulkona oli liian kylmää,

sipaisin hengittävän punamultamaalin pönttöjen pintaan keittiössä.

Kannattaa herätä aamulla aikaisin,

silloin voi nähdä upean värikkäitä sarastuksia.

Kiinanruusu kukkii edelleen uljaasti.

Savusauna sähkökiukaalla

Saunassamme on ehjät, 40 vuotta vanhat, 

hieman kulahtaneet paneelit.

Paneelien malli on hirsimäinen, puolipyörä.

Saunaremonttiin ei ollut rahaa,

joten ajattelin yrittää saunan vahausta.

Saunasta voi katsella vuodenaikojen kulkua alapihalla.

Mies hioi seinät ja minä tartuin siveltimeen.

Saunan seiniin valitsimme mieheni kanssa mustan ja lauteisiin harmaan vahan.

Tässä vaiheessa alkoi hieman hirvittää,

mutta oli vain yksi suunta, eteenpäin.

Lopputulos on seinien tummuudesta huolimatta raikas.

Valitettavasti yhdestä seinästä tuli läikikäs,

koska raidan kohdalta vanha lakka olikin kulunut tyystin pois.

Katsotaan sivelenkö toisen kerroksen vahaa,

tosin silloin seinistä tulee täysin mustat...

Vanhojen puupintojen käsittely kuultavilla vahoilla tai lakoilla on aina haasteellista.

Lopputulos voi olla silmää miellyttävä tai kauhistus.

Meidän saunasta tuli kauheen ihana.

Sininen ja valkoinen

Olipa eilen sinivalkoinen päivä.

Ystäväni Pirkko osti minulle marttojen kevätmyyjäisistä kauniin Suomi 100 -tyynyn.

Pitsi on Pirkon virkkaama, ja muu design kässämartta Sari Eloranta-Laitisen.

Vielä iltalenkille lähtiessä taivas oli täynnä pullevia pilviä,

ja pilkistää siellä pieni kuukin.

Kävin koirapoikien ja Pirkon kanssa testaamassa autoja.

Juttuni ilmestyy Mäyräkoiramme-lehdessä juhannuksen jälkeen.

Lisää sinivalkoisia päiviä, kiitos!

Jäniksenkäpälä

Kävin eilen veljeni Teemun ja hänen vaimonsa Riitan

kanssa kirppiskierroksella ja 

lounaalla lähiruokaa valmistavassa ravintola Vispilässä.

Ruoka oli taivaallisen hyvää, ja kirppikseltä löytyi jäniksenkäpälä.

Ja ei, kysymyksessä ei ole jäniksen käpälä vaan

kasvi nimeltä jäniksenkäpälä tai hämähäkkikasvi.

Riitta löysi kasvin ja osti sen minulle.

Hinta ei päätä huimannut, kaksi euroa.

Kasvi on yhtä aikaa herkkä ja pelottava.

Sen ilmajuuret muistuttavat karvaisia hämppiksen jalkoja.

 

 

Maisema on vielä karu, mutta onneksi sisällä vihertää.

Viidakkotunnelma.

Lukkosulaa ja lumpeenkukkia sekä pupellettuja puita ja peltomaisemia

Kävin mieheni kanssa sunnuntaina katsomassa 

Forssan teatterissa Lukkosulaa ja lumpeenkukkia.

Kyllä oli hulvatonta sanailua,

kepeys ja syvällisyys vaihtelivat sopivasti.

Näytelmän kirjoittaja on nokkela sanailija Heli Laaksonen, tietysti.

Alla oleva kuva ei ole täysin aito.

Joutsenet kyllä lentelivät järven yllä,

mutta samaan kuvaan miehen ja koirapoikien kanssa en niitä saanut,

joten pikkasen manipuloin kuvaa.

Minä pölvästi jätin syksyllä kaksi puuta suojaamatta, 

pyökin ja hevoskanstanjan.

Mites sitten kävikään?

Ei, talvella pupujuppana ei ollut syönyt puita,

vaan vasta nyt keväällä.

En saanut kairattua tukikeppejä jäiseen maahan.

Niinpä näppäränä marttana tein suojan pallista, saavisuojasta ja kivestä.

Siinäpäs sait pitkän nenä, Jänöjussi!

Oli taas ihan pakko kuvata sumuisia lähipeltoja...