Läski maistuu, linnuille...

Linnut kiittävät, 

ja minä saan napsittua mainioita kuvia niistä,

kaikki siis voittavat.

Peukalo keskellä kämmentä

Kirjaimellisesti.

Nivelrikko riepoo peukkujani.

Olen ostanut erilaisia peukalotukia,

joista onkin iso apu, eli pysyn kutakuinkin toimintakykyisenä.

Tuilla mennään, tulehduskipulääkkeet kyytipoikana, ja

siirretään leikkausta toivottavasti vuosien päähän.

Halla kävi joriinipenkeissä.

Leikkasin varret alas ja seuraavaksi nostan juurakot ylös.

Terassilla kukoistavat pelargoniat, edelleen.

Täytyy nekin ruukuttaa ja viedä hallaa karkuun kellariin.

Kuulin radiosta, että kun omia käsiä alkaa paleltaa ulkona,

niin on aika aloittaa lintujen ruokinta.

Näin tein.

Meille muutti Augusta, Selma ja pari Hilleviä

Kyse on pelargonioista.

Kaikkihan tietävät, että minä en keräile erikoisia kasveja,

enkä tiedä pihallani olevien kasvien nimiä, en ainakaan jokaisen.

Olen tämmöinen huoleton, rento ja suurpiirteinen puutarhaharrastaja.

 Ystäväni Vekki kerää intohimoisesti erilaisia kasveja ja harvinaisuuksia.

Olen saanut häneltä muutama vuosi sitten posliikukkakokoelman.

Nyt oli vuorossa pelakuut.

 Pelakuita oli kokonainen kasvihuoneellinen (< klikkaa).

Vekki päätti lopettaa pelagonioiden talvettamisen ja jätti itselleen vain muutaman.

Loppuja hän tarjosi ystävilleen, unohtaen minut kokonaan.

Noh, sattumalta tuli puheeksi, että hän oli nakannut ison kuorman pelakuita kompostiin.

Minä parkaisin niin lujaa, että kaiku kiiri Kajaaniin saakka, vähintään.

Äkkiä pelastamaan pelakuita!

Sain saavillisen, eli 10 yksilöä.

 Minä ruukutin Augustan, Selman, pari Hilleviä ja ison joukon muita kaunokaisia.

Osa pelakuista on 40-luvulta, kuten Evakko ja Mummu, mikä on Vekin isoäidin peruja.

 Toivottavasti pelargonit menestyvät ja kukoistavat ikkunalaudoillani.

Ainakin yritän niitä vaalia parhaan taitoni mukaan.

 Osa pelargonioista kasvaa vierashuoneen ikkunalla,

 ja toinen joukko kukoistaa saunan puhuhuoneen ikkunalla.

On ne vaan niin soreita, pelakuut!

Lisäys: Pelargonia Hillevi ja Evakko ovat keräilyharvinaisuuksia.
Niistä voit lukea lisää tästä.
Löytyy jopa Kaisa-niminen pelakuu,
mikä on kestävä ja terve.
Tahtoo semmoisen!

Punaista sen olla pitää

Neljä punaisella maustettua kuvaa, ole hyvä!

Ruusut sen kuin kukoistavat ja ovat täynnä nuppusia.

Käsitöitä harrastava ystäväni Vekki piipahti
Karkki-koiransa kanssa kyläilemässä.

Tuomisina sain tontun, jota Tuisku ihailee.

Vekin askartelut ja käsityöt ovat todella taidokkaita sekä yksityiskohtaisia.

Tällä tontulla on islanninlampaan villasta tehdyt hiukset,

sukkahousut, tossut, vieläpä nutussa on somat napit ja tasku.

Jotkut osaavat!

Ostin Vekiltä enkelin, materiaalien hinnalla.

Eikö olekin ilmeikäs ja suloinen enkuliini?

Huomaatko, että tähän kuvaan on livahtanut myös mäyräkoira...

Vielä yksi kuva, missä on punaista.

Karkin pallo.

Meidän pojat ovat aivan hullaantuneita Karkkiin,

sillä Karkkilainen osaa pelata pallopelejä, kuten meidän koirapojat.

Hoya ja hoh-hoh-hoijaa

Hoya Carnosa Australis kukkii tuoksuvasti ensimmäistä kertaa.

Hain mieheni kanssa peräkärryllisen vuorenkilpiä forssalaisen kerrostalon pihalta.

Kasvit olisivat muuten päätyneet kaatopaikalle.

Nyt vuorenkilvet pääsevät maisemoimaan puretun maakellarin kukkulaa.

Hoh-hoh-hoijaa, tässä on mukavaa urakkaa muutamaksi toviksi,

mutta mikä on töitä paiskiessa, kun aurinko paistaa.

Pitkä lämmin syksy on saanut ruusut kukkimaan aina vaan uudestaan ja uudestaan.

Toin terassilla kesäilleet huonekasvit sisälle,

sillä maa on ollut kuurassa jo monena aamuna.

Sydämellistä!

Ostin toukokuussa Türin kukkamarkkinoilta tomaatintaimia.

Todistettavasti yksi lajeista tekee sydämenmallisia tomskuja.

Toukokuisesta sydänleikkauksesta toipuva 82-vuotias äitini

on vasta nyt niin hyvässä kunnossa,

että jaksoi lähteä vaateostoksille.

Ostospusseihin sujahti kolme takkia, kahdet mustat housut,

kengät, huulipuna ja pari puseroa.

Sitä oltiin niin pirteänä ja iloisena kauppareissun jälkeen...

(Äitini hymyssä suin vasemmalla, minä auringonkilossa oikealla.

Ollaan samannäköisiä.)

 

Kyllä minua on hellitty, sillä sain ystävältäni Pirkolta ohraleipäsiä ja

kälyltäni Liisalta villasukkia. Sydämellistä!

Luin kirjan: Nykyaikainen kaupunkipuutarha, Paula Ritanen-Närhi

Puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhen uusin kirja
Nykyaikainen kaupunkipuutarha

johdattelee lukijan mullantuoksuisesti ja napakasti kotipuutarhailuun.

Kirjan on kustantanut Minerva Kustannus Oy, ISBN 978-952-312-268-0.

"Kaupunkipihasta voi rakentaa kodin jatkeen, jossa erilaiset rakenteet - pergolat,

huvimajat, ulkokeittiöt, paviljongit ja terassit - tekevät tilasta viihtyisän. Kasvien

ja rakenteiden muodostamista tiloista on tullut kuin vihreitä olohuoneita. Aidat,

muurit ja kiveytykset lisäävät pihan huonemaisuutta."

Paula on taitava valokuvaaja. Kuvat tukevat ja elävöittävät asiantuntevaa tekstiä.

Kirjassa käsitellään monipuolisesta, rönsyilemättä, muun muassa
pihan rakentamista ja rakenteita, nurmikon hoitoa, puiden ja pensaiden valintaa,
hyötykasvien viljelyä, ruukkukasvatusta, valaistusta sekä vesiaiheita.

Kirja sopii mainiosti sekä puutarhaharrastusta aloittaville, että meille multasormille,
joilla on pihat ollut myllerryksen alla vuosia. Pihahan ei ole valmis koskaan?
Kirja tarjoaa puutarhavinkkejä ja -neuvoja mukaansatempaavalla rytmillä.
Nykyaikainen kaupunkipuutarha -kirja on lukunautinto ja
erinomainen opas kohti omia puutarhaunelmia.

Syksyisiä tunnelmia omalla pihallani: