Keltalasinen kuparilyhty ja kaksi vanhaa puuta

Olen ihastunut joihinkin 70-luvun tavaroihin.

Löysin kirppikseltä keltalasisen kuparilyhdyn vuodelta 1974.

Tenniskentällä (kohta ex) ei ole sähköä,

joten hankin valotuikuiksi aurinkokennovalaisimia.

Niiden valoteho ei ole kummoinen,

mutta kyllä ne nätisti korostavat pihakoristeita.

  

Aurinkokelit senkun vaan jatkuvat.

Rikkaruohoja tonkiessani huomasin,

että meidän pihapuut muistuttavat meitä

eli pitkä ja hoikkalainen sekä lyhyt ja lavea.

Kaksi vanhaa puuta...

Viljat on puitu ja kuljetettu laariin.

Väripesu

Miltä syksy tuntuisi, jos kaikki värit pestäisiin pois?

 

Onneksi on värejä...

...ja haravoitavia keltaisia lehtiä sekä iloisina kirmaavia koiria.

YLE 1:n sääkuvana meikämartan auringonlasku

Lähetin koirapoikien kuvan (auringonlasku) YLE 1:n sääkuviin.

Kappas kepposta, sepä näytettiin tänään pariinkin otteeseen telkassa!

PS. sain Matti Huutoselta spostia,
jossa oli linkki kaikkiin syyskuun sääkuviin.

Ruusuja, kärhöjä ja auringonlaskuja

Tenniskenttä muuntautuu vinhaan tahtiin puutarhaksi...

Ruskea väri silasi sängypäädyn eli siitä tuli pihakoriste vailla vertaa.

Maurice kukkii edelleen!

Oikea iloruusu.

Purpurea Plena Elegans kukkii myös.

Kävin eilen illalla mittaamassa olkkarin ikkunoita ystävälläni Pirkolla.

Tottakai Puhurit olivat mukana,

ja tulomatkalla pääsimme ihastelemaan kotijärven auringonlaskua.

(Ranta on kunnan ranta, Mustialan kodalla,

talomme ei sijaitse rannalla.)

Suuri Myllerrys

Maalaushommat jatkuvat, yksi sängynpääty muuttui mustaksi ja

päätyi köynnöshortensian tueksi ex-tenniskentän reunalle.

Löysin lautataapelista harmaantuneen ohuen laudan ja

tein siitä kyltin, jonka sijoituspaikan paljastan myöhemmin.

Etupihallamme on meneillään Suuri Myllerrys...

Sisällä ja ulkona on edelleen vihreää ja värikästä.

 Aamut ja illat alkavat olla hämäriä ja pimeitä.

Näin ainakin täällä maalla, missä ei ole katuvaloja.

Oravanpoikanen nökötti pihatien vaahterassa.

Se odotti kiltisti, että sain napsaistua siitä kuvan.

Suti vai spray?

Sää on edelleen lämmin ja aurinkoinen,

juuri sopiva pieniin maalauspuuhiin.

Pohjatöiden, pesu + hionta, 

jälkeen maalattavaksi pääsivät

kulahtaneet puutarhakalusteet ja sängynpäädyt,

joista teen kukkatukia ja koristuksia pihalle.

 Serkkuni Raija tarttui sutiin, ja minä kokeilin spraymaalausta.

Puutarhakalusteet ja vanha saunanpenkki 

saivat pintaansa tyylikään mustan sävyn.

 Spraymaalaus on melko helppoa,

valumia tahtoi silti tulla.

Luumunväriseen sängynpäätyyn tarvittiin kaksi spraypurkkia,

joten ihan halpaa spraymaalaus ei ole.

Hyvä puoli on, että maali kuivaa tosi nopeasti ja

(tehoste)värivalikoima on melko runsas.

Taitaa kuitenkin sutiminen olla minulle omin maalaustapa.

 Kärhötuen takaa pilkistää luumunvärinen köynnöshortensian tuki.

Tässä kukkapenkissä on lisäksi sormustinkukkaa ja kurjenpolvia,

joiden mukaan köynnöstuki onkin sävytetty.

Ostin alemyynnistä kaksi valkoista metallituolia hintaan 20 euroa.

 

Niistä tuli harmaat, kun en löytänyt haluamaani punamullan väristä spraymaalia.

Kävin serkun ja koirapoikien kanssa lenkillä Saaren kansapuistossa.

Sää helli ja taivas... niin... oli korkealla. 

Mystinen työkalu on...

Kyselin työkalusta tietoja Suomen maatalousmuseo Sarasta (Sarka).

Vastaus tuli parissa tunnissa:

Tämä on listinhanko. Sillä leikataan (listitään) juurikkaasta (sokeri- tai rehu-) naatti irti ja heitetään se kasaan kuljetusta varten. Naatit syötetään eläimille joko tuoreena tai säilöttynä.

Listinhanko jäi pois käytöstä, kun juurikaspelloille tulivat juurikkaannostokoneet jotka itse listivät naatit ja keräävät ne koriin. Tämä tapahtui 1960-luvulla.

Kiitos tiedosta!

Olen käynyt maatalousmuseossa muutamaan otteeseen,

suosittelen jos haluat tutustua maaseutumme historiaan.

Kiinanruusu kukkii, ja terassillakin pelakuut voivat vielä pulskasti.

 Veljen ulkorakennuksen seinällä oli tämmöisiä koristuksia: