keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Mitäs vuonna 2022 tapahtuikaan...

Perinteinen katselemus viime vuoteen, eli 2022.
Nappasin joltain hömppäsivuilta etunimen ennusteita/merkityksiä.
Noh, kohdallani piti paremmin kuin hyvin paikkansa.
Kaisa = Kaisa menee nuorena naimisiin. Tykkää kasvattaa kukkia.

Tammikuu

Ekaa kertaa näin pyrstötiaisia läheltä,
ja vieläpä omalla pihalla. Ah autuutta!

Sähkömies kävi asentamassa uudet kodinkoneet,
sekä hyvän määrän pistorasioita, joista oli huutava pula.
Maalasin keittiökaapinovet ja laatoitin eteisen lattian.
Pientä puuhastelua, kun ulkona oli pakkasta ja liukasta.

Tilasin takan ja piipun (tästä riittikin "riemua" koko vuodeksi).


Helmikuu

Lunta oli kiitettävästi, myös mäyräkoirieni mielestä.
Pelakuut alkoivat heräilemään.

Kuvittelin takan asennuksen olevan suhteellisen yksinkertainen asia.
Kuinka väärässä ihminen voikaan olla!


Maaliskuu

Joutsenet saapuivat.
Maata näkyvissä!
Kaksi pihamäntyä kaadettiin.

Takkalupaa pompoteltiin isännöitsijän ja kaupungin rakennustoimen välillä.
Itse olin aivan kuutamolla.


Huhtikuu

Pientä maalauspuuha sisällä,
taimien kasvatusta ja
pääsinhän lopulta rapsuttelemaan pihallekin.

Takkaa varten, hormia ei ollut ennestään,
piti tilata rakennussuunnitelmat.
Arvaatte varmaan ettei halukasta rakennussuunnittelijaa tahtonut löytyä.
Ketään ei kiinnosta näin pienet hommat.


Toukokuu

Eikös olekin sievä taimi kasvilavassa?
Ilmalämpöpumppu asennettiin.
Klapisavotta alkoi.
Puput pinkoivat aidan takana,
räksät etsivät matoja pihalta,
linnut lauloivat täyttä kurkkua.
Kevät!
Piipahdin Pärnussa Türin kukkamarkkinoilla.

Noh, viimein löysin rakennusmestarin, jolla oli suunnitteluosaaminen,
ja hän suostui piirtämään vaadittavat hormi-, takka- ja asemapiirustukset.

Kesäkuu 

Lämmintä ja ihanaa.
Piha puhkesi kukkaan.
Hain S-marketin TV-mainoksen ja tulin valituksi isoäidiksi.
Koputus

Vihdoinkin sain lupahakemuksen takkaa varten vireille.
Tässä vaiheessa kuviin, hakemuksiin ja kopioihin
oli kulunut rahaa takan hinnan verran.
Tietysti hommat menivät jäihin kesälomien ajaksi.

Heinäkuu

Pientä juhlintaa veljen ja vaimonsa eläkkeelle siirtymisen johdosta.
Kävin Teemu-veljen kanssa hyvästelemässä lapsuuden maisemat Iisalmessa.
Kolusin museoita ja näyttelyitä.
Aloitin grillauspaikan laatoituksen korjauksen.

Takkahakemuksen käsittely jatkui.
Huoks.
Tässä vaiheessa iski tunne,
että koko homma olisi saanut jäädä tekemättä,
tai ainakin olisi ENSIN pitänyt ottaa selville
lupa-asiat yms.
Toinen huoks.

Elokuu

Oi ihana elokuu!
Poistin puolipyöreän alueen kulottunutta siirtonurmea.
Kangas ja päälle soraa.
Betoniset leijonapenkit istuimiksi.
Kulmaan tulee vielä suihkulähde.
Tykötarpeet on jo olemassa.
Lähialueen näyttelyt ja museot tulivat tutuiksi.
Kävin veljen perheen kanssa tutustumassa avoimien puutarhojen tarjontaan.
Grillipergolan rakennustyöt alkoivat.
Pasuunat ovat kukkineet toukokuusta lähtien runsaina ryöppyinä.

Takkahakemus hyväksyttiin.
Sitten alkoi vastaavan mestarin metsästys.
Kyllä, ei riitä, että on ammattitaitoinen asentaja,
pitää olla tarkastajana/mestarina rakennusalan inssi tai rak.mestari.
Lopuksi oma vastaava mestarini ja
kaupungin rakennustarkastaja kokoontuvat tarkastamaan kevyttakkani asennuksen.
Takka-asentajat olin hankkinut jo kesän aikana.
Arvaatte varmaan kuinka montaa rakennusmestaria/-insinööriä kiinnosti tulla mesuksi?
Aivan.

Syyskuu

 Satoiko syyskuussa?
Kuvani ovat aurinkoisia ja hehkeitä.
Grillipergola valmistui. Kiitos taas veljelleni Teemulle!
Ja taas kiersin näyttelyitä ja museoita.
Istutin kirsikka-, luumu- ja päärynäpuun.
Ei niin pientä pihaa (800 neliötä) ettei sinne puita mahtuisi.

Mitenkäs takka?
Ostin puukopan, takkavälineet yms. tarpeellista.😄

Lokakuu

Syksy oli värikäs.
Kuuraakin oli maassa jo lokakuun puolessa välissä.
Kävin teattereissa ja runoilloissa.

Poistin tapetin takkaseinältä.
Alla betonipinta, minkä maalasin palamattomalla Muuri-maalilla.
Aika kului asennusta odotellessa...
Löysin vastaavan mestarin.

Marraskuu

Koko syksy oli mennyt mukavissa merkeissä,
sillä kävin neuvomassa it-juttuja kahdeksassa kaupungissa.
Siinä sai eläkeläinen ajaa eräänkin kilometrin.

Jippii!
Takka asennettiin.
Käyttötarkastus meni läpi,
ja sytytin ensimmäisen valkean.

Joulukuu

Lumi tuli aikaisin?
Ainakin lunta tuli runsaasti.
Joulua vietin pojan ja miniän kanssa.
Uusi vuosi meni sikeästi nukkuen.
Ja taas ramppasin näyttelyissä ja museoissa.

Takka lämmittää mukavasti.
Varsinkin kolmea mäyräkoiraa,
nehän ovat tunnetusti lämpöhakuisia,
pötköttelevät pehmeällä pedillään takan edessä.


 Monenlaista puuhaa ja tapahtumaa oli pienellä pihallani.
Vaikka vuosi sisälsi huolta, surua sekä murhetta,
niin pääväri oli iloisen keltainen.
Onneksi minulla on auttavainen perhe ja suku
sekä kapallinen luotettavia ystäviä.

12 kommenttia:

  1. No huh, olipa varsinainen jännäri takan kanssa - kuinka käy lopuksi? Jee, se onnistui! Onnittelut sinulle ja ihanille mäyräkoirille, jotka kruunaavat kuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, äläs muuta sano! Meinas tosiaan usko ja toivo hiutua olemattomiin. Pieni puu-/puutarhavaja on puolillaan polttopuuta, joten tämä talvi pärjätään mainiosti. Juu, ja koirat tykkäävät loikoilla tulen lämmössä. Kiitti!

      Poista
  2. Vaiherikas vuosi sinulla oli. Mutta kyllä tuo lavan taimi on paras!

    VastaaPoista
  3. Takkuava takkatarina, huh! Mutta nyt on kaikilla lämmintä ja mukavaa!

    VastaaPoista
  4. Aikamoinen takkaepisodi, mutta tuo on tuttua, että pienet asennus/remonttipuuhat eivät kiinnosta ketään ammattilaisia, kun isompia ja rahakkaampia hommia on tarjolla riittävästi. Onneksi sinulla riitti sisua ja kärsivällisyyttä takan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitunen, sisu ja kärsivällisyys oli monesti katkolla, mutta onneksi veli vaimoineen kannustivat. Lopulta takkamestarit löytyivätkin veljen kautta.

      Poista
  5. Happy end takalle. Pyrstötiaiset on supersöpöjä, harmi kun näen niitä to-del-la harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeva Viherrin, kyllä tosiaan hämmästyin, kun pyrstötiaiset parveilivat ikkunani eteen. Oikein sydämessä läikähti.

      Poista
  6. Onneksi olet myös itse varsin aikaansaava ja sinnikäs. Muuten olisi takka jäänyt alkumetreille. Pyrstötiaiset ovat tosi söpöjä nappisilmiä. Ovat niin vilkkaita siirtymään paikasta toiseen, että onnistunut kuva on aplodien paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, sinniä on tässäKIN projektissa tarvittu. Seuravaaksi pitäisi saada kiinni putkimies. Kymmenisen paikkaa käynyt läpi, ei vaan nappaa. Hoh hoh hoijaa.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...