lauantai 8. helmikuuta 2020

Ikääntyminen

Ikääntymistä ei pääse pakoon.
En tunne itseäni vanhaksi,
krempoista huolimatta,
vaan sieluni on notkea kuin pajunvitsa,
vaikka naamani iho alkaa muistuttaa elefantinnahkaa.
Onneksi pilke on säilynyt silmissä.

Nämä kuvat ovat osa Op Kevytyrittäjä -kampanjaa.
Lisääkin kuvauksia on tulossa,
sillä Op Mediasta tulee toimittaja ja kuvaaja,
tekemään juttua siitä,
kuinka kohtaan opetustilanteessa muita eläkeläisiä,
vertaisoppimista.


Joku aamu oli sen verran pakkasta,
että kuura tarttui koristeisiin sekä pensaisiin.


Ääriviivapiirustus...


Pihapiirissämme on paljon variksia.


Sinitiainen.
Aurinko kävi niin somasti kuusen oksaan,
ja paikalle lensi sopivasti sinitintti.


18 kommenttia:

  1. Ihanasti kuvailit asennettasi ikääntymiseen <3 Kauniita talvikuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eletään helmikkuta ja olemme edelleen lumettomia (Kanta-Häme), Tarja K. Tänään satoi vettä oikein roimasti, kaikkialla lätäköitä ja liukasta. Ikääntyminen on tosiasia, mutta en kaipaa nuoruutta, sillä jokainen vuosikymmen on elettävä ja osattava nauttia siitä.

      Poista
  2. Oma sisäinen asenne on se joka määrittää iän - se näkyy olemuksestasi! Ja niin herkkää - pitkä oksa ja pieni sinitiainen oksan kärjessä! Ja mikä valo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, Pirkko, sisäinen asenne tosiaan ratkaisee.
      Valon kuvaaminen on mieluista.

      Poista
  3. Ihanan tarkkoja kuvia taas! Näytätpä pirtsakalta noissa kuvissa! Mun mies käy myös tietotekniikka-ammattilaisena opastamassa kerran viikossa vanhuksia tietokoneen käytössä. Se on meillä päin suosittua.

    VastaaPoista
  4. Et sinä kyllä vanhalta näytäkään. Tänä päivänä on välillä vaikea hahmottaa ihmisten ikää, kun pukeutuminen, kampaukset ja oleminen muutenkin on entistä vähemmän ikään ja aikaan sidottua. Termitkin ovat vähän hakusessa; milloin ihminen on ikääntynyt, missä iässä hänestä tulee vanha? Lähipiirin huonokuntoisten vanhusten elämässä aktiivisesti mukana olevana pohdin usein, kuinka tärkeää kaikista krempoista ja ikänumeron lisääntymisestä huolimatta on pitää mielensä avoimena ja nauttia elämästä viimeiseen pisaraan. Kukin omalla tavallaan. Sinulla on minusta oikea asenne. Kropan rapistumiselle ei voi mitään, mutta pilke silmäkulmassa auttaa kolotusten sietämisen huomattavasti paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, iän arvioiminen on tosi vaikeaa, Between. Elämästä nauttiminen ja voimien mukaan aktiivisena, niin henkisesti kuin kehollisesti, pysyminen on meille kaikille tärkeää. Ja utelias mieli. :)

      Poista
  5. Pilke silmäkulmassa kertoo, että takana on elettyä elämää ja edessäpäin suuria tunteita. Ikä ei meitä paina!

    VastaaPoista
  6. Mahtavat kuvat! Olen Betweenin kanssa täysin samaa mieltä, ikää on nykyisin vaikea määritellä. Itsellä astma ja muutama muu kremppa haittaa menoa, mutta mieli on kuin nuorella. Ja mikä taas on parasta, elämänkokemuksen myötä mieli on myös viisaampi kuin nuorella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kokemuksen tuomaa viisautta, Sussi, elettyä elämää sekä erehdysten kautta oppimista (toivottavasti), siitä se kokonaisuus syntyy. Kiitos!

      Poista
  7. Muistan, ku äitee täytti 30v ja soli miälestäni jo ikäloppu :D Viimme kesänä äitee täytti 80v, eikä viäläkää oo ikäloppu. Kaikki o suhteellista.

    VastaaPoista
  8. Sulla on asenne kohillaan. Juurikin silloin se notkea pajunvartinen sielusi pääsee täysin esille.
    Harvapa meistä selviää ikääntymään ilman kremppoja. Niiden kanssa on opittava porskuttelemaan eteenpäin, eikä antaa niille ylivaltaa.
    Sinä näytät olevan aurinko ympäristöösi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asenteella ja sisulla, aimarii, tämä elämä porskutellaan. :)

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...