sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Herkullisia punaisia sävyjä

Aloitin viime vuonna muokkaamaan tenniskentästä niittyä.
Päivänkakkarat ovat itäneet hyvin.



 Sinitiainen kuljettaa ahkerasti evästä poikasilleen.


Metallikallat kukkivat kauniisti.


 Punaista sen ollaa pitää...


Ruusut alkavat jo kärsimään kuivuudesta.
Kukinta on heikkoa.


Pionit pulskistuvat.


 Ahomansikoita, maistuivat Iinalle, kummityttöni tyttärelle,
jolle olen leikkimummi.


18 kommenttia:

  1. Kaunista, eikä edes kovin kuivan näköistä. Sinitiaisen sinisyys välittyy kuvasta upeasti.
    Ehkä ryhdyn pian kasvattamaan metallikallaa. Se tuskin käpristyy ja kuivuu, vaikka vettä ei tulisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, katajatkin ruskistuvat, joten kuivaa on, kastelen vain purkkikukat. Sadetta odotellaan, niin kuin varmasti ympäri Suomea muuallakin.
      Metallikallat kukkivat joka säällä, jopa talvella. :)

      Poista
  2. Niitty on haasteellinen ylläpidettävä. Mitä lajeja olet sinne kylvänyt? Mukavaa alkavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tita, kylvin kuivan niityn kukkaseosta, mutta voikukka on iskenyt kyntensä ketooni. Apilat voivat hyvin, katsotaan tuleeko ketoa vai rikkaruohopläntti. Kiitos samoin!

      Poista
  3. Ihana kesä - ja upeita kuvia! Tuo lintukuva on hieno! Aikamoinen idylli sinulla siellä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lady of The Mess! Pihapiiri on liian laaja ja kun yhden nurkan saan kuntoon, niin toiset alueet parkuvat huolenpidon perään, pitää kiireisenä.

      Poista
  4. Kauniit kuvat! Lintu on kyllä todella hieno, hyvä kuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kuvapalautteesta ja mukava, kun tykkäät, Merimiehen vaimo.

      Poista
  5. Paistaako siellä koko ajan aurinko :) Ihania kuvia, kaipaan mehtämansikoita, kun täällä niitä ei näy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paistaa, ihan läkähdyksiin saakka, Maarit, kuivaakin on, että rapisee. Metsämansikat ovat makeita ja mesikat, ahh..

      Poista
  6. Luonnonniitty-alue on pihalla kiva. Minullakin on sellainen, mutta ihan kuin se pienenisi vuosi vuodelta - isäntä kun ajaelee meillä nurmikot enkä ehdi vahtimaan häntä. Nuo kallat ovat kauniita, ja pärjäävät säällä kuin säällä.
    Joko siellä on ahomansikoita, wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, Tuulikki, mutta melko haastellinen saada aikaan. Meinaa voikukat ottaa ylivallan aivan väkisin. Isännät ovat semmoisia tehokkaita etteivät aina ehdi katsella, eivätkä varsinkaan erota, missä menee niityn ja nurmikon rajakohta. :)

      Poista
  7. Ihanat mansikat! Ja ihana auringonpaiste, vaikka sadetta täällä ihan vimmatusti odottelenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkku, luonnonmansikat ovat makoisia. Meillä satoi hieman, mutta ei läheskään tarpeeksi ja pienen sateen jälkeen tuli polttava helle.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...