Blogeissa kiertää mukava puutarha-aakkoshaaste.
Laajennan aakkoset käsittelemään koko pihapiiriämme,
sillä tiedän mitä tulee kohdissa D ja O,
jotain aivan muuta kuin puutarhaa.
A niin kuin alku.
Aloin kirjoittaa pihapiiristämme
toiveikkaana torstaina 2.9.2010.
Olin näköjään käynyt kukkasipuliostoksilla.
"Päädyin hankkimaan kahta erilaista nunnanarsissia: Baby Moon ja Havere. Pieniä, siis matalia lajikkeita molemmat. Lisäksi ostin idänsinililjoja, lehtolaukkoja, hentohelmililjoja, kevättähtiä, ukkolaukkoja ja helmililjoja. Aaah, talvella on ihana ajatella, että siellä ne mukulat nassottavat hangen alla ja odottavat kevätauringon herättävää voimaa."
Narsisseista on jäljellä kauniit muistot.
Tuntuu siltä, että sipulikukat eivät aivan ole minun juttuni.
Kirjoitin syyskuussa myös ahneenlaidoista.
"Onko sinulla, rakas lukijani, puutarhatyökalu, joka on aivan ylimaalinen ja jota et vaihtaisi pois? Jep, minulla on niitä kaksi: maitokärrit ja kottikärryt.
Kottikärryjä minulla on käytössä neljät ja yhdet virattomat, jossa kasvatan kesäkukkia. Ostin ensin sinkittyjä puutarhatöihin suunniteltuja kottiksia pari kappaletta, mutta ensimmäisen kivikuorman myötä Mieheni onnistui vääntämään alumiinireunat kiharaisiksi. Miehelläni sattui olemaan sopivasti synttärit ja ilostutin häntä uusilla kottikärryillä. Tällä kertaa ostin vankat rakentajan kottikärryt. Ne ovat pysyneet kohtuullisessa kuosissa, vain pari lommoa kyljessä.
Rakentajan kottikärryt osoittautuivat erittäin mukautuviksi pihatöissä. Pysyvät tasapainossa eivätkä retua, niillä voi kuskata multaa, soraa ja isoja kiviä. Aivan verrattomat kuljetuspelit. Ostin semmoiset sitten itsellenikin ettei tarvitse käydä kisaa Mieheni kanssa, että kumpi saa parhaat kärryt.
Kottikset eivät kuitenkaan sovellu hyvin risujen ja oksien kuljetukseen. Ja kuinkas sattuikaan silmiini maitokärrit! Aivan herkistyin ne nähdessäni. Kuulin (henkisiin) korviini lehmänkellon kalkatuksen, kärpästen surinan ja ripsumisen rapsahdukset ja maidon suihkeen ämpäriin reunaan. Aaah! Maitokärrit oli aivan pakko ostaa.
Iloisena aloitin risujen kuskaamisen kärreilläni, mutta voihan pahalainen, oksat työntyivät vähän väliä renkaiden pinnojen väliin ja olin lentää aisan yli nokilleni. Mikäpä eteen? Kätevänä marttana tuunasin renkaiden suojiksi vaneriset levyt. Pakko tunnustaa, että varsinaisen toteutuksen teki Mieheni.
Noh, siinä sitten hymyissä suin jatkoin risusavottaani. Kärrit pelittivät erinomaisesti ja homma luisti. Meillä oli kannonjyrsijämies töissä ja hän katsoi vähän pää kallellaan maitokärrejäni ja totesi: ”Oot sitten laittanu kärryihisi ahneenlaidat”. Elämän nälkää ja positiivista ahneutta teille kaikille!"
