Sumu ja ruska, siinä varmat syksyn merkit.
Sateen tauottua rymistelevät koirapoikamme,
Myrsky ja Tuisku, pihalle.
Nurmikko kaipaa selvästi leikkausta,
vai ovatko mäyräkoiran käpälät vain niin lyhyet...
Syyslannoitteet on annettu jo elokuussa,
joten toivotan omenapuille talvenkestävyyttä ja satoisaa ensi kesää.
Jätän suurimman osan perennoista talventörröiksi.
Purkeissa olevat yksivuotiset toki kompostoin nyt.
Kevätaurinkoa ja uutta puhtia odotellessa...
Puutarhurin apulaiset (ja välillä tuholaiset) tuovat
vauhtia ja iloa pihallemme.
Ihailen Mustialan puistoa, tämmöisen haluaisin meillekin.
Meillä on pakko mennä pihalle myös aamusumun aikaan, että itse ehtii töihin. Kyllä ne niin ihanat ovat nuo teidän koirapojat!
VastaaPoistaSari, viikolla mennään aamuisin ulos pimeellä ja sumussa eli säässä kuin säässä, viikonloppuisin koirapojat nukkuvat pidempään, minä tosin herään normisti eli klo 5. :)
PoistaElämä ilman koiraa tuntuu tyhjältä, silloin kun on tottunut koiralliseen eloon.
Syksyssä ei ole mitään muuta hienoa, kuin hetkisen aikaa ne ruskan värit. Tämmöinen syksyn "vihaaja" olen.. Terveiset M-L
VastaaPoistaMarja-Leena, kohta tosiaan alkaa pimeys ja loska, siitä täytyy vaan jotenkin selvitä eli ensin odotetaan joulua ja sitten voikin jo odottaa kevättä. :)
Poistapojat poseeraavat niin komeasti!
VastaaPoistaSussi, pojat ovat tottuneita kuvauksiin ja minähän kuvaan niitä ja pihaa mielelläni.
PoistaKiitos, Mäntylän Mummi, mielelläni otan haasteen vastaan!
VastaaPoista