Kirja kuuluu Anna Laine -dekkareiden sarjaan. Anna Laine on mainosgraafikko, jonka ympärillä sattuu ja tapahtuu, jopa murhia. Arvaatteko miksi olen kovasti tykästynyt Anna Laineeseen? No, tietysti siksi, kun hänellä(kin) on mäyräkoira, Justus.
Anna Laine on hahmona uskottava. Kirjan muutkin hahmot ovat mielenkiintoisia ja maukkaita, kuten Anna Laineen laittamat ruuat. Reseptit muuten löytyvät kirjan lopusta. Pidin ajatuksesta, että kirjan päähenkilö oli nuoruusiän ohittanut, Se Vanha Nainen, kuten häntä tituleeraa (mustasukkainen) nuorehko piikkikoroilla kopsuttelava uraohjusnainen, Viivi Ahlman. Riemastuttavaa.
Onko kirja rakkausromaani, jossa on murha, vai toisinpäin? Se ja sama, sillä teksti ja vuoropuhelut soljuvat, ja mielenkiinto pysyy yllä viimeiselle (resepti)sivulle asti. Tapahtumat sijoittuvat Helsingin Töölöön. Kaupunkikuvaukset ovat reheviä, ja helteen pystyi suorastaan aistimaan.
"Justus ei ollut koskaan karannut, ei ollut pitkän elämänsä aikana edes yrittänyt karata. Ja nyt se oli poissa.
- Justus!!! Anna huusi ääni särähtäen.
- Juuuustuuus, missä sä oot!!! Eljas yhtyi huutoon.
Vain Miira Lahti pysyi rauhallisena. - Minkähänlainen koira? hän kysyi tyynesti.
- Mäyris! Eljas huusi.
- Karkeakarvainen, Anna täydensi."
Yllä olevasta säikähdyttävästä tapahtumasta seurasi... enpä kerrokaan, lue itse.
Oikein nautittava lukukokemus, suosittelen!
Peltomaisemiani, taas.
Näistä maisemista saan iloa ja hupia aivan yhtä paljon kuin hyvästä kirjasta.
Rakas maisema aina silmien edessä, kun tekee kirjoitustyössä ajatuskatkoa. Tämän alleviivaan täysin.
VastaaPoistaKauniit maisemasi näissä kuvissa pehmeän sumun verhoamina.
Kiitos kirjan esittelystä, saatan etsiä käsiini ja lukea, kunhan lukuintoni palaa. Aina syksyn ehdittyä tarpeeksi pitkälle se palaa.
Totta, aimarii, luonnosta saa voimaa ja ideoita ja ihan kaikkea!
PoistaMinuun iskee syksyisin, heti kun sateet alkavat, himo kutoa tai virkata. :)
Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja.
VastaaPoistaKaunis tuo maisemasi ja tuossa silmä todella lepää. Ja mikä parasta
värit vaihtuvat koko ajan.
Viihdyttävää luettavaa, enkulin käsityöt. Pelto elää ja parhainta on värien vaihtuminen.
PoistaNyt iski ikävä, kun katoin noita peltokuvia, nyyhh! Pakkanen on unohtunut minun lainauslistalta, hyvä, kun muistutit :)
VastaaPoistaMaarit, pelto, järvi tai meri, niissä on sitä jotakin. Tosin huomasin, kun kävin Helsingissä, niin olihan se kaupunkimaisemakin kaunista, omalla tavallaan.
PoistaTäytyy lainata tai käydä divarissa hankkimassa muitakin Anna Laine -dekkareita.
Kaunista. Onneksi saamme molemmat tahoillamme nauttia upeista peltomaisemista.
VastaaPoistaKruunu Vuokko, niinpä!
PoistaKiitos kirjavinkistä!
VastaaPoistaOle hyvä, Sussi! Sujuvaa suomea...
Poistajoulupaketista tulee aina yksi dekkari, vuosia se on ollut Donna Leon, oiskohan aika vaihtaa kirjailijaa;)
VastaaPoistavai iskee Sinuun kudin/virkkuuinto ain syksyisin, mikäpä sen mukavampaa onkaan, mul se into pyörii vuodet ympäri!
ps katselin kuvasi monen monta kertaa, uskomattoman kaunista
Ilona Winebridge, voithan sä välillä lukasta suomalaisen naisdekkristin tuotantoa. On kyllä erilaista kuin Donna Leon.
PoistaSinä teet käsitöitä koko ajan ja sulla on siihen osaaminen. Ihailen blogissasi esiteltyjä käsitöitä. Kauniita.
Kiitos kuvakehuista!
Kiitos! Kerään tässä juuri blogivinkkejä hyvistä kirjoista.
VastaaPoistaLeila Kastelli, sepäs sattui, toivottavasti tykkäät OP:stä.
PoistaIhania peltokuvia ja mielenkiintoinen kirjaesittely. Pitää varmasti tarttua jossain vaiheessa.
VastaaPoistaSari, kiitti! On ihanaa, kun on aikaa lukea taas romskuja. Opiskelu vei kaiken ajan ja nenä oli kiinni oppikirjoissa pari tiivistä vuotta. Toivottavasti ehdit lukemaan, tätä tai muita hyviä kirjoja.
Poista