52 juoksumetriä kirjahyllyjä

Kyllästyin kertakaikkisesti olohuoneen kirjahyllyn ahtauteen, tilasin kaksi uutta kirjahyllykköä ja muutin vanhan kirjahyllyn työhuoneeseeni. Uudet mustat kirjahyllyt ovat paikoillaan, ja nyt mahtuu hyllyille vähän muutakin kaunista, kuin vain läjittäin ja limittäin kirjoja. Kirjahyllyn pitää hengittää. Kirjat eivät pidä ahtaudesta. Enkä minä.

Meillä on aina käytetty perinteistä Lundiaa, tosin olen ne aina vahannut tummiksi, mutta nyt on onneksi heidän mallistoonsa tullut myös jylhän musta väri. Hyllyjen syvyys on tavallista kapeampi, vain 22 cm. Näin hyllyihin ei jää turhaan pölyä keräävää tilaa. Hyllyköt ovat vastakkaisilla seinillä eli miehellä ja minulla on omat kirjahyllyt. 52 kappaletta metrin pituisia hyllyjä. Hyllytila riittänee vähäksi aikaa.

Lukukoira Sylvin, aivan hurmaava koiratyttönen, blogissa oli juttu: Mäyräkoiria ja jännitystä. Voi kuinka iloiseksi tulin, kun jutussa oli myös minun kirjaseni Kepponen. Siitä tulikin mieleeni, että Kepposen olisi kohta aika seikkailla uudelleen...

 

 

 

Kerrankin kuten Strömsössä

Katselin Strömsön puutarhaohjelmaa ja ilostuin. Kerrankin meillä on jotakin, mitä oikein telkkarissa kannustetaan tekemään: risukasoja ja pöpelikköjä öttiäisille. Jesh! En siis ole laiska ja saamaton, vaan ajattelen vain ja ainoastaan hyönteisten, lierojen ja muiden ötököiden hyvinvointia, kun jätän lehtikekoja ja risukasoja niille asuinalueiksi. Että olen onnellinen! Liian siivo piha on siis kauhistus...

Sukulaistyttö Henna, puutarhuri-maalari, harrastaa myös valokuvausta. Yläpuolella pari Hennan panoraamaotosta alapihalta. 

Kuva 1: vasemmalla on Olokolo (ruumiskellari), ja sen päällä kesäkeittiö.

Kuva 2: alapiha viettää melko jyrkästi pellolle. Odottelen kannonjyrsijää. Hänellä on pieni kaivuri (Bobcat), jolla hän siirtelee kivet paikoilleen ja oksat kasoihin. Käsipelillä aivan mahdoton tehtävä.

Jäähileitä ja lämmintä keittoa

Huh huh, kun tuuli vilakasti lauantaina ja vielä sunnuntaikin oli kolea. Piti ottaa toppatakki ja pipo takaisin käyttöön. Serkun tytär Henna tuli kyläilemään ja toi tullessaan tilaamani mäyräkoirataulun.

Kelpaa siinä Tuulisten Poikien köllötellä pehemällä patjalla

mäykkypotretin katveessa.

Sain houkuteltua, viekkaudella ja vääryydellä, kaksi ystävääni, Mirjan ja Pirkon, kyläilemään lauantaina. Kerroin, että keitän jauhislihakasviskeittoa, mutta en kertonut, että muitakin tulee syömään. Näin sain saman pöydän äärelle ihmiset, joista aina puhun, mutta jotka eivät ole koskaan tavanneet. Arvaatte varmaan, että koiraihmisillä riitti juttua ja naurua.

Mirja leikkasi viime kesänä istuttamani omenapuut ammattimaisesti. Nyt odotellaan satoa. Pirkko oli leiponut ruisjauhopohjaisen sitruunanmakuisen juustokakun. Oli todella maukasta!

Koiria ei hyinen keli haitannut.

Miniloma ja sirkkalehtiä

Minulla on lomaa kokonaista kaksi arkipäivää. Miten vietän lomani? Aivan kuten kaikki muutkin päivät, eli pientä puuhastelua kotikonnuilla. Urakkana ovat kierrätyksenä saadun koivuviiluisen työpöydän petsaus tummaksi, sohvan jalkojen maalaus mustiksi ja pihatyöt.

Kuinka voi taivas olla kaunis!

Aamulla kuvattuna makkarin ikkunasta (yöpuku päällä).

Iltapäivällä, kun olin koirien kanssa lenkillä järvellä.

Hämäränhyssyssä.

Chilit, tomaatit ja paprikat, joiden siemenet panin itämään 1.3., ovat nousseet taimille.

Niistä ei ole kuvaa, mutta Tuulisista Pojista, koiristamme,

oli juttu Mäyräkoiramme-lehdessä.

Lehti kuin lehti...

Niin kaunis on maa...

...Niin kaunis on maa, niin korkea taivas...

Tänään soi koko päivän korvissani Kari Rydmanin upea laulu.

Kevät.

On se vaan niin innostavaa, kun väriä poksahtelee

kukkapurkeista ja maalipurkeista.

Hämähäkinseitit saavat kyytiä ja

siivoaminen ja pyykkääminen tuntuvat pelkältä ilolta.

Valolla on ihmeellinen voima.

Callunat odottavat siirtoa kompostiin.

Kohta nämä pellot ovat vihreän vehreitä.

Vielä kuitenkin joudutaan odottelemaan muutama tovi

puiden ensimmäisiä hiirenkorvia.

Koti tuolla kaukana, mäellä.

Kävimme koirapoikien kanssa pitkällä lenkillä.

Koirat nuuskivat joka mättään ja kiven.

Ei ollut kiirettä mihinkään,

aurinko lämmitti.

Tuli hiki.

Värillä on väliä

Loimijoki riisui talvisen asunsa.

 

Lunta tuprutti 23.1.

Harmahtavaa (uusi valkoinen).

 

Tänään päivällä, 9.3., aurinko rävähti esille.

Sinistä.

Energistä viikkoa!

Naisena naisille