lauantai 19. marraskuuta 2022

6 kuvaa kesästä -haaste

 Sain kesähaasteen Navettapiialta.
Tattista!
Onko helppo valita VAIN kuusi kuvaa?
Ei tosiaankaan, mutta ylitin itseni,
ja nakersin kasaan VAIN pyydetyn määrän.
Huomasin samalla, että tämä kesä taitaa olla kuvattomin kesä koskaan.

Tiedättehän, että sopivat työkalut ovat kiven alla.
Noh, hyvä esimerkki on pieni kuokka/pöyhin/mikälie.
Siinä on terävä kärki, eikä siten sovellu rikkakasvien kurittamiseen.
Ja jos sopiikin, niin joudut iskemään kapekärkistä kuokkaa kymmeniä kertoja
voikukkaan, ennen kuin osut edes sinne päin.
Keksin ratkaisun.
Rälläkkä käteen ja nokka poikki.
Hahaa!
Vaviskaa rikkikset.


Valitsemani kuvat ovat kesäkuun alusta elokuun loppuun.
Oli taas huiman leppoisat ja suotuisat uimasäät.
Kävin retkillä, näyttelyissä ja kätköilemässä ystävien kanssa.
Joskus elämä pyörittää kiviä ja käpyjä esteeksi...



Pihalla kukkivat niin kurjenmiekat (?) kuin ruusut.



Toukokuussa Virosta ostamani ruusut juurtuivat hyvin.


Grillipergola nousi osaavan veljeni Teemun toimesta takarajalle.
Pergola istuu pihalle, kuin olisi siinä aina ollut.
Ensi kesänä täytyy muurata grilli, siis jos osaan.


 

sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Runoista kuralätäkköjen kautta omalle pihalle

 Marraskuu meineillään,
edelleen työntäyteisenä.

Huvituksille on kuitenkin aina aikaa.
Vesa Vierikko ja kitaristi Petri Kumela johdattelivat
"Harmo ja minä – Andalusialainen elegia”  -runotaipaleelle.
Erilainen, erityinen, nautittava esitys.


Halloweenitunnelmissa...


Kuralätäköt voivat olla kauniita,
kun oikein oivaltaa.


Keltaiset lumpeenlehdet ovat harmauden keskellä ilopilkkuja.


Onneksi on katuvalot.


Pyhäinpäivänä sytytin kynttilöitä läheisten muistolle.


Sain ystävältä kortin.
Tämä Yrjö Saarisen maalaus kuulema muistuttaa minua.
En tiedä olisinko imarreltu vai en.


 

keskiviikko 19. lokakuuta 2022

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Viikko kuvina

 Viikot kuluvat nopsaan.
Olen koko syyskuun käynyt töissä kolmena päivänä,
Ypäjällä, Hämeenlinnassa ja Janakkalassa.

Maailma on taas värikäs.
Penkin kuvasin matkalla zumbaan.


Jokioisten Elonkierrossa ihailimme viimeisiä niittykukkia.
Lehmät ja muut eläimet oli siirretty navettoihin yms.


Kyynäränharjulla Tammelassa oli nätit maisemat, kuten aina.


Piipahdettiin Forssan museossa.
Nyt kun on Museokortti, niin sitä pitää ulkoiluttaa.


Omalla pihalla on syystyöt tehty.


Ruusut vielä kukkivat.


Kävimme Riihimäen Lasimuseossa.


Kävin Pirkon kanssa elokuvissa katsomassa Kaikkea hyvää, Leo Grande.
Suosittelen.


Hyvinkään Taidemuseossa oli mielenkiintoisia näyttelyitä.



Ehdimme käppäillä myös Luutasuolla Lopella.


lauantai 10. syyskuuta 2022

Puuhaa ja talvilepoa

 Syksy tuo linnut pihalle.





Kiikutin pelakuut sisälle.
Parina yönä on ollut pakkasta.
Olen kaivellut kannat ja daaliat ylös.
On aika viedä ne entiseen pannuhuoneeseen talvilevolle.


 

maanantai 29. elokuuta 2022

Tuoksuja ja tunnelmia

 Syksy kurkkii nurkan takana.
Aamuyöstä satoi rankasti ja ukkosti.
Eilinen päivä olikin helteinen.


Onneksi ehdittiin leikata (vihaamani) orapihlaja-aidat.


Ruusut hehkuvat.


Tomaatit punertuvat.


Illat hämärtyvät.


Pasuunat ovat kukkineet toukokuusta alkaen.


Kohta ne on leikattava tapeille ja tuotava sisään.
Näin runsasta kukintaa ei ole ollut koskaan aikaisemmin.
Ja sitä tuoksun määrää!

maanantai 22. elokuuta 2022

Kukkeaa meillä ja muualla

 Kyllä nyt pihallani kukitaan ja pörrätään!


Nauhukset ovat hyönteisille mieluisia.



Viime yönä satoi.
Pientä helpotusta kasveille ja puutarhurille.





Ja ettei kaikki näyttäisi unelmahötöltä,
niin pergola on nyt tässä vaiheessa.
Lautoja ja lankkuja siellä sekä täällä.


Kaadetut männyt ovat klapeina.
Hieman aikaa saavat kuivua ulkona ennen varastoon siirtoa.


Piipahdin Pärnussa.
Kävelin, uin, söin, nautin puistosta sekä merestä ja geokätköilin.




Kyllä, näet oikein, kala on täynnä merestä noukittuja muovipulloja.


Muu maa mustikka,
oma maa mans... karhunvatukka.