Lämmin kevätpäivä (tuli ja meni)

Ensimmäinen oikea kevätpäivä!

Eilen siis, tänään taas tuulee kylmästi ja kolkosti.

Rynnistin mäyräkoirat kintereilläni pihahommiin.

Oli niin lämmintä, että haravaa pystyi heiluttamaan villatakki päällä.

Ah, autuutta!

Keitin hyvät kahvit ja nautin sen ulkona penkillä istuen.

Haravoinnin aikana ehtii ajatella vaikka minkä värisiä ajatuksia.

Siitä se ajatus sitten lähti 

eli uusi kukkapenkki syntymässä kirsikkapuun viereen.

Kuunliljat pitää siirtää Marjatarhasta, 

ja tässä on niille juuri sopiva paikka.

Hillevit, Selmat ja Augustat nuppuilevat ja kukkivat.

Pakkanen kävi terassilla, ja siitähän orvokit pikkaisen närkästyivät.

Kurkea kuvasin, mutta varis vei pääroolin kuvasta.

Kukkatuet mittatilaustyönä

Keittiön ikkunalaudalla on kolme posliinikukkaa,

jotka ovat kasvaneet kaikkiin ilmansuuntiin lyhyissä tukiristikoissaan.

Kasvien varret olivat sen tuhannen sykeröillä,

ja puiset tukiristikotkin alkoivat olla lahoja.

Niinpä tilasin mittatilaustyönä koko ikkunan korkuiset metallituet.

Tukiristikoiden alaosassa on "lautasteline" ja

yläosassa koukkukiinnitys,

joten kasvit ja telineet on helppo nostaa ikkunanpesun ajaksi pois.

Taimitarkastaja Tuisku on laajentanut toimenkuvaansa.

Tuet saivat hyväksynnän.

 

Huuhdoin alla olevasta kuvasta vähäiset värit pois.

Kuvan nappasin Forssan Linikkalanlammilla,

jossa käyn joko koirien kanssa lenkillä,

tai sinnikkäästi etsimässä geokätköä,

jota en harmikseni löydä.

Optimistiset orvokit

Eilen illalla kävin Vaatevallankumouksessa kunnantalolla.

Tarjolla oli muokkausta, muotia ja musiikkia.

Kotimatkalla poikkesin kahdella järvellä kuvailemassa.

Napsin kuvia ilman hanskoja,

mikä olikin harvinaista herkkua näinä tyrskyisinä päivinä.

Entäs tänään?

Jep, ei tainnut ihan vielä olla orvokkiaika.

PS. Viluiset orvokit olivat Yle Hämeen sääkuvana 26.5.

Huikea teatteriesitys ja 5. sääkuva

No nyt näin semmoisen teatteriesityksen,

että oikeasti pelotti.

Kävin mieheni kanssa katsomassa Forssan teatterissa

Mustapukuisen naisen.

Esitys lupasi selkäpiitä karmivaa jännitystä ja

kätkettyjä salaisuuksia.

Esitys oli parasta verbaalijumppaa pitkiin aikoihin,

ääni- ja varsinkin kuvatehosteet olivat huikeat ja

näyttelijät luonteikkaita rooleissaan.

Katsomoon mahtuu 30 henkilöä,

joten näyttämö ja näyttelijät pääsivät suorastaan iholle.

Nautittavan hyytävää, suosittelen!

Kävin mieheni ja koirien kanssa lenkillä ennen teatteriin lähtöä.

Napsin tapani mukaan kuvia pientareista sekä pilvistä,

joita olikin tarjolla monen muotoisena ja värisenä.

Yksi alasimen mallinen pilvikuva oli ylitse muiden.

Lähetin sen Yle 1:n sääuutisiin klo 17 ja lähdimme teatteriin.

Serkku-Raijalta tuli puoliajalla tekstari, 

että kuvani oli näytetty kuuden uutisissa.

Totta tosiaan!

Meteorologi Anne Borgström kehui kuvaani ihanaksi.

Tämä oli viides sääkuvani tässä kuussa.

Olen aivan onskuna.
PS. kuva näytettiin myös puoli ysin uutisissa.

Triplasti iloa (sääkuvista) ja lumitiedotus

Olipa eilen melkoinen jymyilopäivä,

sillä sääkuvani näytettiin sekä Yle 1:n uutisissa että Yle Hämeen uutisissa.

Lisäksi oravakuva päätyi Yle Hämeen Facebookin kansikuvaksi.

Siinä on triplailoa yhdelle martalle pitkäksi aikaa.

Aamulla ripeksi lunta.

Onneksi se suli pikaisesti pois.

Tuuli tuiversi ja heitti havujen huput maahan.

Myrsky ihmetteli vaihtuvia säätiloja.

Hei, missä on mun pähkinät?

Talviturkkinen pörröhäntäni päätyi Yle Hämeenlinnan
Facebookiin oikein kansikuvakurreksi.

Kevätmielellä

Vihdoinkin lämmin päivä!

Joten rynnistin kipinkapin pihahommiin.

Kasvulan takana oleva kivikasa saa vielä odottaa,

sillä nyt pitää leikata oksia ja rapsuttaa sorapolkuja.

 Aika monta tallikärryllistä sainkin kuskata lehtiä ja heinätuppaita kompostiin.

Apurina tuttuun tapaan Taimitarkastaja Tuisku.

Pikkuvarpusten pöntöt nököttävät autokatoksen seinällä odottamassa asukkeja.

 Välillä piti paistaa nokkoslettuja, että taas jaksaa kuokkia ja kärrätä.

 Sorakäytävien heinätuppaat lähtevät nyt irti helposti.

 Välillä pitää huilia, istua eteläseinän penkillä ja nauttia keväästä.

Peikonpähkinäpensas on vankistunut komeaksi känkkyräksi.

Ikää sillä taitaa olla jo yhdeksän vuotta.

Taustalla hääräävät Tuuliset Pojat, tietysti...

 Tilasin ruman sähköpylvään suojaksi jotakin kaunista...

Juttua tulee, jahkas köynnöstuki on paikallaan koko komeudessaan.

Ahava ajaa sisähommiin

Hrrr... sinne jäi Marjatarhaan tallikärryt odottamaan sään lämpenemistä.

Pääsiäinen oli kaunis, mutta niin kylmä.

Kesälä-kesäkeittiö odottaa siivousta ja järjestelyä.

Pienet havut olen huputtanut asianmukaisesti ja 

varmasti näillä keleillä onkin tarpeeseen,

sillä ahava on huidellut pitkin ja poikin pihapiiriä.

Sisällä on onneksi lämmintä ja viihtyisää.

Kylikkäitä kävi mukavasti,

ja hirvipaisti sekä bataattikeitto maistuivat.

Vaikka ulkona on vielä väritöntä, niin onneksi keittiöstä löytyy säväyttäviä värisävyjä.

Äipän pieni mussukka, Taimitarkastaja Tuisku, on ahkerasti mukana puuhissani.

Lintukuvausta menemättä ulos

Ulkona on koleaa ja hyytävää,

joten harrastin lintukuvausta sisältä käsin.

Keittiön ikkuna on mainio kuvauspaikka.

Käyhän se näinkin...

Luin kirjan: Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen-Närhi

Mikäpä parhaiten sopisi Suomi 100 -teemaan kuin Suomalainen puutarhakirja.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2008. 

Käsiini osui kirjan toinen painos viime vuodelta.

Kirjoittaja on meille kaikille tuttu hortonomi ja puutarhakulkuri Paula Ritanen-Närhi.

Kirjan loistavat kuvat on ottanut valokuvaaja Jarmo Wright.

Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, ISBN: 978-951-21358-1.

Takakannen tekstissä todetaan,

että teos on kotipuutarhurin unelmakirja.

On helppo olla täysin samaa mieltä.

 

Kirja tarjoaa katsottavaksi, mielenkiintoisilla tarinoilla höystettyinä,
suomalaisia yksityispihoja.
Kyllähän kaikki tietävät, kuinka houkuttelevaa on kurkkia toisten pihoihin,
nyt sitä voi tehdä ihan luvan kanssa, 14 upean puutarhan ja 214 sivun voimin.

Kirjan mielenkiintoa lisäsi Kysy puutarhasta -vastaukset.
Jokaisen puutarhaesittelyn jälkeen Paula Ritanen-Närhi oli koonnut
liudan meitä harrastajia askarruttavia kysymyksiä ja
tarjosi niihin asiantuntevasti opastusta, vinkkejä ja vastauksia.
Myös kirjan lopussa oli Puutarhuri vastaa -palsta.
Kirja tarjoaa runsaasti elämyksellistä kauneutta sekä
kokeneiden puutarhaharrastajien onnistumisia ja mitä-kannattaa-välttää -kokemuksia.

Onneksi löysin kirjan, sillä tästä kirjasta on hyötyä ja iloa vuosiksi.

Suosittelen puutarhakirjaa lämpimästi!

Pääsiäistä!

Kun tulee pääsiäinen, 

niin silloin alkaa kevät. 

Pienet kissat keltaisina 

pajuun kiipeilevät. 

Muutakin on kummaa: 

kukko helttapäinen 

munii munat koreat, 

kun tulee pääsiäinen. 

Aale Tynni

Pihapiiriaakkoset: M

M on itseoikeutetusti mäyräkoira, oikeastaan kaksi.
Äipän pienet höpönassut, Myrsky ja Tuisku.

Kuvassa myös Rocky, lempeä jättiläinen ja partajännäri.
Sunnuntaina olimme geokätköilemässä
Kirsin ja Rockyn kanssa Saaren kansanpuistossa.
Kätkö jäi salaisuudeksi, mutta löysimme uusia polkuja ja
hienon rannan, joten seuraavalla kerralla otamme
mukaan kahvit ja eväät , nautimme hiljaisuudesta,
luonnosta ja eiköhän se kätkökin sitten paljastu.

Kirsi löysi sinivuokkotuppaan ja Tuisku rynnisti sitä heti haistelemaan.

Mies asetteli uuden pihapenkin paikoilleen etupihalle.
Täytyy sipaista piimää penkin pintaan,
että se alkaisi patinoitumaan.

Veli nikkaroi meille linnunpönttöjä,

kaksi tiaisille ja kolme pikkuvarpusille, vaakamalliset.

Tiesitkö, että varpusten pönttöjä ei saa siivota?

Löysin Esvi Ky:stä mukavaan hintaan lentoaukon suojapeltejä.

Pihapiirissämme seikkailee oravia ja liihottelee tikkoja,

joten suojapellit ovat aivan välttämättömiä.

Koska ulkona oli liian kylmää,

sipaisin hengittävän punamultamaalin pönttöjen pintaan keittiössä.

Kannattaa herätä aamulla aikaisin,

silloin voi nähdä upean värikkäitä sarastuksia.

Kiinanruusu kukkii edelleen uljaasti.

Savusauna sähkökiukaalla

Saunassamme on ehjät, 40 vuotta vanhat, 

hieman kulahtaneet paneelit.

Paneelien malli on hirsimäinen, puolipyörä.

Saunaremonttiin ei ollut rahaa,

joten ajattelin yrittää saunan vahausta.

Saunasta voi katsella vuodenaikojen kulkua alapihalla.

Mies hioi seinät ja minä tartuin siveltimeen.

Saunan seiniin valitsimme mieheni kanssa mustan ja lauteisiin harmaan vahan.

Tässä vaiheessa alkoi hieman hirvittää,

mutta oli vain yksi suunta, eteenpäin.

Lopputulos on seinien tummuudesta huolimatta raikas.

Valitettavasti yhdestä seinästä tuli läikikäs,

koska raidan kohdalta vanha lakka olikin kulunut tyystin pois.

Katsotaan sivelenkö toisen kerroksen vahaa,

tosin silloin seinistä tulee täysin mustat...

Vanhojen puupintojen käsittely kuultavilla vahoilla tai lakoilla on aina haasteellista.

Lopputulos voi olla silmää miellyttävä tai kauhistus.

Meidän saunasta tuli kauheen ihana.