torstai 28. heinäkuuta 2022

Pääskyjä ja poutapilviä

 Kesä ja kärpäset, eikös ne kuulu yhteen?
Noh, minun kesääni kuuluvat myös pääskynpoikaset.
On nautinnollista katsella,
kun pääskyset suhahtelevat sulavasti ruokkiessaan poikasiaan.
Paikkana aina yhtä ihastuttava Korteniemen perinnetila.


Kotipihalla kukitaan.
Ostin toukokuussa poistomyynnistä äitienpäiväruusuja viidellä eurolla.
Kannatti.


Taas punnaan laattojen kanssa.
Grillipaikan laatat olivat vinksin vonksin.
Tilasin asennushiekkaa, ja tästä se taas alkaa.
Tarkoitus on, että veljeni Teemu ja hänen kamunsa Mauri,
pystyttävät alueelle vankan pergolan.
Olen jo maalannut laudat ja lankut.
Työmiehiä odotellessa...


Vaihdoin kännykän.
Koska en saanut puhelinkuoria enkä sormipidikettä vielä,
niin melkein jokaisessa kuvassa on vasemmassa yläkulmassa sormi. 😁

Tässä pihani toinen muutoskohde.
Siirtonurmi kellastui eikä toipunut.
Poistin nurmikon ja tilalle tulee soraa.
Ideointi vielä vaiheessa.
Pieni suihkulähteeni on odottanut sijoitusta viitisen vuotta.
Täytyy kutsua sähkömies töihin,
että saan virrat somalle panhuilistilleni.


Türin kukkamarkkinoilta toukokuussa ostamani ruusut kukkivat.




Rakensin näkösuojan aidan viereen.
Saan sinne piiloon tynnyrit, multasäkit yms.
Samalla maalasin työkalukopin oven harmaaksi.
Entinen väri oli keltainen.
Vihreät ja siniset vesitynnyrit saivat pintaansa samaa sävyä.


Unikot hehkuvat punaisina.


Karhunvadelmaan on tulossa runsaasti marjoja.
Kirsikkapuuhun tuli yksi hedelmä,
vaikka pölytin sen kukkia pienellä pensselillä keväällä.
Avomaakurkut ja kurpitsat tuottavat sopivasti satoa.
Mustaherukasta saan syömämarjat.


Lopuksi yleiskuva Korteniemen perinnetilalta.
Oli helteinen päivä.
Istuskelin järven rannalla tuttavani kanssa.
Tuuli lempeästi.
Oli hyvä olla.

 

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Jäähyväiset kotiseudulle

 Kävin veljeni Teemun kanssa hyvästelemässä lapsuuden seudut.
Minä olen syntynyt Iisalmen Pörsänmäellä.
Veli sentään Hämeessä.

Hiekkatie oli kapea ja pölyinen,
ei siis mitään muutosta lapsuuteen.
Edellisestä vierailustamme ehti kulua lähes 20 vuotta.


Marssimme reippaasti syntymäkotini pihalle.
Talon nykyinen isäntä tuli ovelle vastaan.
Esittelin meidät ja asiammme.
Saimme luvan kuvata pihalla.
Pääsimme käymään myös pirttiin.
Tutut olivat hirret seinissä.
Jopa savusauna oli vielä pystyssä ja pihlaja sen vieressä.
Olen siellä kylpenyt viikon ikäisenä ensimmäisen kerran.


Seuraava kohde oli mökkipihamme,
jossa on samat asukkaat,
joille myimme mökin vuonna 1996.
Veli kuvaa uimalampea.
Kaikki rakennukset olivat paikoillaan,
saman väriset ja tutut.


Pörsänmäellä riittää pöliseviä hiekkateitä.


Yövyimme Iisalmessa.
Hotelli oli erikoinen.
Hotel Golden Dome.
Suosittelemme.


Hotellin edessä oli aamulla Klamydian keikkabussi.
Valitettavasti bändiläiset nukkuivat,
kun lähdimme,
mutta pitihän sitä hassuttelukuva ottaa.


Teemu poseeraa pääkadulla.
Sekin oli samanlainen kuin muistoissa.


Iisalmi oli panostanut kukkaistutuksiin.



Iisalmen hautausmaa on järven rannalla.
Kävimme jättämässä hyvästit,
sillä tuskin enää palaamme.
Mutta isä, ukit, mummut, tädit, eno ja setä
säilyvät aina sydämissämme.


Tapasimme reissussa neljä serkkua,
90-vuotiaan enomme ja hänen vaimonsa.
Heidän takiaan tämä reissu tehtiin.
Lupasin äidille, että käymme lohduttamassa heitä.
Tapaaminen oli surullista ja iloista...


 

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Uutisen arvoinen asia

 Sade.


Sadetta tuli kolme kuuroa.
Tyhjää parempi sekin.



Kasvatan, ostotaimi, tomaattia ruukussa.
Voi ilmeisen hyvin, koska on nuppujakin tehnyt runsaasti.


Pasuunakukkien lehdet ovat kärsineet.
Syynä järkyttävä kuumuus ja ravinteiden vähyys, näin epäilen.
Kehittelevät silti kymmenittäin nuppuja.


Sade pehmitti maata, ja pääsin kitkemään.
Pehmustettu jakkara on hyvä polvien alla.


maanantai 27. kesäkuuta 2022

Agenttina ja mallina

 Lämmin kiitos teille kaikille ottaessanne osaa suruuni!

Sitten iloisempiin aiheisiin.
Olen tehnyt uusia ammatillisia aluevaltauksia.
Ensiksi ryhdyin kaverilleni agentiksi. 😁
Buukkasin hänet Biopankille kuvattuun videoon jäätä särkemään.
Kyllä, luit oikein.
Kaverini hakkaa nakkena kirveellä avantoa.
Tarina tämän kaiken takana on,
että luova hybriditoimisto Nitro,
etsi henkilöitä videokuvauksiin.
Videossa esitellään Biopankin toimintaa väritettynä kansallisilla sävyillä.
On eukonkantoa, kansantanhuja yms. hauskaa.
Ja yksi jäänsärkijä.


Ja tässä lopullinen video:
Fingenious(R)– Your gateway to Finnish biobanks and biomedical research

Eikä tässä vielä kaikki.
Hankin myös itselleni mainosvideoroolin.
Kun näette joulunaikaan tämmöiset helmet,
niin se olen minä.

Hellettä on.
Ruusut tykkäävät.
Pihalleni tuli tonni kivituhkaa.
Ei, en todellakaan lähde sitä kärrämään takapihalle,
ennen kuin ilmat muuttuvat normilämpöisiksi.
Ai niin, ostin neidonhiuspuun.
Ihan kokeilemisen riemusta.
Yritän talvettaa purkissa entisessä pannuhuoneessa.


keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Suruja ja iloja

 Niin siinä sitten kävi,
että äitini nukkui pois rauhallisesti.
Tuskat päättyivät.



Kotipihalla pientä puuhastelua.
Istutin kaksi avomaakurkkua, veljentytöltä saatuja,
ja omia chilipaprikoita.
Lisäksi kokeilen kasvattaa kahta erilaista kurpitsaa kompostissa.
Saas nähdä, mitä tulee, meillä kun on kotilo-ongelma.


Pitkästä aikaa kävin ulkoiluttamaassa kameraa.
Loimijoki, Forssa.


Linnut pönttöilevät.
Naapurin puussa sinitintti ruokkii poikasiaan.
Oman pihan pöntössä on kirjosieppo.


Kaverini koversi männyn kantoon istuimen.
Ylimmäinen tarkastaja ja kaivertaja,
kävi hyväksymässä lopputuloksen.


Punarinnalla on pesä lähialueella,
sillä se vierailee usein pihallani.


Juhannukseen on enää tovi.
Nautitaan kesästä!



perjantai 27. toukokuuta 2022

Türi, Pärnu ja villiintynyt pasuunakukka

 Lähdin ystäväni Kaijan kanssa Türin kukkamarkkinoille viikko sitten.
Edellisestä reissusta oli kuusi vuotta,
niin se aika hurahtaa.
Tarkoitukseni oli löytyy Maurice Utrillo -ruusu,
mikä jäi entiseen pihaani.

Perjantaiaamu oli aurinkoinen.
Tässä me kolme tyttöä lekottelemme kiireettömästi.
Niin, Kaija lukee, Heta-koira kellii jaloissani sohvalla.


Monipuolinen aamiainen syöty.
Munalla pääsee pitkälle,
paitsi että ne jäivät syömättä.


Iltapäivällä olimme jo Pärnussa,
jossa satoi koko päivän ja illan.
Seikkailtiin silti kaupungilla,
painotus sanalla seikkailtiin,
sillä eksyttiin useaan kertaan.

Onneksi lauantai valkeni aurinkoisena.
En löytänyt Türista rakkauttani, siis Maurice-ruusua.
Ostin sitten neljä erilaista moniväristä ruusua
ja neljä erikoista saniaista.
Kukkamarkkinat olivat runsaat, kuten aina.

Lauantai-ilta kierreltiin Pärnussa.
Korkkasin kaksi virtuaaligeokätköä.



Kevät oli myöhässä myös Pärnussa.


Hotellimme kukka-asetelmissa oli kasvihuoneessa kasvatettuja
kukkia ja yrttejä sulassa sovussa.


Näin hoidetaan hommat Pärnussa!
Puu on arvokkaampi kuin aita.


Hiekkarannat olivat täydellisiä.
Uimaan ei kuitenkaan tohdittu mennä.


Kukkia oli istutuksissa, puistot ovat todella upeita,
ovissa sekä porteissa.



Saniaiset odottavat istuttamista.
Sateinen päivä.
Tosin en marise,
sillä sade tuli todella tarpeeseen.

Ja se pasuuna!
Ihan totta, siinä on 10 tuoksuvaa pinkkiä kukkaa.