Ilo käydä Ilolan arboretumissa

 Kävin miniäkokelaan kanssa nauttimassa
kuumasta kesäpäivästä Ilolan arboretumissa Salossa.
Nähtävää ja koettavaa oli kaikille aisteille.
Tuoksut vaihtelivat mäntymetsästä, suopursujen kautta alppiruusuihin.

Huikea paikka!
Rakastan puita ja kiviä.
Olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa.
Miniäkokelas väitti minun kulkeneen hyvin hoidetuilla poluilla kuin vihikoira.

Yli 10 ha metsäpuutarhan on suunnitellut puutarhuri Ari Laakso.
Aikaa tämän näyttävän kokonaisuuden luomiseen on vierähtänyt 30 vuotta.
Turhaan ei mies ole istunut talvisaikaan kannon päällä
suunnittelemassa tulevia istutuksia sekä polkuja.
Laaksolla on maisemallista silmää.

Ostin seljapihlajan, katsuran, viitavaahteran ja pirunnuijan.
Juu, kaikki nämä pitäisi mahduttaa 800 neliön tontille.

 

Kauriista rupikonnaan

 On onni olla aamuvirkku,
sillä silloin voi nähdä
kauriin kopsuttelevan työhuoneen ikkunan takana.
Aamu oli sumuinen.

Pihallani on runsaasti matoja.
Räkättirastaat tietävät sen.

Punarinta sulostuttaa olemuksellaan aamuisin.

Kylminä aamuina orava tulee pihakuuseeni nokosille.
Aurinko lämmittää kurren uneen.

Räkättirastaan poikaset ovat lähteneet pesistään.

Tästäkin napista kasvaa komea rupisammakko.

Kautta kiven ja kannon...

 Taloani kiertää sementtilaattapolut.
Kiviä on noin 500 kpl.
Erikokoisia ja paksuisia.
Välit täynnä rikkoja.
Pesin laatat painepesurilla.
Aloitin herra Y:n avustuksella laattojen oikaisun ja rikkakasvien hävittämisen.

Apureina toimivat myös Wiima sekä Jussi.
Kaikki sementtilaattoja kantaneena tietävät, että kivi on pai-na-va.

Tuntien punnaamisen jälkeen, oltiin melkein voiton puolella.
Oikealla odottaa lisää sementtilaattoja...

Lopputulos palkitsi.
Tasainen ja siisti laatoitus.

Olen viikon aikana ehtinyt muutakin kuin irrotella laattakiviä.
Kävin Someron torppamuseolla geokätköilemässä.
Jos tykkäät vanhoista hirsirakennusta, niin kipaise tutustumaan.

Avustettavani kanssa kävimme Torronsuolla retkellä.
Puunkaataja oli tehnyt hymynaaman kantoon.

Ystäväni Tiina tuli lomallaan ilokseni.
Tiina on innokas valokuvaaja,
ja kävimmekin kiertelemässä Tammelan ja Forssan kauniita maisemia.
Nappasin Pyhäjärven rannalta voikukkakuvan,
mikä näytettiin Yle Hämeen sääkuvana.
Eihän sen kukan aina tarvitse ruusu olla...

Tiinan tuliaisina sain Tammelan kanottaren, syreeni.
Istutin sen etupihalle lähelle työhuoneeni ikkunaa.

Sekä peikonpähkinäpensaan.
Se puolestaan on siistityn kiveyksen vieressä takapihalla.
Vettä tulla ropsutteli pitkin päivää.
Kaatosade yllätti illalla,
kun istutin puita.
Koirat pakenivat sisälle, mutta minä olin tyytyväinen,
kun istutetut puut saivat kunnon kastelun.

Iloista viikonloppua!

 

Vierailuja, toivottuja vierailijoita ja yksi ei-toivottu-vierailija

 Kävin ystäväni Pirkon kanssa Urjalassa Pölkinvuoren kasvimaailmassa.
Komeat maisemat ja valtaisa määrä tulppaaneita ym. sipulikukkia.
Ostin Papulanruusun, suosikkini.
Mistähän löytäisin vielä Maurice Utrillo -ruusun?
Molemmat jäivät entiselle pihalleni.

Pihallani pistäytyi yllätysvieras.
Hieman aiheutti sekasortoa.
Onneksi sain koirat sisälle ennen kuin kyy ehti tuikata,
sillä tietenkin koko lauma ryntäsi sitä ihmettelemään.

Veljeni Teemu kävi rakentamassa kanssani tuen säleikköompulle ja kärhöille.
Jousipatjat pääsivät taas päärooliin.

Omalla pihallakin kukitaan.
Tulput, narskut ja esikot loistavat monissa väreissä.
Nämä kukkijat ovat talon edellisten omistajien puutarhaterveiset.

Pihatyöt jäivät kesken, kun sade ja kylmyys ajoivat sisälle.
Tarkoitus oli nostaa ylös kaikki sementtilaatat,
putsata välit rikoista, tasata maa ja asentaa laatat uudestaan.
Pitkäkoipinen Jussi-koira yltää lannoittamaan kukkapurkit päältä,
kun omat matalatassuiset mäyrikset lannoittavat vain nurmikkoa.

Lämpimiä päiviä odotellessa...

Pienen pihan kevätterkut

 Olispas sukkela ja ahkera kuin oravat!
Mutta ei.
Tuusaan ja puuhastelen sataa eri asiaa,
ja mistään ei tunnu tulevan valmista.
Blogit ovat jääneet retuperälle,
ei siis ajanpuutteesta vaan silkasta saamattomuudesta.

 

Kävin veljen möksällä.
Metso oli uhkaillut veljeä,
mutta minulla ei ollut onni myötäinen,
en nähnyt metsoa,
kuvassaaliina kuovi ja oravia.

Ruusujen päällä oli talvisuojana vankasti havuja,
ja kun poistin havut,
niin parissa ruusussa oli lehdet.

Voiko lehdet tosiaan säilyä vihreänä talven yli suojattuna???
Tilanne tänään eli uusia lehtiä tullut,
mutta vanhatkin ovat tallessa.

Olen käynyt luontoretkillä ja geokätköilemässä.
Kyllä kevät on vaan niin ihana!

Löysin pari kotiloa ja pitihän ne kuvata.
Näytettiin sääkuvana Hämeen Ylellä.
Mukavat naapurini olivat nähneet kuvan,
ja rouvanaapuri toi minulle etanamyrkkyä,
jolloin totesin, että nämä kaksi yksilöä vain löytyi pihaltani,
joten ei syytä huoleen.
Kotiloetanat ennustivat aivan oikein,
seuraavana päivänä oli poutaa ja lämmintä.

Ostin pari kärhöä ja säleikköomenapuun.
Kunhan veliveikkoseni tuo kakksokakkosen kestopuutolpat,
niin pääsemme rakentamaan köynnöstukia.

Talon alkuperäiset asukkaat pitivät puutarhanhoidosta.
Siitä osoituksena piha on täynnä idänsinililjoja, tulppaaneita ja narsisseja.

Ystäväni Pirkko toi perinteiset synttärilahjat
eli kaksi tyrmäävän ihanaa hortensiaa.

Kukka on erikoinen.
Taitaa olla uusi lajike, Romance.

Pienellä pihallani kaikki hyvin.
Otetaan rennosti!

 

Hihat heilumaan!

 Muutin talooni viime vuoden heinäkuussa.
Silloin pihassa kasvoi isoja puita ja pensaita.
Metsuri kaatoi Terijoen salavat ja syreenit.
Sitten alkoi armoton raivaus.
Isommissa töissä apunani olivat
veljeni Teemu ynnä vaimonsa Riitta
sekä ystäväni Suhis, Kirsi ja Pirkko.

Keväiset pihatyöt jäivät keittiörempan jalkoihin,
mutta lämpöisinä päivinä pinkaisin puutarhaan,
tartuin lapioon ja kottikärryn aisoihin.
Piha on multainen, sateella mutainen,
sillä istutuksia ei juurikaan ole.
Arvaatte varmaan kantautuuko multa ja rapa sisälle,
kun huushollissa on kolme vekkulia mäyräkoiraa.

Tältä piha näytti talven jälkeen.

Ideat olivat kypsyneet talvella.
Pihalla oli runsaasti sementti- ja puulaattoja.
Kierrätysteemalla mennään!

Sementtilaatat soveltuivat mainiosti rajaamaan kuorikatealueita.
Tällä paikalla oli syreeneitä ja marjapensaita.
Kangas katteiden alla estää rikkakasvien,
sillä niitä alueella oli runsaasti, kasvun.

Pihalla on merellinen idänsinililjoja.
Tulppaaneitakin on tulossa.
Saas nähdä, mitä muuta maasta vielä putkahtaa.

Kulku kompostialueelle oli mutainen.
Lapioin maahan leveän uran
ja asensin aluskankaan.

Isot puulaatat taipuivat poluksi.
Niitä pitkin tepsuttelevat koiratkin.

Keittiöremontista syntyneet lastulevyt yms. kuskasin veljen tuomaan peräkärryyn.
Minulla ei ole koukkua autossa,
mutta onneksi veliveikkonen auttaa kuljetuksissa.
Tiesitkö, että lastulevy kelpaa nykyisin energiajakeeksi?
Kaksi peräkärryllistä remonttijätettä maksoi vain 12 euroa.
Jäteasemalla on ns. risupäiviä, jolloin puutarhajaetta voi viedä maksutta,
mutta eipä ole kallista muutenkaan,
sillä jos pakkaat risut ja lehdet 150 litran säkkiin,
niin sen hinta on vain 0,50 euroa.
Autoon mahtuu monta säkkiä,
näin minun ei tarvitse jatkossa vaivata veljeä kuskiksi.
Ja tietysti kompostoin!
Pihan perällä on kolme kompostilaatikkoa
ja lisänä biojätteille lämpökompostori.

Kukkapenkit ovat seuraavana vuorossa.
Reunakiviä jouduin ostamaan lisää,
että kukkamaasta tulee reippaan kokoinen.
Istutusta odottavat säleikköomenapuu,
lumipalloheisi, japaninruusukvitteni ja kuninkaanangervo.

 

Toivotaan lämpimiä työilmoja!