En ole enää kipsissä...

Mikä helpotus, kun sain eilen kipsin pois kädestäni.

Entinen kipsi painoi 500 g ja uusi lepokipsi 50 g.

Oli niin kevyt ja hilpeä olo, että kävelin sairaalalta kotiin.

Matkaa kertyi yli 5 km, mutta meni kevyin askelin ja

tietysti samalla kuvailin maisemia.

Varoitus, kolmas kuva on kädestäni ja

siinä näkyy S-mallinen hyvin parantunut leikkaushaava,

joten älä katso, jos sinua heikottaa arvet.

Huvi ja hyöty

Geokätköilystä on ollut paljon iloa.

Tunnustan heti, että olen ilmeisen huono löytämään kätköjä,

sillä geokätköjä on kertynyt vasta 30 koko vuotena.

Minulle matka on tärkeämpi, kuin päämäärä.

Näen reissuillani upeita maisemia, saan liikuntaa ja

mikä tärkeintä, saan napsittua sääkuvia.

Alla olevat kuvat otin sunnuntaina Jokioisilla,

jossa kävimme koko perheen voimin:

Wendlan puutarha

Jokioisten kartano

Elonkierto

Omalla pihallakin on vielä kuvattavaa.

Ai niin, tiistaina menen otattamaan kipsin pois,

jonka jälkeen, toivottavasti, kirjoittaminen on kevyempää ja

pääsen kommentoimaan postauksianne.

Keltaista sen olla pitää (+ 1 sääkuva)

Huomasin kuviani katsellessa, että keltainen väri pilkistelee monella tavalla.

Tomaateista vain keltaiset lajikkeet ovat kypsyneet.

Punaiset ja ruskeat tomskut pyöristelevät kylkiään vihreinä.

Viljat alkaisivat olla puintikunnossa, 

mutta taisi ankarat sateet sotkea viljelijöiden suunnitelmia.

Keltainen daalia uupui sateessa.

Tämä kuva oli sääkuvana Hämeen uutisissa torstaina.

Kuvattu kotipihalla.

Vaahteran lehdet enteilevät syksyä.

Toivottavasti peukaloni kuntoutuu toimivaksi,

että voin tarttua lehtiharavaan ja -puhaltimeen.

Keltaisen kuulaita päiviä kaikille!

Luin kirjan: Mayra, Max Manner

Mayra on kirjailija Max Mannerin ensimmäinen ihmissuhderomaani.

Julkaistu 2017, ISBN 978-952-270-325-5.

Kustantaja Arktinen Banaani.

Heti aluksi tunnustan, että Max Mannerin rikosromaanituotanto on minulle tuntematonta.

Hänen uusinta kirjaansa, Mayraa,
hehkutettiin Facebookin Dekkariryhmässä, joten hankin kirjan.

Kannatti!

Kirja alkaa tarinan loppusuoralta, erikoisesti ja koukuttavasti.

Päässäni pyöri vain kysymyksiä. Mitä? Miksi? Missä?

Tarinassa on maukkaita kerroksia enemmän kuin kaalikääryleessä.

Henkilöhahmot ovat elämän makuisia ja mielenkiintoisia.

Ei vähiten siksi, että päähenkilöt(kin) ovat eläkeikäisiä.

Kerronta on sujuvaa, vuoropuhelut aitoja ja 

maisemat vaihtuvat hautausmaalta ulkomaille,

hyytävästä pakkasesta lempeään lämpöön.

Pääosassa on eläkkeelle jäänyt sellisti Heikki Savolainen,

jonka elämä menee täysin uusiksi, useampaankin kertaan.

Pyörityksessä mukana kolme naista ja kuolema.

Kirja on mielestäni jännittävä ihmissuhderomaani.

Kuka onkaan Mayra...

Suosittelen lämpimästi!

"Taksimatkasta tai kyydin maksamisesta ei jäänyt muistikuvia.

Heikki astui autosta sankkaan lumisateeseen ja suuntasi

suorinta tietä sairaalan pääoville. Järkytys ja raskaiden

hiutaleiden täyttämä ilma saivat haukkomaan henkeä,

piti siristellä silmiään nähdäkseen eteensä."

Kirjan kansi on tyylikäs.

kuvia etupihalta ja lopussa daalioita

kummasti sitä harjaantuu pakon edessä oikea kätisestä vasuriksi.

kuvankäsittely on kömpelöä, sillä hiiri hyppii kirjaimellisesti pöydällä.

kuvia olen kuitenkin napsinut joka päivä.

arvaatte varmaan, että kännykkä on lipsahtanut eräänkin kerran pöpelikköön.

periksi en anna, ja viikon päästä kipsi onneksi poistetaan,

jolloin saan kevyen lepokipsin käteeni.

hurraa!

lopuksi kuvakooste daalioista "herra daalian" pyynnöstä.

elämää yksikätisenä (+ 2 sääkuvaa)

tässä sitä ollaan, yksikätisenä ja ilman isoja kirjaimia.

 

takkutukkaisena, mutta onneksi iloisena.

leikkaus meni hyvin, tai noh,  plexusanestesia ei toiminut

riittävän hyvin, joten minulle annettiin yleisanestesia,

siis pyörryin ennen ensimmäistäkään viiltoa ja verenpaine lensi katosta läpi.

näin meillä, kuis teillä?

kävin sunnuntaina ja torstaina elokuvissa,

löysin vasta nyt, asuttuani 10 vuotta seutukunnalla,

forssasta aivan ihastuttavan pienen ja tunnelmallisen

elokuvateatterin, missä näytetään mv-elkkoja ja maailman uutuuksia.

suosittelen ranskalaista leffaa nimeltä beatrice.

sykähdyttävä.

elokuvateatterin seinissä on kivenmukailuja ja koristemaalauksia. wau!

kaksi sääkuvaani pääsi tällä viikolla hämeen uutisiin,

pihlajanmarjakuvan otin ennen leikkausta ja

pörriäiset kuvasin torstaina kotipihalla.

kyllä yksikätinen kuvaaja keksii konstit,

kuinka napsia kuvia. peukku sille.

loppuun vielä kukkatervehdys teille kaikille.

Blogi jää sairauslomalle (+ 1 sääkuva)

Syy on tässä.

Oikean käden peukalosta napsastaan 

nivelrikon vuoksi pieni luu kokonaan pois.

Käsi menee pariksi viikoksi kipsiin ja sitten lepokipsiin.

Kuvien ottaminen ja kirjoittaminen voivat olla haasteellisia...

Eilen sade keskeytti pihatyöni.

Sinne jäivät kottikärryt lasteineen odottamaan poutaa.

Vaikka on suloisen lämmintä, 

niin märkänä ei ole mukava työskennellä.

Olen mukavuuden haluinen kuten mäyräkoiranikin.

Pienessä tihkussa, ei siis tuiskeessa,

voi hyvin napsaista muutamia kuvia matkalla sisätiloihin.

Lämmin kiitos Kivisen Vilmalle puna-ailakin siemenistä!

Ripottelen ne niitylleni.

Tein jutun Martta-blogiin komeasta kasvimaasta, Kreivin kasvimaa.

Anita on aito multasormi ja sydämellinen ihminen,

jonka hoteissa vihannekset ja yritit kasvavat sekä tuottavat muhkeaa satoa.

Pilvenhaituvat syleilivät sirppimäistä kuuta.

Viljapellot kypsyvät.

Ja kaiken tämän näen omalta pihaltani,

olen onnellinen nainen.

Eilen näytettiin Yle Hämeen uutisissa haarapääskyni sääkuvana.

Ottakaahan puolestani hyviä sääkuvia!

Luen blogejanne, mutta ymmärrettävästi kommentointi jää nyt vähille.