Oman elämänsä kuningatar

 Nyt se on mahdollista,
olla ainakin kuvallisesti,
oman elämänsä kuningatar.

Käyn tekoälykurssia.
Olen hullutellut kuvilla sydämen kyllyydestä.

Olin matkalla veljen luokse Renkoon,
kun valkohäntäkauris pinkaisi tien yli.

Keräsin Riitta-kälyn kanssa kanttarellejä.
Panin sienipussin laiturinpylvään nokkaan,
siksi aikaa kun ikuistin tyynen järven.

Kävin kyläilemässä.
Tokihan sitä piti käväistä kukkatalossa,
kaksi kukkahullua naista.
Usempaan kertaan...

Ostin uusia viherkasveja.
Saniainen on suosikkini.
Toivottavasti se säilyy hengissä,
ei auta päästää yhtään kuivamaan.

Pihassa kukkii vielä muutama ruusu.

 

Hummani hei!

 Pihallani on pienoisjärvi.
Maa ei jaksaa vetää kaikkea vettä.
Molskis ja loiskis!

Oletteko löytäneet maalattuja kiviä?
Eka löytöni oli mielikuvitusleppäkerttu.
Jätin paikoilleen, tulin iloiseksi,
toivottavasti joku lapsi huomaa leppiksen.

Tein sienirisottoa.
Veljeni Teemu ja kälyni Riitta toivat kanttarelleja.

On ollut hienojakin päiviä tassutella.

Paprika yrittää vielä kukkia.

Pelakuut ovat täydessä loistossaan.

Kävin sunnuntaina ennen sateita käpsyttelemässä
sekä geokätköilemässä Wiiman kanssa Jokioisilla.
Kartanon puistossa voi vieläkin aistia entisaikaisen komeuden.

Tammenterhoja on yli ymmärryksen!

Jokioisten Elonkierrossa pauhasi auringonkukkameri.

Hummatkin olivat vielä laitumella.

Wiima ei hauku hevosia eikä lehmiä.
Hieno päivä.

Aku Korhosen näköinen mies

 Kirjoittaja Markku Heino kyseli Facessa 
runonaiheitta ja siihen sopivaa musiikkityyliä.
Tartuin tilaisuuteen ja ilmoitin aiheeksi
Aku Korhosen näköinen mies.
Nappisuoritus!

Mitä olet mieltä?

Aku Korhosen näköinen mies 

Musiikki on tehty tekoälyllä.
Viulut ja kaikki...

Aurinko osui söpösti äitini ja isäni kihlakuvaan.

Luonani on käynyt mukavia vierailijoita.
Aika on hurahtanut hauskoja rupatellessa.

Rengon hautausmaan tammessa on valtava määrä terhoja.

Kyllä, on sadellut, mutta onneksi on vielä lämmintä.

Japaninruusukvittenin hedelmät ovat kauniita.

 

Satokausi

 S alkoi,
eli satokausi.
Pieneen pilariomenapuuhuni tuli komea omenamäärä.

Viimeiset ruusut hehkuvat.

Sinnikkäin kukkija on samettiruusu.

Paprikan sato on kolme kappaletta.

Pensastomaatti tuotti kymmenkunta tomaattia,

viime vuonna taisi tulla 50.

Avomaakurkkuja sain tasan kaksi kappaletta,

viime vuonna jaoin satoa ystäville ja naapurille.

Päärynöitä ei tullut lainkaan, viime vuonna yksi,

jonka Onerva-orava natusteli napaansa.

Luumuja ja kirsikoita kypsyy muutamia.

Että tämmönen satokausi.

Kyllä, illat pimenevät, niin kuin asiaan kuuluukin.

Sateitten jälkeen ei ole perhosia enää näkynyt.

Onervalla on uusi kampaus. 😄

Vesiheiniä ja lautaseiniä

 Rikkaruohot eivät ole puutarhurin parhaita ystäviä.
Vesiheinän suhteen muutin mieltäni.
Kompostimullassani oli runsaasti vesiheinän siemeniä.
Ihan nätiltä vesiheinä näyttää kukka-asetelmissa.

Vesiheinän kukkanen on herkän vaatimaton.

Kotiloita on ylenmäärin.
Nätti sekin on.

Ostin eurolla verenpisaran, semmoisen pienen ruipelon.
Lannoitusta ja kunnon multaa,
niin nuput lähtivät aukeamaan.

Olin jo huolissani, että missä perhoset luuraavat.

Tulivathan ne!

Varjot ovat aamulla pitkiä.

Tehän tiedätte mitä se merkitsee...

Talon ja varaston välissä on umpikäytävä.

Sinne tuppaa kertymään tavaraa (juu juu, olen hamsteri).

Minulla on jemmassa lautoja ja parruja

(no niin, on hyödyllistä hamstrata).

Sahasin ja ruuvasin lautoja näköesteeksi.

Jalostan tilanjakajaa puuritilöillä,

jotka saan ystävältäni Kirsiltä.

Kierrätetään ja kunnostetaan.

Ruusuja, ruusuja...

Sadetta ja poutaa sopivassa suhteessa.

Pihapörräyksiä

 Pörrään pihallani kilpaa pölyttäjien kanssa.
Mutta hei, missä perhoset?

Kylpy virkistää hellepäivänä, tuumasi tintti, ja pärskytteli.

Harakanpoikanen haki sateesta suojaa penkin alta.

Olisko tämä punarastaan poikanen?
Kävi tarkastamassa työkalujani.
Taustalla neidonhiuspuu eli ginkgo.
Talvetan sen autotallissa hallaharsoon käärittynä.
Sillä taitaa olla kolmas kesä meneillään.

Kultahelokit ovat nyt nätimillään.

Kävin kävelyllä koirani Wiiman kanssa eilen illalla.
Satoi kaatamalla, ja tietysti kastuttiin.
Ei haitannut yhtään, sillä lämpöä oli 27 astetta.
Kuka kaipaa etelään?
En ainakaan minä.

Vironreissu

 Kävin ystäväni Kirsin kanssa bussiretkellä Viron saarilla.
Kohteina Hiidenmaa, Saarenmaa ja Muhu.
Kolmessa päivässä ehdittiin nähdä paljon.

Kiviä, kiviä, kiviä...
Tämmöselle kivirakastajalle aivan huikea matka.
Kukkiakin tietysti oli vaikka kuinka paljon,
ja puita sekä pensaita, merta unohtamatta.
Matkalla oli virolainen opas,
joka tunsi seudut ja historiat.