Vesiheiniä ja lautaseiniä

 Rikkaruohot eivät ole puutarhurin parhaita ystäviä.
Vesiheinän suhteen muutin mieltäni.
Kompostimullassani oli runsaasti vesiheinän siemeniä.
Ihan nätiltä vesiheinä näyttää kukka-asetelmissa.

Vesiheinän kukkanen on herkän vaatimaton.

Kotiloita on ylenmäärin.
Nätti sekin on.

Ostin eurolla verenpisaran, semmoisen pienen ruipelon.
Lannoitusta ja kunnon multaa,
niin nuput lähtivät aukeamaan.

Olin jo huolissani, että missä perhoset luuraavat.

Tulivathan ne!

Varjot ovat aamulla pitkiä.

Tehän tiedätte mitä se merkitsee...

Talon ja varaston välissä on umpikäytävä.

Sinne tuppaa kertymään tavaraa (juu juu, olen hamsteri).

Minulla on jemmassa lautoja ja parruja

(no niin, on hyödyllistä hamstrata).

Sahasin ja ruuvasin lautoja näköesteeksi.

Jalostan tilanjakajaa puuritilöillä,

jotka saan ystävältäni Kirsiltä.

Kierrätetään ja kunnostetaan.

Ruusuja, ruusuja...

Sadetta ja poutaa sopivassa suhteessa.

Pihapörräyksiä

 Pörrään pihallani kilpaa pölyttäjien kanssa.
Mutta hei, missä perhoset?

Kylpy virkistää hellepäivänä, tuumasi tintti, ja pärskytteli.

Harakanpoikanen haki sateesta suojaa penkin alta.

Olisko tämä punarastaan poikanen?
Kävi tarkastamassa työkalujani.
Taustalla neidonhiuspuu eli ginkgo.
Talvetan sen autotallissa hallaharsoon käärittynä.
Sillä taitaa olla kolmas kesä meneillään.

Kultahelokit ovat nyt nätimillään.

Kävin kävelyllä koirani Wiiman kanssa eilen illalla.
Satoi kaatamalla, ja tietysti kastuttiin.
Ei haitannut yhtään, sillä lämpöä oli 27 astetta.
Kuka kaipaa etelään?
En ainakaan minä.

Vironreissu

 Kävin ystäväni Kirsin kanssa bussiretkellä Viron saarilla.
Kohteina Hiidenmaa, Saarenmaa ja Muhu.
Kolmessa päivässä ehdittiin nähdä paljon.

Kiviä, kiviä, kiviä...
Tämmöselle kivirakastajalle aivan huikea matka.
Kukkiakin tietysti oli vaikka kuinka paljon,
ja puita sekä pensaita, merta unohtamatta.
Matkalla oli virolainen opas,
joka tunsi seudut ja historiat.

 

Orvokeista mansikoihin

 No niin, tulihan sitä lämmintä viimeinkin!

Pienet orvokit ovat levittäytyneet pitkin pihaa.
Tämäkin soma puska on juurtunut seinänvierustan soraan. 

Kärhöt kukkivat parhaillaan.

Kuinkahan vanhat kumpparini ovatkaan?
Jalat ovat pysyneet kuivina vuosikymmeniä.

Heti kun tuli tarpeeksi lämmintä,
niin pionit aukaisivat nuppunsa.

Nämä ruusut tuoksuvat ihanalle.

Pieni on kaunista...

...kuin myös suuri.

Viime vuonna en saanut yhden yhtä omenaa.
Nyt pilariomenapuussa on parisenkymmentä raakiletta.

Unikkoja putkahtelee siellä ja täällä.

Työkaluvajan edessä on istutuspöytä,
jota käytän harvoin,
sillä yleensä ruukutan kasvit kottikärryssä.

Lintukoti on tyhjä.

Oma maa mansikka.
Ahomansikoita omalla pihalla on luksusta.

 

Aina kannattaa yrittää!

 Kaikkea pitää kokeilla ja yrittää, 
noh melkein ainakin,
nyt olen innostunut nikkaroinnista.
Talossani on betoniseinät,
mikä tarkoittaa sitä,
että iskuporakone on/olisi pakollinen.

Lainailen porakonetta veljeltäni,
mutta tähän hätään en sitä ehtinyt hakemaan.
Oli meinaan into ja inspiraatio päällä,
ja silloin pitää toimia.

Haaveenani on ollut jo pitkään saada amppeleita ikkunalle.
Ikkunan päällä on lastulevystä tehty verholauta.
Noh, sehän ei kestä ruuveja ja ruukkujen painoa.
Soitin veljelle, jolla oli heti ratkaisu ongelmaan.
Harjanvarsi koukuilla kattoon!

Jopas!
Lähdin ostamaan harjanvarren ja tarpeeksi isot koukut.
Valkoista kilikalimaalia (spray) kepin pintaan ja nätti tuli.

Ruuvikoukut haltexlevyjen saumaan,
sieltä löytyi tukipuuta,
ja hökötys oli valmis.

Dadaa!
Juu ei, ei mennyt kerralla,
piti lisätä väliin kolmas koukku,
sillä harjanvarsi notkui.

Ikkunan eteen ostin kirpparilta kukkapöydän.
Hinta peräti viisi euroa. 

Katsurani on kasvanut miehen mittoihin.
Hyvin on selvinnyt kolmesta, tai neljästä, talvesta.

Pikkasen on kasvit hujahtaneet korkeutta.

Onneksi tuli lämmintä.
Nyt uskaltavat pelargonitkin kukkia.

Koirani Wiima, 
kehuu Turun koiraystävällisyyttä.
#visitturku

 Työkaluvajan seinälle kiinnittelin kunnollisia koukkuja.
Nyt ovat lapiot ja haravat ojennuksessa.
Mitäs sitten?
Uskaltaisinko tehdä portaan autotallin oven eteen... 

Viimeinen päivä kesäkuuta

Viikkoon mahtuu monta tapahtumaa.
Olin siivoamassa pari päivää ystäväni vinttiä Riihimäellä.
Kävin toisella ystävällä kylässä Hyvinkään Nopossa.
Lisänä tutustuminen Hankoon ja työkeikka Helsinkiin. 

Kävin ekaa kertaa elämässäni Hangossa.
Söpö merellinen kaupunki.

Rantakallioilla oli mukava istuskella.
Löytyi Hiirenkirnu.
Se oli kämmenen kokoinen kolo kalliossa.
Voi että mä nauroin.

Helsingissäkin tuli käytyä.
Pääsin soutamaan vihreäkeltaista venettä.
Näette ehkä myöhemmin, että miksi...

Viikon reissaamisen jälkeen oli ihana palata kotiin.
Miniä oli leikannut nurmikon ja trimmannut pientareet.
Pasuuna aloittelee kukintaansa.

Ruusut ovat upeimillaan.

Aina ei tarvita koreita värejä,
vaan erisävyiset vihreät luovat puutarhaa.

Pionit ovat vielä nupussa.

Sormustinkukat ovat uljaita.

Köynnökset kasvavat kohisten.

 Huomenna on heinäkuu.