keskiviikko 29. elokuuta 2012

Pöytälaatikkokirjoituksia


Osa teistä ehkä muistaakin, että aloitin kirjoittamisen kokolailla kaksi vuotta sitten. Perustin blogin ja kävin dekkarinovellipajalla, jonka veti Tapani Bagge, Hämeenlinnassa. Samana vuonna osallistuin ensimmäisellä novellillani ensimmäiseen kilpailuuni ja novellini julkaistiin antologiassa, Alue 2011. Oli kuulkaa hieno tunne ja vähän outokin, epätodellinen, pärjätä kirjoituskilpailussa, jossa useat olivat kirjoittaneet monta kymmentä vuotta.

Toinenkin novellini pärjäsi hyvin ja julkaistiin viime kesäkuussa Kouvolan dekkaripäivillä. Kokoelman nimi on Valta houkuttaa ja koukuttaa. Olen siis kahden novellin ihme.

Jostain tuli kimmoke laajentaa viimeistä novelliani ja kirjoitin siihen kesän aikana jatkoksi kuusi novellia. Nämä seitsemän novellia, vaikka kertovatkin aivan eri tapahtumista, nivoo yhteen naisyksityisetsivä ja hänen koiransa, unohtamatta huomioita puutarhanhoidosta. Novellikokoelmassani on ruumiita, romantiikkaa ja riemukasta menoa. Näin ainakin toivon.

Lähetin novellikokoelmani muutamalle kustantajalle, vaikka tiedänkin, että vain 3-5 % lähetetyistä käsikirjoituksista päätyy kirjaksi. En usko olevani yksi heistä. Olen kuitenkin saanut parilta kustantajalta palautetta, mitä juurikin toivoin.

Yksi kustantaja julkaisisi novellini palvelukustanteena, eli he taittavat, suunnittelevat ja markkinoivat. Tämä maksaisi minulle 1500 euroa ja saisin 65 kirjaa myytäväkseni. Toinen kustantaja vastasi kieltävästi, kuitenkin kannustavassa hengessä:
Sinulla on oikein mukava kirjoitustyyli. Tämäntyylisten novellien osalta voi kohderyhmä olla hieman haastava. Kirjotustyylisi on sympaattista ja voisi hyvin puhutella nuorempaa kohderyhmää. Mutta toisaalta kertomuksissa on "brutaalejakin rikoksia" jotka eivät sitten ihan nuorille sovellu. Voisiko tyylisi soveltua hyvin lastendekkareiden kirjottamiseen jos rikokset olisi hieman erityyppisiä?

Samantapaisen palautteen sain myös Dekkaripäivillä:
- yksityisetsivän nimi ja tausta hyvin keksitty
- samoin novellin nimi, joka oli myös novellissa esiintyvän mäyräkoiran nimi, Kepponen
- iloinen
- sujuva, perinteinen, lukijalle tuli hyvä mieli
- hyvä tunnelma, voisi kehitellä kirjasarjan varhaisnuorisolle (Viisikko, Neiti Etsivä hengessä)
- hyvää kieltä, hilpeä, etenee sujuvasti
- amerikkalaista menoa, osin reteetäkin
- romanttinen
- letkeä

Mikä tässä nyt sitten on se minun ongelmani? Se on se, etten tunne yhtään lukevaa nuorta, enkä nuoria ylipäätään. En yhtään osaa sanoa, mitä heidän päässään liikkuu. Lisäksi luulen, että erittäin hyviä nuortenkirjoja on jo yli tarpeen. Kirjoitin näitä novellejani alun perin naisille, mutta ilmeisesti tyylini on liian lapsellista aikuisille.

Kirjoitan jatkossa(kin) pöytälaatikkoon ja omaksi ja muutaman tuttavani iloksi (toivottavasti).  Saattaa olla, että joskus voisin julkaista dekkarinovellini omakustanteena.

Tässä maisemia viljapelloilta ennen puintia. Nämä pellot ovat talomme edessä, tien toisella puolella.





38 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet noin lyhyessä ajassa jaksanut puurtaa kokoelmasi valmiiksi. Älä luovuta. Joku toinen kustantaja voi olla siitä muuta mieltä. Nuorten lukeminen on tosiaan kovasti vähentynyt. Uskon, että oikealla markkinoinnilla nimenomaan aikuiset naiset voisivat innostua tuollaisista kirjoista. Itse en lue dekkareita, mutta jos lukisin, juuri tuollaisia tahtoisin, Olen lopen kyllästynyt keski-ikäisiin, elämän murjomiin, päihteitä ylettomästi käyttäviin rikosetsiviin ja äärimmäisen väkivaltaisiin rikoksiin, joita telkkarisarjat suoltavat illasta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksestasi! Ajattelin juuri kuten sinä, väkivaltaa ja suolen pätkiä on liikaa. Halusin jotain nättiä, vähän jännää ja raikasta. Siitä nää mun dekkarini lähtivät liikkeelle. Ja etsivä on NAINEN, pienikokoinen ja sisukas, hih. Mäkään en katsele väkivaltajuttuja, niistä tulee ahdistunut olo.

      Poista
  2. Yhdyn täysin Millanin kommenttiin - ei päivääkään ilman seksiä ja väkivaltaa! Sen takia onkin kiva lukea tekstejä, jotka tuottavat mielihyvää ja tempaavat mukaansa. Pimeänä vuodenaikana tulee herkemmin tartuttua kirjoihin - se toinen puoli ollaankin ihan pihalla - enempi tai vähempi...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luen edelleen vanhempaa kotimaista kirjallisuutta, siis todella kauan ennen avointa seksiä ja väkivaltaa. Olen samaa mieltä kanssasi: tuosta mielihyvästä ja tempaavuudesta. Jännääkin voi olla ilman väkivaltaa. Pihalla ollaan... :)

      Poista
  3. Arvoisa Rouva Novellisti.
    Pikään blogejanne seuranneena haluan kertoa, että kirjoitustyylinne on virkistävä ja hauska. Teksti etenee sujuvasti ja uskallatte rohkeasti käsitellä myös vaikeampia aihepiirejä. Teitä on myös helppo lähestyä, koska otatte hyvin vastaan palautetta. Voisin kuvitella, että myös novellinne olisivat mieleeni, joten toivotankin edelleen intoa jatkaa harrastusta myös pöytälaatikon ulkopuolella.
    Ystävällisesti Rouva Lukijanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa Rouva Lukijani,
      kiitos erittäin positiivisestä ja kannustavasta lukijapalautteestanne. Näiden arvokkaiden sanojenne vuoksi jatkan kirjoittamista. Ehkäpä jopa uskaltaudun painattamaan novellini ja tarjoamaan niitä luettavaksi.

      Ilolla voin todeta, että teidän bloginne herättää minussa lämpimiä tunteita ja luen juttujanne suurella mielihyvällä ja ilolla.

      Yours truly ja niinpäinpois, kiittäen
      Rouva Novellisti (tässä on jo runsaasti arvonnousua)

      Poista
  4. Wau, pitääkin yrittää saada nuo novellit käsiini. Tosi mielenkiintoista, sillä kirjoitan itsekin ja minullakin päähenkilö on pienikokoinen (kuten itsekin olen, D!)

    Se, että olet saanut palautetta kustantajalta tietää erittäin hyvää, eihän useimmat lopulta vastaa mitään, tai vain pelkästään vakiofraasein (kiitos, mutta ei sovi kustannusohjelmaamme, jne...)

    Tsemppiä jatkoon, alku on tosi hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne kirjastoista löytyvät. Luinkin joskus sun blogistasi, että kirjoitat, ei vaan tainnut olla näin kevyttä kuin mulla.

      Luen dekkareita ja halusin omiin novelleihini pääosaan reippaan, iloisen ja toimeliaan naisen. Pienikokoisenkin, hih.

      Oho! Kiitos tuosta tiedosta, että palaute tietää hyvää. Jatkan kirjoittamista ja hion tekstejäni ja kehityn. Kiitos sinulle kannustuksesta, arvostan sitä kovasti!

      Poista
  5. No joku ihmeen englantilainen nainen, tosin kuollut jo, kirjoitteli paljonkin dekkareita jossa päähenkilönä oli pienikokoinen, mutta terävä nainen:)

    Toisaalta, jos haluaa pitää kirjoittamisen mukavana harrastuksena, niin onko sitä saatava se oma teksti julkaistua? Tämä ei ollut mitään ilkeilyä lainkaan, ainoastaan ajatus. Tietysti, jos haluaa ilahduttaa suurta joukkoa lukijoita, niin silloinhan se teksti on saatava julkaistua. Oikein mukavaa palautetta olet mielestäni saanut kustantajilta. Itse pidän novelleista, mutta voi olla, että novellikokoelma on haastavampi koettaa saada myytyä kuin esimerkiksi romaani. Runokokoelma olisi se kaikkein haastavin. Nyt ajattelin sitten ihan sitä kannattavuuspuolta. Jos tekee kovasti töitä ja kirjoittaa kirjan, niin olisihan sitä saatava myytyäkin. Kustantajahan taas ei ajattele mitään muuta kuin sitä, että se saa kustantamansa kirjan niin hyvin kaupaksi, että kustantajallekin jää siitä rahaa. Mieluusti mahdollisimman paljon. Eli hehän tähtäävät oikeisiin kassamagneetteihin.

    Suomessa on jo yli miljoona yli 65-vuotiasta ja he nyt sentään vielä lukevat. Kannattaisiko sinun tarkentaa kohderyhmääsi ja kirjoittaa vaikkapa eläkkeellä oleville naisille? He varmaankin lukevat vaikka, nuoriso onkin vähentänyt lukemistaan. Olen ihan varma, että sinulla on kirjoittamisen lahja. Näkeehän sen jo blogiteksteistäkin. Terveisin M-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Marja-Leena, niinpäs kirjoittelikin ja taisi olla vielä jopa iäkäs tämä teräväpäinen nainen.

      Ensin ajattelin kirjoitella novellejani kilpailuihin, mutta jotenkin nälkä kasvoi syödessä ja juttuja alkoi tulemaan. Ne punkesivat jopa uniin. Pakko en oli paperille raapaista (tietokoneella tosin).

      Julkaisussa minulla ei ole tavoitteena ansaita rahaa, vaan tuottaa ihmisille lukuiloa. Julkaisutoiminta on bisnestä, ei kannata painaa mitään, mikä ei tuota tai tuottaa huonosti. Minulla on leipätyö (nyt kyllä opiskelen) ja kirjoittaminen säilyy henkireikänä ja mukavana harrastuksena.

      Kirjoitan novellejani kaikenikäisille naisille ja saa nitä toki miehetkin lukea. Kiitos M-L nätistä palautteestasi.

      Poista
  6. Wau! Jos saa kustantajalta henkilökohtaista palautetta, voi olla tosi tyytyväinen ja pohtia, voisiko arvioista saada jotain kättä pidempää. Eli kirjoittamista ei missään tapauksessa kannata silloin rajata vain pöytälaatikkoon tai kovalevylle, vaan nimenomaan jatkaa uudella ponnella.

    Me tiedämme, että osaat kirjoittaa kiehtovasti ja vetävästi ja että ideoita riittää, joten anna palaa vaan. Go girl, niin kuin amerikaksi sanotaan! (Letkeän reteesti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onneks näiden blogien kirjottamisen kautta saa purettua kirjottamisen nälkää (vai mitä se nyt on). Mut tuskin kirjottasin, jos ei olis tätä vastavuorosuuttaa.

      Hih, kirjotellaan, letkeän reteesti. Kiitti!

      Poista
  7. Täällä ilmoittautuisi yksi lukija, joka nimenomaan pitäisi tuollaisista kirjoituksista!
    Terv. Keski-ikäinen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, Mamma N, taidan painattaa novellejani pari kappaletta. Yksi sulle ja yksi mulle. :D

      Poista
    2. Ja ehkä pari lisää? Kommenteista päätellen pitäisi!

      Poista
  8. Onnea vastauksista kustantajilta! Olet todella pitkällä, ei kannata pelkkään laatikkoon kirjottaa.

    Olisiko eKirja vaihtoehto? (Lähinnä teksti kiillotettuna pdf-muodossa, ei Apple Storeen tms, josta kaikki eivät sitä saa). Kun kerran koneella kirjoitat, niin pelkkä muunnos ei vaadi paljoa.

    Tai jos nuoriin ja henkisesti nuoriin pitää kohdentaa, niin voisi jopa lukea teksti ääneen. Eihän ilmaisjakeluna saa rahaa, mutta yleisöä mahdollisesti sitäkin enemmän. ;-) Sillä tavalla kuulisi myös mitä mieltä lukijat itse ovat.

    Voisi olla oikein rentouttavaa lukea puutarhadekkaria puutarhatöiden lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Johanna, tuosta eKirja vinkistä. Minäpä otan siitä selvää.

      Minä tähtään noihin henkisesti nuoriin (olen 57-vuotias), joihin itsekin lukeudun. Koirieni blogissa on myös muutama nuori lukija ja jopa pari miestä.

      Olen tutkaillut omakustannetta Bod:in kautta. Kirjalle tulis myyntihintaa 10 euroa postikuluineen. Minä kun en halua kirjallani saada voittoa ja jos tulisi voittoa, niin lahjoittaisin rahat eläinsuojeluun. Olisi vaan niin sykähdyttävää, saada oma kirja ja sille lukijoita. Edes kourallinen.

      Kävin lukemassa blogiasi. Jihuu, mähän ymmärsin ruotsia, joten kesäkurssi ei mennyt hukkaan.

      Poista
  9. Jatkan edellisten kirjoittajien kannustavaa linjaa: on TOSI hienoa, että olet saanut palautetta kirjoituksistasi. Jatka vain linjasi ja tyylisi kehittämistä ja ylläpitämistä, ota kaikki palaute oppina ja vinkkeinä vastaan, opiskele lisää ja KIRJOITA. Nimenomaan Go, girl!! Martta ei masennu, vaan intoutuu yhä huimempaan nousuun noin hienoista kommenteista, joita kustantajilta sait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin kuin kirjoitit. Parasta: martta ei masennu, kih hih. Jatkan kirjoittelua aina kun siltä tuntuu. Opiskelut alkavat maanantaina ja hektinen arki. Tosin koulussakin saa/joutuu kirjoittamaan tosi paljon. Kiitos, marttaseni, kannustuksesta!

      Poista
  10. No olipas...minä olen sitten nuori tai neiti etsivien lukeva...tällä, aikuisella, keski-ikäisellä ikää...no höhpöh. Lapsellista? No, sitten minä olen lapsellinen.

    Miksi ihmeessä kirjoitustyyliä tulee analysoida ja mun mielestä väärinkin. Nyt et muuta mitään...miksi ihmeessä alkaisit kirjoittaa jollain "sovitulla" tyylillä...joka kelpaisi kustantajalle. Pidä tyylisi, se on sua ominta. Oletko kokeillut iBod...

    Voithan joskus kokeilla lastenkirjaakin, mutta et tämän / näiden novellien kustannuksella! Jestas...kyllä silmälasien takaa on helppo huudella (kustantamossa), siellähän ne parhaat osaajat ovat! Höhpöh. Kun kirjoitat, et missään nimessä saa ajatella lukijaa...anna mennä!! Niin tulee paras.

    tv nimimerkki: novellsii lukenut ja niistä suuresti tykännyt!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, me ja moni muu, on onnellisesti, siis hyvällä tavalla, höpsöjä ja lapsellisia. Pidän tyylini ja kirjoittelen ja hion taitojani. Ehkä mä sitten eläkkeellä ryhdyn kokopäiväkirjoittajaksi (en kirjailijaksi).

      Toi iBod mulla on kiikarissa. Katson tilannetta syyslomalla. Nyt täytyy keskittyä kouluun kaikella marttateholla.

      Vilukissi, sä oot I-H-A-N-A!

      Poista
  11. Kiinnostuin heti novelleistasi. On muitakin naiskirjailijoita, jotka kirjoittavat ehkä jopa naiivisti elämän ongelmista. Mutta silti olen viihtynyt näiden kirjojen parissa.
    Kirjastosta jopa erityisesti haen kepeitä romaaneja, joita voin lukea ja siirtyä keveämpiin ajatuksiin. Oma elämäni on tarpeeksi realistista ja aikuismaista, joten kirjat sitten voivat olla kevyitä, lapsellisia ja viihdyttäviä.

    Sitä paitsi miten sitä muuten säilyttäisi lapsenmielisyytensä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, olipa ilonen uutinen, että tykkäät just viihdyttävistä ja lapsenomaisista jutuista. Meinaan mun juttuni ovat juuri tommosia. Hyrisen täällä mielihyvästä. Tämmönen palaute kannaustaa jatkamaan...

      Poista
  12. Kuusi novellia kesässä - kyllä sulla päässä surisee, silleen positiivisesti =D

    Olen lopen kyllästynyt väkivaltaan telkkarissa, puutarhaetsiviä (http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ulkomainen-draama/puutarhaetsivat-multaa-ja-mysteereita) voin katsoa mutta muuten jätän dekkarit muille. Ja kuten Shirley MacLaine on juuri todennut "kuinta monta kertaa sitä viitsii katsoa Batmanin" (Hesarin verkkosivu tänään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, mä kirjotin ne 6 novellia kahdessa viikossa. Kun saan idean päästä kiinni, niin teksti ryöpsähtää, vieläpä melko valmiina, paperille. Tosin mä ajatuksissani työstän ja keksin niitä juttujani, mutta samalla voin tehdä pihatöitä, siivota ja jutustella. Joku aivolohko miettii novelleja. Hih.

      Rakastan puutarhaetsiviä, kaikessa kliseisyydessään. Ne naiset vaan on niin elämän makusia. Miss MacLaine on fiksu nainen, yks mun suosikkinäyttelijöistäni kautta aikojen.

      Poista
  13. Positiivinen palaute kannustaa. Olet saanut hyvää palautetta. Kirjoittaminen on vaikeaa. Noissa peltomaisemissa silmä lepää...Niin, ja söpöjä koiria sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivinen palaute kannustaa ja rakentavasti annettu negatiivinen palaute kehittää. Näin olen huomannut. Sopivasti kumaakin, niin hyvä tulee.

      Noita peltoja ei kyllästäy katselemaan ja kuvaan niitä vuoden ympäri. Eikä sekään kyllästytä. Myrsky ja Tuisku ovat aivan kultainen koirakaksikko.

      Poista
  14. Samaa mieltä kuin Millan tuossa kommentissaan.
    Mikähän kumma siinä on että nykyään kohderyhmä täytyisi aina löytyä nuorisosta, radiokanavista alkaen.
    Toisaalta, olen itsekin välillä lukenut nuortenkirjoja, juuri niiden letkeän huumorin takia.
    Ja ihan vahteluksikin, tytär kun aikoinaan kirjoitti arvosteluja lehteen ja sai aina kasan kirjoja palkkioksi.

    Palaute kustantajilta oli kuitenkin niin hyvää että jatka ihmeessä!
    Eivätkä kaikki kai vielä ole vastanneetkaan?
    Ja eikös jossain lehtijutussa kerrottu että eri kustantajilla on hyvin erityylinen linja, vaikka moni tyräisi niin jollekin sattuisi juuri sopivasti tuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, noinhan se menee, että kustantajat panostavat eri tyylisiin kirjoihin. Kirjan tuottaminen ei ole halpaa huvia, eikä se ole hyväntekeväisyyttää. Kustantajien täytyy elää. Olen ollut oikein tyytyväinen, että sain palautetta ja parilta kustantajalta on palaute vielä saamatta.

      Juu, ja hyvä vaihtoehto on se omakustannekin. Suunnittelin jo kantta, kih hih. Kiitti kannustuksesta!

      Poista
  15. Voi miten jännittävää! Onnea novelistin uralla. Tuo onkin aikamoista, kun kirjaa kirjoittaessa pitää miettiä kenelle kirjoittaa, siis ihan fiktiotakin kirjoittaessa. Tietoteksteissä se on aika luontevaakin, mutta enpä osaisi kirjoittaa kaunokirjallisuutta ja vieläpä noin systemaattisesti. Niin kai se silti menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Saila! Parhaiten varmasti tiedät nämä kirjakuviot, koska olet julkaissut upean puutarhakirjan ja ammatiltasi olet toimittaja (näin olen ymmärtänyt).

      Olen vasta-alkaja kirjoittamisessa. Kiva harrastus. Muusta ei uskalla oikein unelmoidakaan...

      Poista
  16. Moni kuuluisa kirjailija on saanut pakit alussa ja useaan kertaan. Muistaakseni myös Sofi O. Joten ei kun kirjoittamaan vaan ja uutta matoa koukkuun! Minusta myös olisit parhaimmillasi kirjoittaessasi dekkaria nuorille teini-ikäisille. Älä kysy miksi, tämä on vain fiilis.
    Kysyit patsaasta kivellä. Se on valettu muottiin betonista. Tehtiin ensin savesta ja päälle kipsimuotti. Sitten valettiin ja päällystettiin vanhaa pronssia matkien. Tein sen kuvanveistokurssilla ja oli näyttelyssäkin. Tykkään siitä kovasti vaikka se onkin Mäntysen Istuva Ilves kopioni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohdakkeista on ollut monen kirjailijan ja taitelijan tie, tosin minua ei voi verrata heihin. En ole kirjailija, enkä kirjoita sieluni hädässä enkä pakossa. Olen tämmöinen sunnuntainovellisiharjoittelija. :D

      Tsekkasin äsken nuorille kirjoitettuja dekkareita. Tapani Bagge kirjoittaa hienoja kirjoja, myös nuorille.

      Ilves on upea. Sä oot taitava!

      Poista
  17. Uskon, että varmasti saat vielä jotenkin kirjan/kirjoja julkaistua, ennemmin tai myöhemmin. Sinulla on kirjoittamisen lahja, ja kirjoitat niin mukaansa tempaavasti, ettei tekstisi millään voi jäädä pöytälaatikkoon.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa palautetta! Kyllä mua ny oikein ruhtinaallisesti kannustetaan. Tulipa hyvä miäli. Kiitti!

      Poista
  18. Vai muka nuorisolle, pyh! Minua ainakin kiinnostaa lukea juuri tuon tyylisiä juttuja!
    Jatka vaan! Ja ehdottomasti sinun juttusi eivät ole tarkoitettu pöytälaatikkoon!
    Ja aah, miten taas ihailin noita kuviasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Jaana, niin moni blogituttavuus on kannustanut, että uskoisin muutamalle kirjalle löytyvän lukijan. Täytynee se omakustanne panna painoon... Kiitti sulle kovasti kannustuksesta! Noista kuvista vielä, että mä en ole vielä viidessä vuodessa kyllästynyt kuvaamaan näitä kotinurkkia. Kiva kun tykkäät.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...