sunnuntai 28. elokuuta 2016

Pyörähdys etupihalla ja vieraskasvilajit

Etupihalla(kin) tapahtuu eli selvittelin aidanvierussotkuja.
Istuttelin intopäissäni juhannusruusuja sekä päivän- ja kuunliljoja maahan, 
mikä oli täynnä juolavehnää, vuohenputkea ja leskenlehtiä.
Ei olisi kannattanut!
Sitä alkuhurmoksessa ajattelee olevansa kaikkivoipa ja
ehtivänsä kitkeä ja mullastaa joka paikassa.
Pah!
Vaikka vuorokaudessa olisi tuplasti tunteja,
ei pysty eikä kykene olemaan niin tarmokas, 
että saisi taltutettua voimakkaasti kasvavat rikat.
Luovutin.

Siirsin ruusut alapihalle viime kesänä ja nyt harasin sekä tasasin aidanvierustan.
Siihen tulee nurmikko.
Olen onnistunut saamaan syyshortensiasta leikkaamalla puumaisen.
Toimessa oli tosin enemmän onnea kuin ymmärrystä.

Lehtikuusella alkaa olla jo mittaa.
Olen siirtänyt sitä ainakin neljä kertaa paikasta toiseen,
mutta nyt se on juurtunut komeasti paikoilleen.
Alueella kasvaa myös, pieninä alkuina, 
pyökki, hevoskastanjoita, tuohituomi sekä saarneja. 

 Löysin sivuston, jossa kerrotaan vieraslajeista.
Joitain listalla olevia kasveja on oli tontillamme.

Raivaus jatkuu, onneksi säät ovat suosineet ja olen saanut huhkia hikipäässä pihalla.
Aurinkoisia loppukesän päiviä teille kaikille, hyvät lukijani!

perjantai 26. elokuuta 2016

Kukkulan Kuningas (ja Kuningatar)

Välillä toivon, että omaisin vuorikauriin olemuksen,
sillä rinteiden maisemointi on tasapainoa ja ketteryyttä vaativaa.
Kaikista kommelluksista huolimatta
Kesälän kukkula alkaa olla valloitettu.


Kesälän ympäri pääsee nyt kiertämään turvallisesti
lankkukäytäviä pitkin,
eikä tarvitse pelätä,
että liukastuu tai kellahtaa mukkelismakkelis rinnettä alas.
Pienet rappuset uusitaan, ehkä ensi kesänä,
ja niihin tulee kaiteet.


Lankut ovat omien pihapuiden kuusista.


 Mieheni ja veljeni nikkaroivat,
minä toimin maalarina.


Rinnepolkuun tuli luonnonkivistä kahdet raput,
joilla saimme tasattua jyrkkyyttää ja
askellus käy nyt sopivasti.
Myrsky-koiramme näyttää mallia.


Veli kävi vaimoineen kyläilemässä.
Heillä on aina tuomisinaan kukkia.
Kiitos ilostuksesta ja kirppiskierroksesta!



maanantai 22. elokuuta 2016

Kuolemattomia puutarhalauseita...

Puutarhailu on hauska,
joskus jopa väärällä tavalla väsyttävä, 
ja usein myös melko kallis, harrastus.
Plussana on, että piha tarjoaa oman kuntoradan,
sillä kivien, multien ja kasvien kärräys sekä lumenluonti
kasvattavat voimia, ja varsinkin luonnetta.

Keväällä pihailu on innostavinta ja tarmokasta,
kesä menee myllertäessä
liian kuumassa tai liian kylmässä säässä,
liian vetisessä tai liian kuivassa,
sillä harvoin kelit ovat just sopivasti ihanteellisia.
Syksyllä korjataan satoa ja 
etsitään puhtia, 
joka tahtoo pyrkiä talvilomille
liian aikaisin.
Talvi ei kuulu (tämän)
puutarhaharrastajan sanavarastoon.

Meidän pihapiirissämme riittää
onnistumisia ja epäonnistumisia,
aina on tilaa kasvulle...
Olemme mieheni kanssa remontoineet ja
puutarhailleet useita koteja ja pihoja.
Muutto on tullut eteen,
kun pihassa ei ole enää haasteita ja kasvutilaa,
eikä samoja seiniä viitsi tapetoida joka vuosi,
parhaana vuotena kahdesti.
Nyt ei tule seinät eikä rajat vastaan,
hommaa riittää niin ulkona kuin sisällä,
mies totesi,
että hän lähtee täältä vasta (kumi)saappaat jalassa.
Loppuelämän koti!

Alle olen kerännyt lauseita,
joiden lopputuloksen voit, 
puutarhaharrastajablogiystäväni,
varmasti arvata.
Ei mennyt ihan putkeen,
eikä ollut suksee.

Pari vuohenputkea, hui hai, kyllä se onnistuu!
No, nyt on kaikki juolavehnät kitketty!
Ei kai se haittaa, jos muutama elämänlangan juurenpätkä jää?
Tulikohan tätä katetta tarpeeksi?
Onkohan tämä istutuskuoppa tarpeeksi syvä?
Ei kai se koriste siitä kellahda, vaikkei ihan suorassa olekaan?
Kai nyt kaksi ruuvia riittää kiinnitykseen?
Kyllä se kestää, ei tämä nyt niin painava ole!
Anna palaa vaan!
Kyllä se onnistuu!
Nyt sitä kyllä on jo riittävästi!

Terveisin Nettimartta,
jonka sielussa asuu elämäntaitelija ja
jonka jalat ovat painavasti maassa


 


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Hämykuvia

Hämäräkuvia, sillä kerrankin olin hereillä vielä klo 22.

Meidän alapihan komiat kolmoset.


Tielle tuli sopivasti valojuova, kun siellä ajoi auto pitkät päällä.
Kotikuusi, jonka istutimme yhdeksän vuotta sitten, 
sai kauniisti heijastumaa terassin valoista.
(En käyttänyt siis salamaa.)


Kuvasin, tietysti, yöpukusillani terassilta käsin,
joka sekin näytti viehkon hämyiseltä.


perjantai 19. elokuuta 2016

Mistä on parhaat puutarhailupäivät tehty?

Poutapilvistä ja virkistävistä tuulista...


...kahvipausseista ja kukkaryöpyistä...


...koiranhäntätupsukoista...


...iloisista ystävistä...


...pullevista kukkioista...


...ja kun ensin näytti tältä...


...ja sitten tältä.



Näistä on parhaat puutarhailupäivät tehty.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Ympyröitä...

Sataa lotuuttaa, 
tihmoi  ja ripeksii,
paistaa,
jolloin ryntään pihalle,
hetken päästä pitää pinkaista sisälle,
sillä sataa lotuuttaa,
tihmoi ja ripeksii.
Lyhensin sitten kaksien farkkujen lahkeet ja
jynssäsin akvaarion putipuhtaaksi.





tiistai 16. elokuuta 2016

Puutarvararomuvarastosta niitty?

Kurjet alkavat kokoontua poismuuttoa varten.


Sateitten jälkeen maa oli pehmennyt sen verran,
että siitä sai lohkaistua paloja, ainakin miesvoimalla 
(huomaathan mieheni uudet pirteänväriset turvajalkineet).
Aloitimme tenniskentän (lue puutavararomuvaraston) 
ympäristön maisemoinnin.


Tenniskentän kulkuaukossa on suuri sementtinen laatta,
jonka yhdistimme soralla tiehen.
Kulku tenniskentälle on nyt huomattavasti sulavampaa,
kun ei ole sementtitöyssyä esteenä. 


Naapurin Pikku Kissa toimi työnjohtotehtävissä ja tarkkailijana.
Kuten kuvasta huomaat, tenniskenttä kaipaa kipeästi järjestelyä ja siivousta.
Kuljetamme kestopuut ja muut lautatavarat jätehuoltoon peräkärryllä,
aika monta ajoa olemme jo ajaneet ja vielä on useita kuormauksia jäljellä.


Mies jyräsi tomerasti.
Tenniskentän yhden sivun verkko on rullalla,
koska kuljetimme sitä kautta kentän suojana olleita pressuja.


Aita on viritetty paikoilleen.
Sen alla on kangas ja kivituhka,
että tulevaa nurmikkoa olisi helpompi ajaa.
Saarnit, tammi ja korkkipuu saivat kateympyrät.
Tämäkin helpottaa ruohonleikkausta ja 
toivottavasti puut myös kasvavat pontevasti,
kun ei tarvitse kilpailla rikkakasvien kanssa.

Ai niin, kitkin ja harasin puolet tenniskentästä,
lopuksi kylvin niittykukkasiemenseosta,
heitin joukkoon myös sormustinkukan- ja apilansiemeniä,
jään odottamaan niittyä tai rikkaruohoarmeijan iskua.


Kasvulasta kerättyä vaatimatonta saalista.
Iso vänkyräinen on makea suippopaprika,
jonka siemenet keräsin kaupasta ostamistani paprikoista.


lauantai 13. elokuuta 2016

Älymuki ja muita vempaimia

Juon usein iltapäiväkahvit termosmukista pihalla,
 istuen portailla, penkillä tai keskeneräisen työn vieressä pohtien.
Mies huomautti, että käytän hänen mukiaan.
Totesin, että ei mukissa lue kenenkään nimeä.
Nytpä lukee!
Sillä mieheni, it-arkkitehti, joka on viehtynyt alansa vempaimiin,
oli tilannut kumpasellekin oman ÄLYmukin,
johon saa Bluetoothin välityksellä siirrettyä omia kuvia ja tekstejä.
Nyt eivät mene mukit sekaisin....


Löysin alelaarista viehkon pihakoristeen,
joka on kuparia ja lasia.
Vasta kotona huomasin, että se on pyörivä puutarhakastelulaitteen osa,
mutta hoitaa se hyvin myös koristeen virkaa.
Mielestäni oikein sievä ja näyttävä.


Tässä vielä yksi vempain.
Ostin sähkökäyttöisen tohottimen,
joka puhaltaa 400 ja 600 asteista tulista ilmaa.
Tarkoitukseni on näivetyttää voikukkia,
joita ei millään saa irti juurineen päivineen.
Hidasta käyttää ja vielä en osaa sanoa,
että tuhoaako kasvin kokonaan
eli loppuraportti tulee myöhemmin.



Daaliapenkin kaunottaret näyttäisivät kaikki olevan syvän punaisia.


Meillä surisee...


torstai 11. elokuuta 2016

Soraa ja Elämäni Ruusu

Tänä vuonna olemme maisemoineet Kesälän rinteitä ja
tehneet kulkupolkuja lankuista ja sorasta.

Kuten alla olevasta kuvasta huomaatte rinne on jyrkkä.
Tuisku koira on melkein 45 asteen kulmassa, mennessään alas.


Kivet loppuivat kesken, mutta polku alkaa jo häämöttää.
Se on sitten tiedossa santakuopalla käynti, 
että saadaan pari kerrosta kiviä lisää.


Olen löytänyt Elämäni Ruusun:
puistoruusu Rosa Robusta.


Hankin ruusun viime kesänä, ja se selvisi hyvin talvesta.
Kukat ovat muhkeita ja kirkkaan punaisia.


Ensi keväänä hankin Rosa Robustoja pation kukkapenkit täyteen.
Robustaa löytyy myös vaaleanpunainen versio.
Ruusussa on vahvat piikit, tämä onkin sen ainoa haittapuoli.




maanantai 8. elokuuta 2016

Vartin hommaan menee 2 tuntia

Olin aina siinä luulossa,
että olen aikaansaapa ja tehokas ihminen.
Harhaa!

Luin, että montaa hommaa yhtä aikaa tekevät ovatkin tehottomampia
kuin ne ihmiset, jotka keskittyvät yhteen tehtävään kerrallaan.
Päräyttävää!
Minä olen koko ikäni ollut multitaskaaja.
Tässä esimerkki:

Todettakoon, että kaikki työt vien aina loppuun saakka,
vaikka aikaa saataakin kulua kaikkien sivupuuhastelujen vuoksi.

Maltatko sinä tehdä yhden asian kerrallaan vai multitaskaatko?

Sunnuntaiaamuna oli kaunista sumua.



Päivällä puolestaan jylhiä pilviä ja auringonpaistetta.