perjantai 23. kesäkuuta 2017

Onnellista juhannusta!

Juhannus on meillä herttainen, 
kirkas taivas on sininen. 
Pirtti on jo pesty, valkoinen, 
pihamaakin laastu on. 
Koivujen lehvät portailla huiskii, 
kesän juhlasta pihlaat kuiskii, 
metsiköstä kielot kannettiin, 
sinikukat huoneisiin.

Nappasin kuvan torstaina klo 22.30.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Riemua ja (t)rimmeröintiä

Helsinki, kaksi päivää riemua ja rentoutumista.
Kävin ystäväni Kaijan kanssa perinteeksemme muodostuneella
kesäisellä kotimaan lyhytmatkalla.
Ostimme julkisen liikenteen vuorokausiliput,
näin säästimme aikaa ja vaivaa sukkuloidessamme ympäri kaupunkia.

Ensimmäisenkä päivänä kävimme pyörähtämässä hotellin vieressä sijaitsevassa
Hakaniemen tunnelmallisessa hallissa,
josta suunnistimme Seurasaareen ja Tamminiemeen.
Tuttuja kohteita, joissa voi käydä aina uudelleen kyllästymättä.
Illalla menimme Linnanmäelle ja Peacock-teatteriin
katsomaan Sata lasissa -musiikki-iloittelua.
Jösses!
Musikaali imaisi mukaansa ihan ensi tahdeilta.
Huikea ja laadukas esitys.
Oli nautinnollista katsoa ja kuunnella osaavia taitelijoita.
Musikaalissa oli huumoria, räiskettä,
näppäriä sketsejä ja huippuluokan musisointia.


Linnanmäki oli muuttunut todella paljon, noh, ei ihme, 
sillä edellisestä käynnistäni oli ehtinyt kulua 30 vuotta.
Kauniita laitteita ja härpäkkeitä oli niin runsaasti, että huimasi.
Entäs sitten kasvit! Niitä oli muhkeina ryhminä ja ne olivat näyttäviä.
Mainio kohde puutarhaharrastajalle jo kukkien ja puiden vuoksi.
Kävimme 4D elokuvassa, joka kesti 10 minuuttia, Ice Age.
Himpula, kun meinasin saada sydärin, kun penkit rytkyivät,
vettä roiskui silmille ja ilmavirta hiveli puuskittain nilkkoja.
Iltamyöhällä köröttelimme ratikalla ympäri Helsinkiä ja nautimme katsomastamme.

Toisena päivänä vierailimme Kaisaniemen uudistuneessa kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kyllä oli katseltavaa ja hämmästeltävää!
Todella onnistuneet kaksi päivää.


Kotona odotti miehen tekemät kiviraput.
Paluu arkeen hoitui tarttumalla trimmeriin.
Suojavarusteet olivat hieman heppoiset,
joten olin yltäpäältä ruohosilpussa.
Ei dropannut mun tunnelmaa.

 

Kaisaniemen puutarhasta lähti mukaani hauskoja ideoita, kuten ruukkuhahmo.
Sain Kaijalta eläkkeelle siirtymislahjaksi suloisen bambivaasin.

 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Pihalla ja pientareilla

Purppuraomenapuu on kukkeimmillaan.
Siinä on upean räväkkä väri.
 Syreenit tuoksuivat huumaavasti,
kun kävimme koirapoikien kanssa iltalenksulla.
Ajatelkaapa, viikon päästä on juhannus.
 Tintit kuljettivat ahkerasti ötököitä poikasilleen.
Pöntön katto kaipaa uusintaa,
olisikohan orava ollut remonttihommissa.
 Aamukuu...

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Selätön puutarhuri

Mitä tekee selätön puutarhuri?
Hän lyö hanskat tiskiin ja istutuslapion kukkapurkkiin.


Perjantaina, kaiken tohinan keskellä, selkäni teki stopin.
Ei, selkä ei muljahtanut, kun kärräsin kiviä ja multasäkkejä,
vaan kun laskin KEVYTTÄ kukkapurkkia maahan.
Unohdin käyttää reisilihaksia.
Siihen jäin, parkuen, polvilleni.
Onneksi ystäväni Pirkko oli käymässä ja hänen avustuksellaan pääsin sisälle.
Nyt sitten syön relaksantteja sekä kipupillereitä ja
köpöttelen kuin vaivainen varis.


Kyllä väri kuuluu kesään. Eikös vaan?

Pihalla kasvit kuitenkin kukoistavat ja kasvavat,
olipa selkäni poikki tai ei.
Etenkin rikkakasvit mellastavat.
Onneksi veljeni Teemu ja hänen vaimonsa Riitta lupautuivat
pariksi päiväksi avukseni. Kiitos jo etukäteen!



Ostin jo pari vuotta sitten korkean kellertävän kukkapylvään 
ja olen sen päälle metsästänyt kukkaruukkua.
Kokemuksesta tiedät, hyvä puutarhaharrastajaystäväni, 
että välillä on tosi vaikea löytää tietyn sävyistä sekä sopivan kokoista kukkapurkkia.
Nyt etsin romanttiseen teemaan sopivaa isoa ruukkua.
Noh, löysin lopulta kohtuullisen kiva purkin, väriltään tumman harmaa.
Ei muuta kuin suti käteen ja taikomaan harmaasta kermansävyistä.


Ihan nappiin ei värivalintani osunut,
joten joudun töpöttelemään purkkiin lisäksi vaaleanruskeaa
tai annan luonnon hoitaa tummentumat vuosien saatossa.
Katsotaan nyt...

 

Terveyttä ja iloa!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Radiojuttu, vesisadetta ja kukkakimaroita

Kuulkaapas kummia, 
kun Kivisen Vilma oli kuullut Hämeen radiosta noin viikko sitten jutun,
jossa oli kannustettu ihmisiä lähettämään sääkuvia,
niin esimerkkinä oli käytetty minun sääkuvaharrastettani.
Juttu oli mennyt suunnilleen näin, lainaus Vilmalta, luvan kanssa:
"Puolenpäivän aikaan oltiin päiväkahvilla yhtäkkiä alkoi radiosta 
(Hämeenlinnan radio) 
kuulua jotain tämän tapaista: Kaisa Sorolan isoäiti teki säästä muistiinpanoja 
ja niitä vihkoja löytyi paljon. Siitä kiinnostus säähän sai alkunsa. 
Kaisa on it-kouluttaja ja martta. Pitää blogia Nettimartan... 
On lähettänyt sääkuvia. Lisääkin saa lähettää. Jotain tällaista."
Hauskaa!

Jos olet Facebookissa, niin Kivisen Vilma on perustanut sinne
kivistä tykkääville oman ryhmän nimeltä Kivikkopiha.
Siellä olen minäkin, kivenpyörittäjä, sorapihani kanssa.

Eilen satoi koko päivän, vesi tuli enemmän kuin tarpeeseen.


Yksi omenapuumme, istutettu vuonna 2010, 
Pyry-koiramme 15-vuotislahjapuu,
kukkii vaaleanpunaisin kukkasin.


Japaninruusukvittenit ovat aivan täynnänsä oranssinpunaisia kukkia.


Arovuokot ovat kuin merenvaahtoa.


Lammenreunalla nököttävät sammakkoserkukset.



keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Sana- ja kuvataidetta

Sielu lepää ja nauttii,
kun on kaunista katsottavaa ja mielenkiintoista luettavaa.
Ja puutarha. 

Luin kirjan:
Paras juttu sattaan vuoteen
sisältää alavieskalaisten kirjoituksia ja Veijo Juolan akvarellejä
sekä Justin Larman pienrunoja.

Tekstit ovat keväisen Mauri-vaarin kirjoituskilpailun satoa.
Olin yksi tuomariston jäsenistä. Kiitos kunniasta!
Mauri Laakkonen on taitavasti toimittanut silmää miellyttävän kirjan, kuvateoksen.
ISBN 978-951-568-020-4.


Mauri Laakkonen/Justin Larma on tuottelias kirjailija ja kuvataitelija.

Kalliolla

Kotini korkealla
turvapaikkani maailmalla
edessä vainiot
kesän kypsää tuudittavat

Yllä oleva runo tuntui heti omalta, 
sillä se on kuin kuvaus meidän pihapiiristämme,
sen kallioista, mäestä ja edessä avautuvista viljapelloista.

Minulla on Laakkosen upeita kauristauluja kolme.
Tässä uusin taulu, jossa on aivan mielettömän hieno värimaailma.


Eilen aamulla olivat pellot ja pihamme peittyneet sumuun.
Kävin kuvauskierroksella klo 6, ja tietysti pitkä yöpaita päällä.


Tuli tosi kuuma kesäpäivä.


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vanhasta uutta ja muhkea kesäpäivä

Vanhassa pihapiirissämme kasvaa runsaasti pieniä aurinkoja, voikukkia.
Ruohonleikkauksen jälkeen näyttää tasaisen vihreältä.


Yhteishyvä-lehden ruokaliitteessä oli niin simppeli jätskiohje,
että uskaltauduin kokeilemaan. Onnistui ja maistui!


Kasvulassa kaikki hyvin.
Chilit, yrtit ja tomaatit nauttivat lämmöstä ja kirivät kasvuaan.

 

Lämmin ilma houkutteli tarttumaan siveltimeen.
Koivun katveessa oli leppoista maalata,
ja samalla tuli kierrätettyä puutavaraa.


Sähkötolppa sai koristeekseen lankunpalan ja kruunun.
Vanhoista rimoista tuli säänkestävä pöytätaso Suomi-ompelukoneen päälle.
Design by Nettimartta ja toteus mieheni.

 

Tässä minun komistukseni nauttivat kesästä.


lauantai 3. kesäkuuta 2017

+3 astetta

On se ilmoja pidellyt!
10 minuuttia aurinkoa ja 10 minuuttia vettä, räntää tai rakeita.
Taitaa jäädä kirsikkasato pieneksi tänä kesänä...


Arovuokot heiluvat rajussa tuulessa ja kääntävät kasvonsa kohti kuviteltua aurinkoa.


Päärynäpuuni teki muutamia kukkia, mutta eipä näy pölyttäviä pörriäisiä missään.


Vuorenkilvet ovat meidän pihan luottokasveja.
Vähään tyytyväisiä selviytyjiä.


Kottikärryt ja voikukat odottavat pihanhoitajaa.
Minähän en kylmässä kelissä puutarhahommia tee!
Eilen illalla ilkeän kylmä tuuli vinkui nurkkapielissä,
joten puin päälleni toppatakin, lippahatun ja hanskat,
kun lähdin koirien kanssa iltakävelylle.
+ 3 astetta, ei sentään pakkasta.

Hyvää kesää!


torstai 1. kesäkuuta 2017

Kukkivaa kesää!

Saimme sadetta, tosin melko vähän, mutta koleutta sitäkin enemmän.
Omena- ja kirsikkapuut kukkivat valkoisina pilvinä.
Ainokainen päärynäpuuni on puristanut ensimmäisen
kerran ilmoille muutaman kukkasen.
(Kuvassa omenapuun kukkia.)


Iltakävelyllä hätkäytti painavan näköinen pilvimassa.
Näyttää aivan kuin pilvet puristaisivat maisemaa.
Tein jutun sääkuvausharrastuksestani Marttojen sivuille.


Pelakuut joutuvat sinnittelemään kylmässä Kesälässä.


Muutimme taloomme vuonna 2007 ja seuraavana vuonna 
teetimme kunnolliset portaat terassilta alapihalle.
Alatasanne tuli sementistä ja siihen se sitten jäi.
Nyt innostin miestäni kivihommiin ja valmista tuli.


Rappujen alaosa on nyt oikein mieluinen ja nätti.
Taisi miehenikin olla tyytyväinen kättensä jälkiin.
Koska portaat ovat etelän puolella,
joudun puunsuojaamaan ne joka toinen vuosi,
sillä aurinko porottaa haalistaen ja haurastaen puuosia.


Olen istutellut kesäkukkia,
saas nähdä tuleeko halla ja vie kaikki.

 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Söpöysvaroitus

Eläimet ovat iso ilo.
Olenkin aivan omenanpuyöreänä onnesta,
kun näen siilin, oravan, pupujussukan tai tirppoja.
Ihailen tietysti myös perhosia, sisiliskoja 
sekä muita pihapiirimme pikkuasukkaita.

Leikkasin polun varrelta isotuomipihlajia, joita on kiusallisen paljon.
Lajihan kuuluu rajoitettavien kasvien joukkoon
ja ymmärrän hyvin syyn,
sillä se leviää voimaperäisesti.
Kukapa se rapisteli pusikossa ja tuhisi,
siilipä hyvinkin.
Söpöliini.
PS. näytettiin tänään Yle 1:n klo 18 uutisissa sääkuvana.


Oravalla on poikaset meidän vintillä.
(Ei tietysti kovin mukavaa...)
Talviturkin muuttaminen kesäpalttooksi näyttää olevan vielä vaiheessa,
sillä pussipöksyt ovat harmaat, villapaita sentään jo ruskea ja
välissä musta vyö.
Meidän pieni raitapaita.


Linnunpöntöt alkavat olla mukavasti asutettuja.
Olen vienyt vettä lintuille tarkoitettuihin koristealtaisiin,
ja aina näyttää olevan juojia ja kylpijöitä.


Ja mukavaksi lopuksi,
meidän omat söpöliinit,