maanantai 11. joulukuuta 2017

Haasteena huhtikuu

Tita, Unelmia ruusuista -blogista, haastoi minut kertomaan huhtikuustani.

Ohje: Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, 
jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. 
Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. 
Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi.

Kurkkasin huhtikuun kuvakansioon ja poimin sieltä alla olevat viisi otosta.
Eipä tainnut olla huhtikuussa lämmintä...
Orvokit ovat onneksi sinnikkäitä selviytyjiä.
Luntakin on välillä tulla tupsahtanut,
ja punarinta värjötteli etsien evästä.
Sinivuokkoja sentään löytyi metsästä.
Muistaakseni tein pihatöitä lapaset kädessä.
Iloitsin silti keväästä, sillä välillä aurinko melkein lämmitti.






lauantai 9. joulukuuta 2017

Säällä kuin säällä

Kun sää näyttää tältä, niin...
...ihaillaan keittiön pöydällä olevia ruusuja, 
syödään ja jutustellaan hyvän ystävän kanssa ja
...hämmästellään koiranpennun tassujen suloisuutta ja...
...otetaan vastaan miehen rakkaudella tuomia koruja sekä
...katsellaan vanhoja talvisia kuvia.



torstai 7. joulukuuta 2017

Lennokkaita otoksia

Itsenäisyyspäiväämme kuuluivat lipunnosto salkoon,
hernekeitto ja vanikka,
Tuntematon sotilas -elokuva,
jolloin muistelimme kaatuneita omaisiamme
ja olimme kiitollisia Suomen itsenäisyydestä,
kynttilöiden ja ulkotulien sytytys,
Linnan juhlien katselu 
(ja kolttujen arvostelu, paljon todella kauniita asuja)
sekä lintujen kuvaus.

Aamulla taivaanranta hohti oranssisena
ja päivällä aurinko loisti niin kirkkaana, että häikäisi.
Täydellinen itsenäisyyspäivä!

Kuvasarjassa on paloja lennokkaimmista otoksistani.

 

 

 

 



maanantai 4. joulukuuta 2017

Kun taloon tulee koiranpentu...

Kolmas päivä koiranpennun kanssa alkoi.
Herätys klo 2, sillä meidän viisas koiranpentumme, Wiima,
oppi hetkessä tekemään tarpeensa ulos,
ja koska isohätä ei katso aikaa,
niin nostin pennun kainaloon ja lähdimme pihamaalle.
Pissoja sentään lirahtaa vuoroon alustalle ja vuoroon lattialle,
eli normaalia arkea pentukoiran kanssa.

Pentu on söpö ja selkeästi hoksaavainen.
Ongelman muodostavat peräkammarinpojat, eli Myrsky ja Tuisku.
Ne eivät ollenkaan hyväksy Wiimaa,
joten joudumme erottamaan tytön ja pojat aitauksilla.
Pientä lämpenemistä on kuitenkin havaittavissa,
sillä voimme olla samalla sohvalla,
kun Wiima on mieheni sylissä ja pojat minun kyljessäni kiinni.

Muistatteko, kun kerroin, että vaihdoin kesäkanalan koiranpentuun?
Hmm... onko myöhäistä tulla katumapäälle...
Ei vaiskaan, pentu on valloittava,
ja kunhan meidän mörököllipojat tuosta rauhoittuvat,
laumasta tulee täydellinen,
sillä Wiimassa on johtaja-ainesta.

Mitenkäs teidän perheissä on uudet tulokkaat otettu vastaan?
Wiima on erittäin sosiaalinen,
sillä se tulee isosta laumasta,
jossa oli emon lisäksi mummo ja puolentusinaa tätiä.
Oli muuten kaunis lauma,
sillä jokainen mäykky oli erivärinen.
Karvanlaatujakin taisi olla jokaista sorttia.



Koiramamma, eli ystäväni Pirkko, toi rotinoita.



 

lauantai 2. joulukuuta 2017

Joulukuu alkoi odotuksella

Tänään on se päivä, kun perheemme koko kasvaa
neljästä viiteen,
 sillä haemme kotiin kolmannen koiran.
Tyttömäyräkoiran nimi on Wiima eli
sopii täydentämään Puhureitten sarjaa.
Ensin oli Pyry, joka taivalsi kansamme 16 vuotta,
sitten tuli Myrsky, joka täyttää 7 vuotta keväällä ja
Tuisku Muiskunen, jolla on ikää 6 vuotta.
Peräkammarinpojat tulevat tänään hämmästymään.
Toivottavasti ottavat tyttösen vastaan lempeästi.

Säät ne vaihtelevat kovasti.
Torstaina tintti värjötteli sateessa,
oli muuten Hämeen uutisissa sääkuvana.


Eilen, perjantaina, saimme sentään hartaasti kaivattua lunta.
Toivottavasti lumi ei sula, 
sillä loskaa ja rapaa on ollut jo ihan liian kanssa.


torstai 30. marraskuuta 2017

Matintuomio ja geokätköilyä sekä kurssinpäättäjäiset

Olen löytänyt geokätköilyn avulla omasta ja lähikunnista
mielenkiintoisia nähtävyyksiä,
kiinnostavia paikkoja ja kuvauksellisia maisemia
sekä  tutustunut paikkakuntien historiaan.
Mieltäni on hiertänyt oman kunnan teollisuusalue,
jolla on kolean tuntuinen nimi, Matintuomio.
No, nyt nimi selvisi, kiitos geokätköilylle.

Kätköttäjän tarinan mukaan, alue on saanut nimensä 1800-luvulla
surmatun Posti-Matin mukaan. Postinkantaja oli löytynyt siltarumpuun sullottuna,
mutta sen kummemmin postia kuin tekijääkään ei koskaan löydetty.

En osaa sanoa, onko tarina tosi vai mielikuvitusta,
mutta hieman puristi rintaa, kun pimeässä etsin kätköä.

Silta on mielestäni upea. Sopisi nähtävyydeksi,
mutta sillan päällä kasvoi männyntaimia ja
muutenkin ympäristö oli hylätyn näköistä.
Ennen on osattu rakentaa, vai mitä?
Ja turha etsiä geokätköä sillasta, se ei ole siellä,
vaan ihan toisaalla.


Eilen oli eläkeläisyhdistyksemme atk-kurssin päättäjäiset.
Väittäisin, että opin näiden kahden kuukauden aikana
yhtä paljon kuin kurssilaisenikin.
Oppiminen on vuorovaikutteista.

Porukka oli aivan mahtavaa!
Täytyy todeta, että kaiken ikäisenä voi oppia,
kun intoa ja iloa löytyy.

Kiitokseksi sain haleja, kortteja, nameja ja kukkia.




sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Valoa ja lämpöä

Eilen aurinko rävähti esille, ja myyrhänharmaat pilvet väistyivät.
Pyydystin valoa ja lämpöä kuviini.

Kaunista sunnuntaita!

(Meillä tosin sataa räntää.)

 

 

 

 




perjantai 24. marraskuuta 2017

Kanalasta koiranpentuun ja pimeydestä pitsiliinoihin

No, niin siinä sitten kävi,
että pitkään haaveilemani, ja osin suunnittelemani,
kanala vaihtui koiranpentuun.
Meidän pihapiirissämme liihottelee vähintään viisi haukkaa.
Olen omin silmin nähnyt kuinka ne nappaavat pikkulintuja lennosta kynsiinsä.
Haukkoja on erikokoisia, myös kanahaukkoja.
Suunnittelin, että kanani saisivat välillä ulkoilla pihalla vapaana,
mutta tuon haukkavaaran vuoksi, kanaset olisivat häkissä koko ajan,
eivätkä kanssani puutarhassa, ei iloa kanoille eikä minulle.
Se sitten siitä, joten meille tuleekin sitten tämmöinen Myssymissi.
Wiima-tyttösen kuvasi koiravalokuvaaja Tuomo Nyqvist.


Meillä on kaksi mäyräkoiraa ennestään, Myrsky ja Tuisku,
joten Wiima täydentää Puhureiden sarjaa.
Saas nähdä kuinka käy, kietooko Wiima pojat tassunsa ympärille,
vai syntyykö kärhämöintiä. Se nähdään viikon kuluttua.


Onneksi tuli hieman lunta, niin iltalenkilläkin pärjää ilman otsalamppua.
Kotipihaa kuvattuna tieltä käsin, kännykällä.


Haaveilen uudesta järjestelmäkamerasta.
Nykyinen kamerani on 12 vuotta vanha,
ja todella hidas ottamaan kuvia, vielä hitaampi kuin minä.
Napsin kuvia, mutta kameran tekniikka on minulla aivan hakusessa.
Olen katsellut uutta kameraa netistä, mutta kun en yhtään ymmärrä,
mitä ominaisuuksia missäkin kamerassa on, ja miten tietty ominaisuus
on ylivoimaisempi kuin toinen. Huoks.
Sitten kun vertaan ja googletan eroja, oloni on entistä tumpelompi.


Tintit ovat taas pääosassa kuvissani.


Ja vielä juttua pitsiliinoista.
Ystäväni Tiina keksi niille käyttöä.
Vinkit voit lukea martta-blogistani:



torstai 23. marraskuuta 2017

Luin kirjan: Käärmeitten kesä, Virpi Hämeen-Anttila

Käärmeitten kesä on kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan toinen kirja sarjassa Karl Axel Björkin tutkimuksia. Kirja on julkaistu 2015 Kustannusosakeyhtiö Otavan toimesta.
ISBN 978-951-1-29206-7.

Käärmeitten kesä on järjestyksessä toinen Virpi Hämeen-Anttilan romaani 1920-luvulle sijoittuvasta historiallisesta dekkarisarjasta. Ensimmäisen teoksen nimi oli Yön sydän on jäätä.  Kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena, vaikka siinä onkin viitattu ensimmäisen kirjan tapahtumiin, mutta juonen kannalta viittaukset eivät ole tärkeitä. Suosittelen kuitenkin aloittamaan sarjan lukemisen Yön sydän on jäätä –kirjasta, sillä siten pääset parhaiten sisään Björkin maailmaan.

Käärmeitten kesä on nimensä mukainen myrkyllinen ja tappava. Björk saa tutkittavakseen vanhan naisen sydänkohtaukseksi määritellyn kuoleman ja koruvarkauden. Virkamies ja harrastajasalapoliisi Karl Axel Björkin tutkimukset, yhdessä ystävänsä ylikonstaapeli Martti Ekmanin kanssa, johtavat uusien selittämättömien kuolemien kautta mielipuolisen kavalan myrkyttäjän jäljille. Myrkyttäjä luo nahkansa kuin käärme ja harhauttaa näin myös terävä-älyistä Björkiä.

Tarinassa on runsaasti henkilöhahmoja, jotka kuljettavat juonta värikkäästi eteenpäin. Sivuhenkilötkin on kuvattu tarkasti, ja jokaisella hahmolla on luonne. Kaupunkikuvaukset ovat ilmeikkäitä ja pienellä mielikuvituksella pääsee tapahtumiin suorastaan mukaan. Kirjailija on tehnyt tapahtumat eläviksi. Lempeä ja intohimoakin on tarjolla, juuri sopivasti. Koska tapahtumat sijoittuvat 20-luvulle, läsnä ovat myös vakoilu, sota, isänmaallisuus ja luokkaerot.  Vetäväjuoninen tarina kantoi kannesta kanteen.

Björk-sarjan kirjat:
Yön sydän on jäätä, 2014 Otava
Käärmeitten kesä, 2015 Otava
Kuka kuolleista palaa, 2016 Otava
Koston kukat, 2017 Otava

”Hän lueskeli iltakahdeksaan ja pani sitten toimeksi. Kun hän
oli lisännyt kasvoihin peilin edessä useita kerroksia väriä, lii-
maa ja kittiä, hän ei olisi itsekään tuntenut itseään. Kasvojen
tultua valmiiksi hän kiinnitti parran ja paksummat kulmakar-
vat. Peruukin hiuksia piti jonkin verran kähertää ennen kuin
se oli valmis päähän asetettavaksi. Sitten hän otti esille ulko-
näköön sopivia vaatteita. Naamioasujen vaatteet hän osti aina
huokealla lumpputorilta, juutalaisten narikasta tai käytettyjä
vaatteita myyvistä kaupoista. Jalkaansa hän pani jälleen varsi-
kengät, joihin oli kätketty puukko. Sen hän otti aina mukaan,
jos hän liikkui yöaikaan eikä vain kävellyt, vaan hankki tietoja.”