tiistai 30. tammikuuta 2018

Vihdoinkin!

No nyt se vihdoinkin tapahtui,
meinaan kuvani oli ensimmäistä kertaa
YLEn klo 20.30 uutisissa.
Sääkuviani on näytetty Ylellä klo 17 (harvinaista) ja
klo 18 uutisissa sekä lauantain Aamu-Tv:ssä.
Lisäksi tietysti oman alueen paikallisuutisissa Yle Hämeessä.
Pistin tanssiksi,
koska olin niin iloinen.


Tämän kuvan nimi on Tintti asenteella.


Linnut ovat kyllä niin hauskan näköisiä ja ilmeikkäitä.


Vanha amppelipidike on suosittu istumispaikka,
kun linnut odottavat vuoroaan ruokintapaikalle.


Sitten lumista ja jäistä kauneutta.
Peikonpähkinäpensas.


Villiviini.


Lauantaina pyrytti sankasti,
kun olin Wiiman kanssa pienellä kävelyllä.


Lopuksi suloisuutta ja lämpöä,
pienen koiran väsyneet tassut.


lauantai 27. tammikuuta 2018

Kynsikästumput ja säätiloja

Valokuvatessa ei voi käyttää hansikkaita tai tumppuja,
ei varsinkaan, kun pitäisi pyyhkäistä älykännykän kamera toimintaan.
Minulla on ollut käytössä omatekemät kynsikkäät.
Stop tykkänään, en suinkaan ole opetellut neulomaan,
vaan olin tyynesti leikannut sormenpäät pois ostosormikkaista.
Sen lisäksi, että olivat rumat,
niin sormet palelivat silloin kun en kuvannut.
Veljeni Teemu sanoi, että miksi et ole ostanut kalamiehen tumppuja.
Minä olin ymmyriäisenä, että mitä!
Niinpä lähdin veljeni kanssa kaupoille,
ja sieltähän ne lämpimät kynsikästumput löytyivät.


Ensin oli pitkään synkkää ja ikävää,
sitten tulla tupsahti lunta aimomäärä,
joka suli pois,
ja nyt sataa, taas.
Sammaleet viihtyvät.


Saimme nauttia aidosta talvesta vuorokauden,
sillä lumi hupeni yhdessä yössä,
jättäen jälkeensä vain muutamia valkoisia laikkuja
sekä jäisiä polkuja.


Veli, eläkeläinen kuten minäkin,
käy torstaisin lukemassa lehtiä,
ja samalla lenkitämme koiria sekä sääkuvailemme.

Tuttavani Anneli teki minulle jouluksi soman himmelin.
Se saa ilostuttaa minua läpi vuoden.

 

Tuiskulumi koristeli terassin pöydän.


Tältä näytti pihalla perjantaina.
Melko vihreää...
Ai, tulikin mieleeni,
että puutarhalehdessä kehoitettiin kylvämään
chilit ja paprikat,
joten täytyypä tarkistaa Kuukalenterista,
milloin olisi sopiva hetki kylvöille.


tiistai 23. tammikuuta 2018

Lintuja, lumisadetta ja sääkuvakoira

Tintit usein nahistelevat lintulaudalla,
mutta nämä kaksi sopuilivat rinnakkain.


Vihdoinkin saimme lunta.


Olen näköjään innostunut linnuista,
elävistä ja koristeista.


Kottikärryt odottavat kevättä,
varmaan yhtä innoissaan kuin minäkin.


Puissa oli komeasti kuuraa.


Sunnuntaina, auringonlaskun aikaan...


Meidän nuorin koiramme, Wiima-tyttönen, 
teki debyyttinsä sääkuvakoirana Yle Hämeen uutisissa.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Värikästä talvea

Talvellakin on värikästä,
jos sattuu olemaan oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.
Auringonnousu väritti torstaina taivaan oranssiksi,
mutta vain hetkeksi.


Nopeasti kengät jalkaan ja toppatakki päälle.
Kolme koiraa kintereilläni rymistelin pihalle.
Kesäkeittiön ikkunaan oli muodostunut sieviä jääkukkasia.


Entäs sitten, kun aurinko lähti laskemaan!
Oi oi oi...


Kauppaan oli tullut siemenhyllyt, multapussikeot ja tulppaanit.
Ostin vain tulppaaneita.


Jouluruusu kukkii edelleen uljaana,
joten saattaa käydä niin onnellisesti,
että saan sen pidettyä elossa kevääseen saakka,
jolloin istuttaisin sen etupihan varjoisaan kukkapenkkiin.


Juorussa on hentoisia kukintoja.
Huomaatte varmaan kuvistani,
että uusi kamera on ollut testissä,
sisällä ja ulkona.


Lintulaudat ovat ahkerassa käytössä.
Linnut luovat väriä, liikettä ja iloa pihalle.


perjantai 19. tammikuuta 2018

Luin kirjan: Koston kukat, Virpi Hämeen-Anttila

Koston kukat on neljäs, ja toistaiseksi uusin, kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvasta Björk-dekkarisarjasta. Kirjan on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Otava vuonna 2017. ISBN 978-951-1-30787-7.

Olen lukenut suurella nautinnolla Virpi Hämeen-Anttilan kaikki Björk-dekkarit. Kirjoissa on jännitys mausteena, kuten kardemumma pullassa, antaen tilaa ajankuvalle, ihmishahmoille sekä juonen polveilulle.

Koston kukat kuljettaa lukijansa oopperan maailmaan ja kulisseihin. Harrastajasalapoliisi ja virkamies Karl Axel Björk joutuu todistajaksi  laulajattaren murhalle, mikä tapahtuu oopperalavalla loppuaplodien aikana. Juoni on monisäikeinen ja ryöpsähtelee värikkäästi Helsingin kaduilla ja kortteleissa.

Kuka on murhaaja? Oopperassa tapahtuu toinenkin ampumatapaus, mutta uhri säilyy hengissä. Murhaajan henkilöllisyys paljastuu vasta moninaisten nerokkaiden päätelmien jälkeen. Valokuvilla on suuri rooli tapahtumaketjussa.

Nautittava kirja. Björkin naisasiat eivät ratkenneet tässäkään kirjassa, joten oletettavasti jatkoa on tulossa. Lisäksi kirjan lopussa Björkin esimies, ministeri Ritavuori... Enpäs kerrokaan, säästän jännityksen lukijalle.


tiistai 16. tammikuuta 2018

Sinivalkoista-haaste

Teija Salaisesta Puutarhasta lähestyi blogiani sinivalkoisella haastella.
Haaste on alun perin peräisin Tiiulta Puutarhahetki -blogista, 
Suomi 100 -teeman merkeissä. 
Haasteen säännöt voit lukea tästä, Teijan blogista.


Haasteet ovat mukavia ja hyödyllisiä(kin),
sillä samalla tulee tarkasteltua vuoden kuvasaalista uusin silmin.
Nyt yritin silmätellä puutarhasta sinistä sekä valkoista,
ja mieluummin samassa kuvassa.
Petyin.
Minulla on hyvin vähän sinisiä ja valkoisia kukkia.
Valitsin sitten sinitaivaita ja poutapilviä,
enimmäkseen.
Panin merkille, että olen innokas kuukuvaaja.
Uudella kameralla saatan jopa onnistuakin ottamaan 
kuusta kuvan, jossa näkyvät kraateritkin.

Suomi 100 -juhlavuoteen sopii erinomaisesti ystäväni Pirkon
tekemä sinivalkoinen tyyny.
Ja sitten kuvaryöpsähdys pyörimään.


perjantai 12. tammikuuta 2018

Kuukalenteri, kuurakuvia ja uusi kamera

Olen monena vuotena seurannut mielenkiinnolla muiden
kommentteja ja kokemuksia Wanhan ajan Kuukalenterista.
Hip hei!
Nyt minulla on oma Yläkuu kustannuksen Kuukalenteri.

Vaviskaa rikkaruohot,
näytän teille taivaanmerkit!
Onneksi kalenterissa on tarkat selitykset,
joita vasta-alkajana voin opiskella sekä seurata.
Kalenterissa on myös nimipäivät,
joten tulee muistettua ystäviä onnitteluilla.



Uusi kamera, Nikon D7200, on ollut pari päivää käytössäni.
12-vuotias Nikonini, D70, tuotti kyllä hyviä kuvia,
mutta sen pitkä objektiivi ei suostunut toimimaan 
kuin lämpimällä säällä tai sisällä.

Napsin uudella kameralla kuurakuvia.
Kyllähän se tekniikka on kehittynyt tusinan vuoden aikana rutkasti.
Eipä kuulu enää ronks, kun painaa kuvauspainiketta,
vain hiljainen suhaus, ja kuva tallentuu muistikortille.
Olen vasta opettelun ensimmäisellä portaalla.
Tässä joutuu hieromaan älynystyröitä kerran jos toisenkin.
Erinomaista aivojumppaa.


maanantai 8. tammikuuta 2018

Valoa, valoa ja valoa

Melko täydellinen päivä eilen,
ainakin valon puolesta.


Tilasin uuden järjestelmäkameran,
kun nykyinen ei toimi muuta kuin sisällä,
tai kesähelteillä,
joten jää melkoisen monta kuvaa ottamatta.
Nämä kuvat on otettu vanhalla sohlolla.



Meidän Wiima Tinttantuura täytti 3 kk.
Pitihän sitä ottaa nätti kuva söpöläisestä.
Wiima on kyllä aivan ihana,
sillä se on reipas, hoksaavainen ja peloton.


Herra Romppainen kävi tuomassa pihalle kaivattua lisäväriä.


...ja taivas oli huikaisevan sininen...


Aamulla kuu oli taivaalla oikeassa reunassa,
kun aurinko yritti loistaa toisesta reunasta.


lauantai 6. tammikuuta 2018

Haasteena kevät (haastava kevät)

Haasteita on mukava saada, vaikka harvoin kierrätän niitä itse eteenpäin.
Keväthaaste tulla tupsahti Maatiaiskanasen elämää -blogista.

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait.
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. 
Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Asun III-vyöhykkeellä Hämeessä,
joten meillä kevät tulee yleensä huhtikuussa,
mutta sen kuukauden olen jo sanoin ja kuvin kertonut,
loin sitten katsauksen maaliskuuhun.

Jos ei maalis maata näytä, ei huhti humauta, eikä touko tomauta.
Maaliskuun alku oli kylmä, vähäluminen ja jäinen.
Tuisku-koira hilpetteli pihalla säässä kuin säässä.
Nuoret katajat ja tuijat olivat juuttihuppujen alla suojassa ahavalta.


Linnut kuitenkin rakentelivat pesiä urhoollisesti.


Taivas loisti usein monivärisenä.


Loppukuusta tuprutti lunta.


Narsissit kestivät lumen ja kylmyyden.


Innostuin pitkästä aikaa taimettamaan tomaatteja,
jotka kyllä selvisivät pitkästä ja koleasta keväästä,
mutta kun kesäkin oli kylmähkö,
niin sato jäi harvinaisen niukaksi.
Tämmöinen haasteellinen maaliskuu...


tiistai 2. tammikuuta 2018

Unelmia ja arkipäivää

Vaikka meillä on ollut luvattoman paljon villasukan värisiä päiviä,
niin olemme saaneet nauttia myös
uljaista pilvistä, sumusta, täysikuusta,
aamuruskosta ja kultaisesta ilta-auringosta,
ja kaikki tämä muutaman päivän sisällä.

Kauniita päiviä ja ihania puutarhaunelmia kaikille!