keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kukkia ja lintuja

Naps, naps ja naps...
kuvia voi napsia paahteessakin,
tosin käyn ulkona vain aamulla anivarhain ja iltauutisten jälkeen.

Kuinka hyvin tunnistat perhosia?
Luontoportin sivuilta löytyy mainio ohjelma perhosten tunnistamiseen.


perjantai 13. heinäkuuta 2018

Pihalla klo 5

Aamukierroksella napsin kuvia pihasta.
Näitä on mukava katsella pakkasilla.

Aurinko porottaa ja helle hellii,
nyt ei jaksa tehdä pihatöitä,
joten lähden Lissu-kälyn ja mieheni kanssa 
katsomaan naivistien tauluja Iittalaan.
Pirkko ystävä tulee kaitsemaan koirakolmikkoa.


Ihmettelin, kun pääskyset syöksyivät tiuhaan tahtiin pihan yllä.
Syykin selvisi, ne ruokkivat hyttysillä poikasiaan, jotka istuivat antennin päällä.



 Kultainen kesä...


 Variksenpojat ovat jo aikuisia.


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Mullistus Marjatarhassa

Kivituhka, valitsimme liian pienirakeista,
on osoittautunut ongelmalliseksi,
sillä rikkakasvit tuntuvat viihtyvän siinä mainiosti.
Noh, eihän siinä mitään, heilurihara käteen ja jyrsimään,
mutta kun laajoja alueita on useita, 
niin epätoivo ja väsymys alkoivat hiipimään meikätytön perperiin.
Jotain piti tehdä, sillä nivelet, eivät varsinkaan polvet,
kestäneet jatkuvaa jyrskettä.
 
Aloitimme muutostyöt Marjatarhasta.
Levitimme mustaa katekangasta, ja sen päälle kuorikatetta.


Rikkakasvit valtasivat Marjatarhan,
jäin hopealle kitkemismatsissa.


Wiima-tyttönen on terhakka apuri kaikissa pihahommissa.


Nyt Marjatarha on siisti ja helppohoitoinen.
Daaliat eivät vielä kuki.


 Iso työ, mutta lopputulos on palkitseva.
Olemme ruusumme ansainneet!


Klematikset aloittelevat kukintaansa.


 Meillä on kolme mäyräkoiraa, Myrsky, Tuisku ja Wiima,
joten täytyihän sitä hankkia mäyräkoirapenkki,
kun semmoinen tuli eteen kaupassa.




torstai 5. heinäkuuta 2018

Tämä tai tuo haaste

Between, Rikkaruohoelämää-blogista, tarjosi minulle mukavan haasteen purtavaksi.

Suihku aamulla vai illalla?
Kokosuihku aamulla (tukka littaantuu yöllä), paitsi multaiset ja/tai kumisaappaissa hautuneet jalat on jynssättävä jo illalla.

Kaupungin ydin vai maalaisympäristö?
Maalaisympäristö. Kaupungissa on virkistävää käydä, ja ehkä vanhana muutan takaisin kaupunkiin, palveluiden ääreen. Meillä on matkaa kaupalle 10 kilometriä, olen perusmukavuudenhaluinen (lue laiska) ja pörhällän matkan autolla.

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Hmm... kirkkaat, en ole neutraali ihminen, vaikka tukkani onkin harmaantunut. Sisustuksessa käytän vahvoja värejä, puutarhassa punainen piristää.

Outo vai typerä?
Ehdottomasti outo! Kuuluisin Omituisten Otusten Kerhoon, jos semmoinen olisi.

Kevät vai syksy?
Kevät, kevät ja kevät, silloin sitä innokkaana jaksaa, jaksaa ja jaksaa, syksyllä puhti karkaa vaikka luonto onkin kauniin värikäs.

Minttu vai kaneli?
Kaneli korvapuustissa on herkullista.

Suunniteltu vai extempore?
Ensin extempore, joka epäonnistumisen jälkeen kääntyy suunnitteluksi.

Leffa kotona vai teatterissa?
Tyttöjen kanssa käymme mielellämme leffateatterissa katsomassa uutuselokuvia, historiaa ja romantiikkaa. Miehen kanssa katsomme toimintaelkat kotisohvalta käsin.

Espresso vai latte?
Latte, sillä en juo kahvia mustana.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Kumpikin käy, tosin olen laiska keksimään kysymyksiä ja hidas keksimään vastauksia.

Halit vai pusut?
Halit ystäville ja pusut miehelleni sekä koirillemme.

Tulinen vai mieto ruoka?
Sopiva.

Nahka vai pitsi?
En taida olla kumpaakaan, olen semmonen denimtyyppi.

Ylipukeutuminen vai alipukeutuminen?
Ehdottomasti ja aina alipukeutuja, valitettavasti.

Kokemus vai mukavuus?
Sekä että, kokeilen mielelläni uusi juttuja, reittejä ja yritän rikkoa rajojani, mutta mukavuus sekä tuttuus luovat mielihyvää ja rauhaa.



Tv-sarjat vai elokuvat?
Sekä että, tabletilta on mukava katsoa sarjoja ja uutisia, leffat katson telkkarista nauhotettuna, jolloin voin pikakelata mainosten ja tylsien kohtien yli.

Rock- vai country- musiikki?
Kyllä se on rock, rauha ja rakkaus.

Punaviini vai valkoviini?
Vesi.

Yksin vai yhdessä työskentely?
On mukavaa puuhastella yhdessä (vaikkapa Raija-serkun kanssa), mutta se on meidän pihalla harvinaista herkkua, paitsi jos koirat lasketaan mukaan, niin sitten minulla on aina seuraa ja apulaisia pihapuuhissa mukana.

Uiminen vai rannalla makoilu?
Ei kumpikaan. Järvivesi on liian kylmää ja rannalla makoilu puuduttavaa.

Pikaruoka vai kunnon ravintolaruoka?
Allergioiden vuoksi käyn vain tietyissä ravintoloissa, joissa tiedän saavani oikeanlaista ruokaa. Harmittaa vietävästi, kun ei voi nauttia kaikista ruuaista, reissuilla pitää olla varuiksi omat eväät mukana, tosi tylsää.

Perunasalaatti vai pastasalaatti?
Valitettavasti ei kumpikaan.

Parilliset vai eriparisukat?
Olen sen verran paljon konservatiivinen, että parilliset sukat ne olla pitää jalassa, tosin pesukoneesta otettaessa sukat ovat aina kadottaneet toisensa.

Tanssiminen vai laulaminen?
Auts, en osaa kumpaakaan.

Puhelin vai netti?
Netti.

Kiitos Between haasteesta ja kukkeaa kesää kaikille! Nappaa haaste mukaasi...



keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Reissussa

Reissussa rähjääntyy?
Ainakin, kun sataa koko ajan.
Kävin (muiden eläkeläisten kanssa) päiväretkellä Örön linnakesaarella.
Harmi, että sää ei suosinut, joten kuvasaalis on tasaisen harmaa.
Meri ja saaret olivat sisämaankasvatille kuitenkin elämys.




Serkkuni Raija oli kyläilemässä ja touhuamassa puutarhassamme.
Kävimme, tietysti sadepäivänä, Riihimäellä puodissa nimeltään Bambi ja Kuu.

 


Keraamiset pallukat sopivat puutarhakoristeiksi,
vaikkapa kukkatukien nupeiksi.


 Ostin siron lintujen juoma-altaan terassin pöydälle siivekkäitä yövieraita varten.


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Hullu Varisnainen kukkineen

Ehkä tämän kesän jälkeen saan lempinimekseni Hullu Hassu Varisnainen
sillä niin paljon olen napsinut ja näyttänyt variskuvia.

Noh, Ylen Aamu-tv:ssä on käynnissä perinteinen kesäkuvakisa.
Sinne saa lähettää kolme kuvaa kuukaudessa.
Lähetin kolme kuvaa,
joista kaksi valikoitui kesäkuun kuviin.
Variskuva päätyi viime viikolla jopa kisan esittelykuvaksi.
Saas nähdä pääsevätkö varikset toiselle kierrokselle,
niin tai näin, olen tästäkin kunniasta jo hyvin otettu.


Variksenpoikaset ovat usein seuranani Kasvulan liepeillä.
Tämän heijastuskuvan nappasin, 
kun äitivaris saapui ruokkimaan poikasiaan.


 Mitäs tässä mietitään?
Ehkäpä, että mitäs se Nettimartta vitkastelee,
eikä ole työmaallaan.


 Välillä tulee jano,
ja silloin jonotetaan vesivadille.
Pitkä hellekausi koetteli niin luontoa kuin puutarhaa,
osa kukistani kupsahti kuivuuteen.
Olen asetellut juoma-astioita ympäri pihaa,
vateja ja kukkien aluslautasia.


Ja ettei mene ihan pelkästään varisteluksi,
niin tässä pihapiirimme kukintaa.


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Niin kaunista, että pakahduttaa

Tiedättehän sen pakahduttavan onnen tunteen,
kun kaikki ympärilläsi on kaunista,
hetki jolloin sielu on levossa ja sopusoinnussa?

Noh, usein tuo tunne valtaa minut,
kun käyn Korteniemen perinnetilalla.
Olen syntynyt samantapaiseen sähköttömään torppaan,
mäen tömpäreelle, tosin meillä ei ollut järveä,
joten jokin lapsuuden aikainen tunnetila pulpahtaa esille.

Aion tänä kesänä viettää kokonaisen päivän,
isojen eväiden kanssa, Korteniemellä kuvaten,
yksin omissa ajatuksissani.

Juhannuspäivänä Korteniemellä näytti tämmöiseltä:




keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Rinteen uusi ilme

Alapihalla on matalahko jyrkkä rinne ennen peltoa.
Olemme maisemoineet rinnettä pensailla ja puilla.
Rikkakasvien hidasteeksi olemme levittäneet ruskeaa suodatinkangasta.
Naapurin rouva antoi palautetta, että ruskea kangas näyttää rumalta.
Noh, siitähän se ajatus sitten lähti.
Lisää suodatinkangasta, juurimattoa,
tonnikaupalla kiviä ja monta kymmentä pussia katetta.


 Lopputulos kelpaa ainakin meille.
Nätin ja siistin näköistä.
Pikkasen ajan kanssa asettelen kiviä ja tavaroita paikoilleen.
Uusina tulokkaina ovat käärmekuusi ja punalehtiruusu.


Tässä lisää työvaiheita:


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Varisten kesäteatatteri

Meidän pihalla on käynnissä ihan paras kesäteatteri.
Variksenpojat harjoittelevat elämäntaitoja äitiään odotellessa.
Ensin käydään mansikkavarkaissa,
sitten nypitään kukat ja 
onneksi lopulta äitivaris saapuu eväiden kanssa,
tosin emo näyttää jo hieman rasittuneelta ja tympääntyneeltä.




Yksi varis keksi itselleen lelun kuivaneesta juurakkopallosta
(en tunnusta, että en ole vienyt perkaamiani rikkaruohoja kompostiin). 
Siitähän syntyi paljon hauskaa!


 Kellistakupsaa, ja uutta yritystä,
kyllä se palloilu vielä onnistuu!




perjantai 15. kesäkuuta 2018

Tankki täyteen, ei kun tyhjäksi!

Trimmeröinti on minulle mieluinen pihapuuha.
Yhdellä tankillisella voin huristella kaksi tuntia.
Oikein kun innostun, niin voin huruutella kolme tankillista päivässä.
Toisin kuin Strömsössä, jossa kaikki on niin kaunista ja siistiä,
niin minun vaatteeni vihertyvät
ja tukkani litistyy sekä lätistyy kypärän alla.

Noh, on sitten sattunut, että pitää lähteä välillä pikaisesti kaupoille,
joten karistelen isommat heinät pois ja pesen naamani.
Näytän katuojasta nousseelta pulimummolta.
Kohtelu on sen mukainen.
Esimerkki 1: Nuorehko, tyylikäs naisasiakas katsoo minua
nyrpistäen nenäänsä ja tönii kärryllään minua kauemmaksi.
Esimerkki 2: Myyjä, nuorehko mies, mittaillee ostovoimaani
päästä varpaisiin ja havaitsee minut heppoiseksi,
joten hän poistuu paikalta.
Esimerkki 3: Tämä tosin tapahtui talvella,
mutta en silloinkaan pukeudu hyvin.
Menin ostamaan autoa, oikeasti, ilman miestä, suuri erehdys.
Autokauppias loi minuun pikaisen silmäyksen,
ja ilmeisesti en ollut potentiaalinen asiakas,
koska hän toivotti hyvää päivää palaten koppiinsa.
Poistuin paikalta ja palasin myymälään
seuraavana päivänä minkkiturkki päällä.
Kolme myyjää meinasi sotkeutua jalkoihinsa,
kun he ryntäsivät palvelemaan minua.
En ostanut autoa tästä myymälästä.

Arvaatteko tuntuiko hyvältä?
En ollut pahoillani itseni puolesta,
mutta kaikkien niiden puolesta,
joita luokitellaan ulkoisten seikkojen perusteella ja eriarvoistetaan.
Aion ryysyillä edelleen!
Kuvan otti veljeni Teemu.


Samettikukat nauttivat paahteesta ja helteestä,
niitä ei kuivuuskaan haittaa.


Pihamme alkaa olla viidakko.


 Tove Jansson -ruusu herkistää.


Pinkit, punaiset ja valkoiset päivänkakkarat kukkivat runsaina.


 Mitäs sanotte tästä!
Päärynäpuussani on runsaasti raakileita.
Saas nähdä, saanko korjata satoa syksymmällä.


Kävin illalla, kyllä olin hereillä klo 21.30,
kuvaamassa luontoa ja pääsin näköyhteyteen rusakon kanssa.
Ai että!

  
Västäräkki tirskutti minulle laiturilla ja näytti veikeältä.