tiistai 23. lokakuuta 2018

Päiväkirja ja valokuva-albumi

Vanhanajanpelakuut nököttävät vieraskamarin itäikkunalla.
En raskinut leikata pois kukkia, vielä.


 Syksy on ollut värikylläinen ja pakahduttavan kuvauksellinen.

Onneksi on tämä blogi,
jota voin käyttää päiväkirjana ja valokuva-albumina,
ja teitä lukijoita, jotka haluatte ja jaksatte katsella kuviani.
 
Vuosi vuoden jälkeen, tekstit lyhenevät, kuvien määrä kasvaa,
muistini huononee sekä työvalon tarve lisääntyy.
Vanhuus, siihen on vain sopeuduttava.


 Raija-serkun kanssa hullaannutiin haravoinnin välissä leikkimään.
Sanonta lapsi on terve, kun se leikkii,
sopinee myös meihin eläkeläisiin.


 Eilen saimme ihastella sinisiä pilviä pellon yllä.


 Olen yrittänyt kuvata naakkoja.
Ne vaan eivät halua oikein asettua kuvattaviksi.

 

Orava sen sijaan oli tottunut olemaan valokuvamallina.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Pihamme pikkulinnut

Olen aloittanut lintujen ruokinnan.
Tarjoilen rikottuja pähkinöitä,
kuorellisia auringonkukan siemeniä, 
sillä ne kelpaavat paremmin kuin kuoritut,
siemensekoitusta sekä talipötköjä,
jokaiselle jotakin.
löytyy monipuolista tietoa linnuista ja ruokinnasta.
Lintujen pyrähtelyjä on mukava seurailla ja kuvata.







keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Komposteja ja pasuunakukkia

Sain kompostointihaasteen Rikkaruohoelämää-blogin Betweeniltä.
Noh, meillähän näitä komposteja on!

Napsin kuvat aamulla, kun piha oli kietoutunut sumuun.
Alapihalla on viisi kannellista muovikompostoria ja yksi puinen.
Olemme rakentaneet niiden ympärille aidan,
että kompostilaatikot eivät näkyisi rumasti naapuriin.


Etupihalla on talon lähellä lämpökompostori talousjakeille.
Sen vieressä on kompostilaatikko,
jossa valmis komposti odottaa sijoituspaikkaansa.


Metsikön reunassa on nelisen metriä pitkä kompostiaitaus.
Sinne kippaan oksat ja risut.


Kompostiaitausta vastapäätä on kaksi perinteistä avokompostia lehtiä varten.
Haravoin lehdet vain sorakäytäviltä,
sillä joutuisin tuplaamaan kompostilaatikot,
jos keräisin kaikki lehdet pois myös nurmikolta.

Nurmikolla olevat lehdet ajetaan ruohonleikkurilla silpuksi
ja jätetään maatumaan. Toimii hyvin.
Lehtipuhallin on hyvä väline isojen sora-alueiden puhdistukseen.


 Syysiloittelua...

 
 Sain pasuunakukan alun ystäväni Pirkon ystävältä.
Kukat ovat ensin valkoisia ja muuttuvat sitten pinkiksi.


 Olemme pihatöiden vastapainona retkeilleet luonnossa.


Sunnuntaina(kin) oli täydellinen kuvaussää.

 

lauantai 13. lokakuuta 2018

Piha, mökki ja hautausmaa

Kuvittelenko vaan, vai onko meneillään oleva syksy poikkeuksellisen kaunis?


 Veljen mökillä on neljän oravan poppoo.
Kurret viihtyvät somassa metsäpuutarhassa,
varsinkin kun tarjolla on runsaasti pähkinöitä.


Kuljen usein hautausmaalla,
sillä siellä on omanlaisensa tunnelma,
rauhallinen ja rakastava.


Omalla pihallakin on lintusia ja kurreja.
Punarinta sointuu somasti syksyn väreihin.


 Serkku Raija tuli tekemään kanssani syyshommia.
Lakaisimme lehtiä, ja kun pääsimme polun toiseen päähän,
niin toinen pää alkoi jo täyttyä lehdistä.
Hauskaa, aurinko paistaa!


 Kannoin vanhanajan pelakuut sisälle,
sillä yöt käyvät jo pakkasrajoilla.


torstai 11. lokakuuta 2018

Hylätyt sääkuvat

Kyllä, olen napsinut edelleen sääkuvia, 
vaikka niitä ei olekaan näytetty kuukauteen Ylellä.
Olen melkein kokonaan hylännyt sykähdyttävät järvimaisemat,
aamun sarastukset, iltarusotukset ja muut yltiökauniit kuvauskohteet,
sillä haluan kehittyä kuvaajana näkemään kauneutta myös arkisissa kohteissa.
 
Napsin kuviini eläimiä, etupäässä.
Silti on kuvajoukkoon pujahtanut yksi suomaisema,
jossa ei ole eläintä, vaikka koirani Wiima olikin mukana.
Kurakin on kaunista, on minun kuvausmottoni.









maanantai 8. lokakuuta 2018

Puutarhaharrastajan jumppa

Kaikkihan me tiedämme, että liikunta on meille hyväksi.
Puutarhatyöt saattavat välillä olla melko raskaita ja yksipuolisia liikunnallisesti.
Niinpä laadin meille puutarhaharrastajille notkeutta lisäävät jumppaohjeet.
Ole hyvä!

Muista lämmitellä lihakset ennen töiden aloitusta.
Venyttele ja verryttele, nosta sykettä.


 Oikaise selkääsi tukea vasten nojaten sekä pyöritä olkapäitä.
Tämä liike elvyttää niskahartiaseutua ja avaa rintarankaa.


Kurkota hallitusti, varo venyttämästä selkääsi liikaa.
Pyydä kaverikin mukaan!


 Pidä tarpeeksi taukoja ja nauti elämästä.
Puutarha on niin parasta!


torstai 4. lokakuuta 2018

Millainen puutarhurit olet -haaste

Sain tämän Kukka & Kaali-blogin Pauliinan alulle laittaman haasteen Kivisen Vilman blogista. Haasteen tarkoituksena on pysähtyä hetkeksi pohtimaan, minkälainen puutarhuri itse on.

Kuvat ovat vuodelta 2007, jolloin muutimme taloomme.

Puutarhasuunnittelu

No niin, tässä se pihapiirimme suurin haaste on ollutkin, sillä kokonaisvaltaista puutarhasuunnitelmaa ei ole ollut. Olemme rakentaneet pihaamme pala kerrallaan, tilkkutäkkimäisesti.

Tonttimme on malliltaan pitkä ja kapea. Kokoa pihapiirillämme on 1,2 hehtaaria. Olemme asuneet paikkakunnalla 11 vuotta. Alkuvuodet menivät lahopuita kaadellessa, ja puskien sekä rikkakasvien raivaustöissä.

Löysin arkistojen aarteista kuitenkin yhden suunnitelman, Kasvula. Tämä on toteutunut.

Ostokset

Tämä taisi olla ensimmäinen vuosi, kun en kevätvillissä ostellut autolasteittain taimia. Kasvatin kesäkukat suurimmaksi osaksi itse. Lisäksi olen hyödyntänyt perennoiden jakamista ja niiden itsekylväytyneitä taimia. Eläkeläisenä sitä on tullut säästeliääksi, hyvä niin. Puuvalikomakin alkaa olla jo mallissaan.



Työkalujen säilytys

Säilytän työkaluja kolmessa eri paikassa eli Pömpeli-vajassa, autotallissa ja Kasvula-kasvihuoneen varastossa. Tilaa työkaluille on hyvin. Lapiot ja talikot roikkuvat nauloissa seinällä, ruukut ovat hyllyköissä ja isot koneet lattialla. Pitkän pihan vuoksi työkaluja on eri paikassa, jolloin työkalut ovat lähellä, säästyy askeleita, joita helposti kertyy yli 20 000 päivässä. Kottikärryjä on neljät.



Minä hyötytarhurina

Meillä on marjapensaita, omena-, kirsikka- ja luumupuita sekä yksi päärynäpuu. Tietysti löytyy myös raparperipuska, ruohosipuleita ja lipstikka. En yhtään tykkää säilöä enkä mehustaa, ja niin yleensä ystävät ja sukulaiset keräävät sadon itselleen.


Kitkeminen

Välttämätön paha! Vanha ja puolivilliksi päässyt pihamme tuottaa runsaasti vallattomia rikkoja kuten vuohenputkea, ohdakkeita, nokkosia ja juolavehnää. Kaikki hankalasti hävitettäviä. Olenkin palauttanut useita kukkapenkkejä nurmikoksi tai peittänyt alueen katekankaalla ja erilaisilla päällysteillä kuten soralla ja puuhakkeella.

 
Puutarhapuuhat

Kyllä, pidän tosi paljon puutarhassa puuhastelusta. Aina on jotain tekemistä. Kuopsuttelen pihaa kilpaa kolmen koiramme kanssa. Pihallamme on paljon kiviä, joita olemme hyödyntäneet pengerryksissä ja reunuksissa. Mieheni onkin kärrännyt useita tonneja soraa ja kiviä näiden 11 vuoden aikana.



Kasvivalikoima

Koska pidän puista, niin olen kerännyt niitä: erilaisia kuusia sekä pihlajia, mäntyjä, koivuja, tammia, vaahteria, hevoskastanjoita, saarnia, korkkipuu, saksan pihlaja, mantsurian jalopähkinä, isolehtilehmus, ruusuorapihlaja, onhan niitä monenlaisia. Perennista mainittakoon punahatut, valesormiangervot ja helppohoitoiset pinkit angervot.



Minä ja sää

Mää ja sää. Kyllä, vaikka kuvaankin kaikenlaisia luonnonilmiöitä, niin puutarhatöitä teen vaan poutasäässä, kun ei ole liian kylmää eikä liian kuumaa.




Suhtautuminen vuodenaikoihin

Koska ei aina voi olla kesä ja 20 astetta lämmintä, niin tähän ikään mennessä olen oppinut sietämään muitakin vuodenaikoja, joista kuitenkin kevät on ihanin.

Olen siis melko rento, välillä laiska, ja suurpiirteinen puutarhuri, joka ei pyri täydellisyyteen. Alussa otin pultteja ja kierroksia epäonnistumisista, mutta ikä on tasanut suurimmat koohotukset. Muuttaessamme pidin itsenäni nuorena ja kaikkivoipana, mutta nyt eläkeläisenä sitä huomaa, että aika muuttaa kroppaa ja ajatuksia, mieli tasaantuu ja rypyt lisääntyy. Puutarhurointi on kuitenkin (pääsääntöisesti) iloinen juttu!