keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Pyökki, pihlaja ja pioneita

Suuntasimme, Vekki ja minä, heti aamusta kohti Ihodea.
Ei, Ihode ei ole ulkomailla, 
vaan se on kylä Pyhärannassa Varsinais-Suomessa.
Kohteenamme oli Vakka-Taimi,
joka on esittely- ja koepuutarha.
Puutarhamyymälä tarjoaa erikoisuuksia ja harvinaisuuksia.
Vekki oli liekeissä ja
hänen ostoskassiinsa vilahtikin useita soreita kasveja.
Minä ostin pyökin ja pihlajan, mikä tekee valkoisia marjoja.


Pionit olivat pökerryttävän suuria ja kauniita,
koolla on merkitystä.
Pelto täynnä tuoksuvia ruusuja,
vähemmästäkin määrästä olisi mennyt pää pyörälle.


Missään kasvissa ei ollut hintalappua ja
kestikin kotvan, kun hinnoistava vastaava henkilö
hinnoitteli ostamamme tuotteet.
Täytyy todeta, että puutarhuri oli kävelevä kasvitietoteos ja
osasi kertoa ostamistamme kasveista enemmän kuin tarpeeksi.
Monta kasvia jäi mielen päälle, joten Ihode, täältä tullaan ensi keväänä.

Poikkesimme myös puisessa Pyhän Olavin kirkossa,
jonka hautuumaalla oli jylhiä metalliristejä.

Auton edestä pinkoi valkohäntäkauris, mutta se oli niin sukkela,
etten saanut sen menoa tallennettua.

Erinomaisen onnistunut päivä!


maanantai 27. kesäkuuta 2016

Naruhässäkkä omppupuussa

Tiedän, että omenapuun oksat olisi pitänyt taivuttaa
avonaisempaan kulmaan jo viime vuonna tai
ainakin aikaisemmin keväällä.
En muistanut.
Näin netissä videon, jossa oksakulmat taivutettiin
narujen avulla.
Siispä tätä konstia kokeilen minäkin.
Tuloksena hurjan näköinen naruhässäkkä.


On satanut kosolti koko päivän.
Jippijaijei!
Huolsin sisäkasveja, pelasin pelejä ja
luin puutarhalehtiä.



lauantai 25. kesäkuuta 2016

Kaksi koreaa daamia

Kaksi viehättävää iäkästä daamia muutti meille.
Ne ovat lamppuja ja
kotoisin ystäväni Vekin työkomennusreissulta Unkarista,
tosin lampuissa lukee Made in Italy.
Vekki oli kuskaamassa lamppuja kirppikselle,
mutta onneksi sain ne meille.


Taivahalla illan kajastus
se aamun koittoon suli.
Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa
ja talon seinillä ja puistikoissa.

Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan.
Niin oli ihmeen valkeata vaan.

V. A. Koskenniemi


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kultaroosaa ja kirkkaita ikkunoita

Oi kirkkautta, sillä veli vaimoineen kävi pesemässä ikkunamme.
Naureskelimme, että maisema vallan valaistui, 
ja tältä varmaan tuntuu, kun kaihi leikataan silmästä. 


Näkymä työhuoneestani terassille oli häikäisevä.


Samalla tuli terassi siivouttua juhannuskuntoon.


Lammen maisemointi jatkuu.
Angervojen taimia on aivan vaivoiksi asti,
siirtelin puskia lammen reunalle.
Tuisku-koira piti minulle seuraa.


Tien pientareet ovat kauneimmillaan.


Nyt kun ikkunat ovat puhtaat, 
kehtaan kuvata ja näyttää muistakin ikkunoista napsaistuja näkymiä.
Vierashuoneen ikkunan edessä kasvaa valtava vanha vaahtera.


Miehen työhuoneesta on näkymä etupihalle.


Ai, miksi otsikossa on kultaroosa?
Sain mieheltäni lahjaksi kultaroosan värisen iPad Pro -tabletin.
Siinä on sormenjälki- ja äänitunnistautuminen.
Kaikkea ne keksivätkin...

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kissa ja kukkapenkkiuudistuksia

Meillä on nyt vihdoinkin KISSA.
Ei aiheuta allergiaa, eikä karkaile pihalta.

 Olen tökännyt angervoja, ne muuten lisääntyvät ja leviävät tosi reilusti,
kahteen pation ympärillä olevaan kukkapenkkiin odottamaan oikeaa paikkaa.
No, nyt tuli aika siirtää angevot, eli maisemoin niillä lammen reunat
ja etupihan kivireunukset (kuvia tulee myöhemmin).

 Tilalle istutin lempikukkiani harjaneilikkaa ja Dwarf Snow Lady -päivänkakkaraa.
Värinokkoset ja daaliat menevät terassille.


Olen aloittanut jokavuotisen kirvataisteluni,
aseena mäntysuopa. Ohjeet löytyvät Marttojen-sivuilta.

 Alapihamme tänään klo 5.
Aamut ovat autereisia.


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Siipeilijät (hyvässä mielessä)

Lintuja on hauska seurata pihalla.

 

 



Kolme harakanpoikasta majailee alapihalla ja
kolme variksenpoikasta etupihalla.
Alapihalla on lampi, joka on kaikkien tirppasten suosikkipaikka.
Siellä käydään juomassa ja kylpemässä sekä
muuten vaan seurustelemassa.



Tuuli oli pudottanut pihatien tammesta pikkuruisen pesän.
Nostin sen koristeeksi kukkapurkkiin.


torstai 16. kesäkuuta 2016

Anteeksi, pöytänne alla kasvaa koivu...

Kappas kepposta, niinpä kasvaakin!


Etupihan raivaus jatkuu ja laajenee.
Pihallamme on tenniskenttä.
Ei tosin uskoisi, kun katsoo kuvia,
mutta kyllä, tenniskenttä se on.


Katoimme tenniskentän yhdeksän vuotta sitten
suurilla harmailla muovipeitteillä.
Tarkoitus oli, että rikkakasvit eivät kasvaisi ja
tenniskenttä näyttäisi kohtuullisen inhimilliseltä,
sillä aika ja rahkeet eivät riittäneet kuopsuttamaan ja
haraamaan kenttää vähintään kerran viikossa.

Aika on tehnyt tehtävänsä,
muovi hapertui, jonka jälkeen luonto otti omansa.
Tenniskentällä kasvaa puita ja puskia.

Mies repi puolesta kentästä muovit pois.
Avasimme osan verkkoaidasta ja 
tarkoitus on kylvää kentälle heinänsiementä.
Vai olisiko sinulla parempia ideoita?

Toinen puoli kentästä on lankkujen ja puupinojen alla.
Tarkoitus on siivota sekin alue ja
rakentaa kevyt aidanne, jonka takan voi pilkkoa puita sekä
säilyttää muutakin puutavaraa.
Ai niin, haaveissani on sijoittaa "tenniskentälle" kesäkanala...

Oikealla näkyy tenniskentän aitaa.
Kallio kaivettiin viime vuonna (tänä keväänä lisää) esille ja
tämäKIN alue on työn alla... 
Alueella kasvoi kolme kuusijärkälettä.
Yksi kanto oli niin iso, että sitä ei saatu poistettua,
joten se pitää maisemoida eli
korosta sitä, mitä ei voi poistaa.

Etupiha on ison myllerryksen alla.
Hommaa riittää koko kesäksi.,
sillä myös talon edessä oleva alue
kokee muodonmuutoksen eli
ei ihan pientä puutarharemppaa.

Jotain kaunista, etupäässä alapihalta:


PS. Vihdoinkin sade tuli!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Peltoja, pientareita ja polkuja

Tallustelemme usein iltalenkillä lähipellon ympäri.

 Aina vaan jaksan ihailla avaraa peltomaisemaa.

 Koti jo häämöttää...

 Siellä se koti on, pienen peltokaistaleen takana, mäellä.

 Tämä ruohottunut polku oli ennen vaivaistaloalueen läpi johtava santatie.
(Tästä voit lukea lisätarinaa talomme historiasta.)
Se kuuluu meidän tonttiimme.
Tien molemmin puolin kasvoi koivuja,
jotka jouduimme kaadattamaan,
muutamia vuosia sitten lahovaurioiden vuoksi.
Pidämme tien auki, ja sitä kautta pääsevät kulkemaan 
kaikki alueella asuvat ihmiset.

Lupiinit jakavat mielipiteitä.
En ole näitä istuttanut...

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Koekuvauksessa (olipa jänskää)

Muistatteko, kun aikoja sitten sanoin, 
että aion kokeilla kahta uutta asiaa joka vuosi?
Tässä toinen: koekuvaus.
Paikkana Helsinki.
En voi kertoa aiheesta kovin paljoa, 
koska koekuvausten jälkeen tuotantoyhtiö pilotoi
marttasisältöisen ohjelman ja tarjoaa sitä TV:hen.
Jännää!

Ai, teitä kiinnostaa, että kuinka kuvaukset sujuivat?
Kiitos kysymästä, oikein hyvin,
tai ainakin melkein.
Tuotantoyhtiöllä oli kamerat, valot ja studiot sekä
taitavat assarit ja passarit.
Asiantuntemusta huoneellinen.
Valokuvaajakin oli paikalla ottamassa stillkuvia.

Ensin otettiin yksilöfilmaus,
jossa piti kertoa nimi, ikä, missä marttailee sekä miksi ja missä on hyvä.
Lisänä tositapahtuma tilanteesta, jossa on auttanut jotakin henkilöä,
mitä siitä seurasi ja miltä se tuntui.

No, justiinsa!
Ohjaaja/tuottaja opasti, että pitää katsoa 
syvälle kameran sisään,
aivan kuin puhuisi rakkaalle henkilölle.
Mitäpä teen?
Räpsyttelen silmiäni,
hyörin ja pyörin,
ja ehkä joskus muistan jopa 
kokonaista kolme sekuntia katsoa kameran linssiä.
Lopun ajan pääni pyörii kuin lehtopöllöllä.
Lisäksi päästelen suustani ööö-äänteitä ja
kadotan kaikki adjektiivit.

Kuvauksista jäi kuitenkin hyvä mieli, ja 
aina ei tarvitse onnistua täydellisesti.
Matka on meikämartalle tärkeämpi kuin päämäärä.

Alla olevan kuvan nimi on Yhdestoista hetki.
Pyysin valokuvaaja Marjo Koivumäkeä
napsasemaan kännylläni minusta kuvan muistoksi.


Lintu se on variskin,
sopii hyvin tämmöisen lehtopöllömartan pihapiiriin.


Olimme koirapoikien kanssa iltakävelyllä.
Tuntematon rouva ojensi minulle pihaltaan 
vienosti tuoksuvan vaaleanpunaisen juhannusruusun.
Eikö ollutkin herttaista!



keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Sade saapui klo 5:35


Herään aikaisin, yleensä klo 5.
Taivas näytti lupaavasti harmaan vetiseltä.
Rynnistin Tuulisten poikien kanssa pihalle.
Kiskaisin yöpuvun päälle villatakin ja jalkaani kumpparit.
Tässä kuvasatoa hieman ennen sadetta:


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Villatakilla tarkenee

Äiti kiittää teitä kaikkia paranemisterkuista!
Toipuminen on alkanut hyvin, ja hänet on siirretty vuodeosastolle.

Räksäpariskunta teki taas pesänsä hopeakuuseen.
Siinä ne nyt säksättävät
 vuoroon minulla sekä koirille ja vuoroon variksille.
Äänessä löytyy, kun en minäkään niitä maanhiljaisia ole.

Odotan sadetta, mutta on vain kylmän hyytävää.
Multa on rapsakan kuivaa ja pölyistä.
Aamulla asteita 6, ei sentään hallaa.
Villatakki on taas käytössä, ja haratessa pysyy lämpimänä.

Menetin kevättalvella ison joukon ruusuja, yhden omppupuun, 
yhden luumupuun, katajia ja talviot.
Marjapensaat sen sijaan ovat reheviä ja täynnä marjaraakileita.
Puupuiston Saksanpihlaja ja keltaruusu säilyivät,
tästä olen hurjan iloinen.

Pihalla kukitaan:


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Avosydänleikkaus, ruusunnuppuja ja variksenpoika

Äidilleni, 82 vuotta, tehtiin perjantaiaamuna avosydänleikkaus,
tai oikeastaan kaksi, sillä iltapäivällä sydäntä jouduttiin parsimaan toisen kerran.
Nyt vain odotetaan paranemista...

Ruusut ovat aloittaneet kukinnan.
Tove Jansson -ruusu helottaa hehkuvan punaisena.
 Papulanruusussa on herkän vaaleanpunaiset kukkaset.

 Variksenpoika oli joutunut pinhuusiin Kasvulassa.
Rääkyi minulle pahalla äänellä, kun tein pelastusoperaation.
 Pellot ja pientareet ovat täynnä kukkia,
näyttää aivan keskikesältä.