tiistai 30. lokakuuta 2012

Kepposia liikenteessä

Sain tänään uuden kirjalähetyksen, joten matkaan lähti tusina Kepposia. Lukuiloa!

 

 

Kukka-aika jatkuu sisällä.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lämpöä

Tuumasin, että nyt tarvitaan lämpöä ja tekemistä käsille. Ostin lankaa ja nitkuttelin kaulahuivin iltojeni ratoksi. Lanka oli tosi somaa ja siitä tuli automaattisesti raitoja. Viime vuodesta viisastuneena, en koetellut kykyni rajoja, vaan kutasin suoran pötkön.


Tämä ei ole boalle tarkoitettu lämpöasu, vaan oma kaulahuivini.


Takka lämmittää ja Tuuliset Pojat köllivät mielellään sen edessä.


Keittiön lieden piippu asennettiin 25.10. torstaina. Olipa kiva sytytellä tulet lieteen ja odotella lämmön valumista luihin ja ytimiin. Häkävaroitin ja palovaroitin huusivat vuorotellen, kun liesi käryytti uutuuttaan. Lieden takaseinä on muurattu käsinlyödyistä tiilistä.

Lieden takaseinälle tulee tämä taideteos. Ostin sen kesällä Hakkapeliitta tapahtumasta. Tekijä on Ritva Mäkilä, joka on martta kuten minäkin. Tämä kävi ilmi, kun utsin ja utelin tiedonhaluisesti hänen taideteostensa syntymisiä. Hän tykkää käyttää vanhoja esineitä uudella tavalla. Tässä työssä on taustana vanha uunin suuluukku.

Lämmöstä tuli vielä mieleeni, että oloni oli lauantaiaamuna kuumeinen. Mittasin lämpöni ja se oli 35,3. Juu, ei ollut kuumetta. 


lauantai 27. lokakuuta 2012

Pakkanen

Verenpisarat eivät tykänneet pakkasesta.

  

Kävyt ja kanervat puolestaan eivät ole moinaankaan.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Ensilumia ja hyviä ostoksia

Ensilumi satoi yöllä. Onneksi olin eilen ehtinyt tökkimään ostamani kukkasipulit penkiin. Perkasin ensin Kasvulan edessä olevat pasuunat ja samettikukat kompostiin.

Käytin Mököä kaupoilla ja puutarhamyymälässä. Noh, puutarhamyymälässä käynti ei koskaan ole uhraus, hih. Ostin callunoita, vihreitä, keltaisia ja oransseja ja valkoisia ja punaisia kanervia. Tulee väriä istutuksiin. Lisäksi tein löytöjä. 3 isoa ja 3 keskikokoista korkeaa kukkapurkkia yhteensä 7,5 euroa. Siis todellakin. En voinut mitenkään jättää ostamatta.

Parkkipaikalla raahasin 50 litran multapusseja autooni. Olivat vetisen liukkaita ja meinasivat koko ajan liukua sylistä. Raavaan näköinen herra katseli touhujani ja kysyi, että eikös nyt ole vähän myöhäistä ostaa multia. Meinasin motata. Olisi auttanut, eikä viisastellut. Pöh.

 

 

Kaksi isoa purkillista pelakuita jäi pakkasen kynsiin.



keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Aurora

Aamulla oli todella upean kaunis aamurusko. Harrastin luontokuvausta eli kuvasin makkarin ikkunasta, lasin läpi.



Uusi kirjalähetys lähti tänään Saksasta. Ensi viikolla saatte kirjoja.


tiistai 23. lokakuuta 2012

Kirjaani saa nettikirjakaupoista

Kaikki 30 kirjaa on nyt myyty ja 20 uutta kirjaa on tilattu. Kestää varmaankin viikon, ennen kuin saan ne. Mies huomasi, että ainakin näistä nettikirjakaupoista kirjaani voi tilata:

adlibris.com kirjan hinta 14,70 + postitus

plazakauppa kirjan hinta 14,50 + postitus

Bod kirjan hinta 14,90 + postitus

HooPee toimi dekkaristina ja löysi myös ulkomaisia nettikirjakauppoja, joista kirjastani saa:
amazon.de (tämä kirja on ladattavissa Kindle lukulaitteeseen. Klikkaa kirjaa ja pääset lukemaan ensimmäistä sivua)
buch.de
buchkatalog.de
eBook.de

Postituskuluista en osaa sanoa paljonko ne ovat. Pitänee tehdä yksi testitilaus. Oikeasti, tuntuu oudolta, kun omakustanteeni on levityksessä eli sitä voivat ostaa muutkin kuin blogikaverini. Iiik!

Minulla on syyslomaviikko koulusta. Aika menee tosin täysin läksyjen tekemiseen, kun otin pari ylimääräistä kurssia.

Kotoillaan!




sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tunnustusnappi

Sain intopiiltä jokin aika sitten tunnustuksen kysymyksien kera. Tässä vastaukseni:

Lempinumero: Joku imaginaarinen luku (opiskeltu liikaa matematiikkaa). 

Alkoholiton suosikkijuoma: Vesi, suoraan hanasta, eikä liian kylmää.

Lempieläin: Tietysti mäyräkoirakaksikko Tuuliset Pojat. Tykkään kyllä myös kissoista ja pupujusseista (en puutarhassa).

Facebook vai Twitter: Panin juuri Facebookin hyllylle ja Twitteriä en ole koskaan käyttänyt.

Intohimoni: Mieheni.

Suosikkiviikonpäivä: Kyllä se on perjantai. Viikko takana, viikon loppu edessä. Siivousta, saunomista ja rentoutumista. Paitsi, että kaikki kotityöt ja koulutehtävät on tehtävä jossain välissä. 

Suosikkikukka: Sisällä limoviikuna, kun se kasvaa komeaksi helposti (minun juttuni alkavat aina sanalla helppo/nopea) ja ulkona pelakuu. Aivan mahtava kukkija, joka ei paljon vaadi, ei säikähdä kuivuutta eikä paahdetta ja jaksaa kukki ja kukkia ja… 

Tein uuden tunnustusnapin. Tämän jaan kaikille teille, jotka ahkerasti kirjoittelette ihania blogejanne ja kommentoitte postauksiani. Ole hyvä!



lauantai 20. lokakuuta 2012

Kirja-arviointeja ja kirjastokuulumisia


Huiman hyvin kirjani on otettu vastaan. Johtuu tietysti siitä, että lukijat suhtautuvat jo valmiiksi positiivisesti teksteihini, hih. Ruusuja on isompi puska kuin risuja, ja risutkin ovat tulleet aiheesta.

Tiedättekö, että oikeasti en ollut osannut valmistautua henkisesti tämän kirjasen julkaisemiseen. Vähän pelottaakin. Nyt kirja kuitenkin on maailmalla ja elää omaa elämäänsä. Levikki ei ole suuren suuri, mutta 30 kirjaa, joita luulin kauppaavani vuoden, on jo lukijoiden käsissä. Tilasin 20 kirjaa lisää, joten jos et saa kirjaa parissa päivässä (II postina) tilauksesi jälkeen, niin älä hätäänny, tulossa on.

Tässä linkkejä arviointeihin ja muita kommentteja:

Vilukissi
Elämästäni Ossin kanssa, Marja-Leena
Kissanpäiviä sijaiskodissa, Minna ja Myrsky-kissa
Muistikirja, Mamma N
Pidipomidi tykkäsi kirjastani
HooPee:n arviot blogissa Kirjan luin...
Kaikki elämäni koirat -bogin kirjoittaja annamari tykkäsi kirjasta kovasti

Vekki:
Luin kirjasi yhdeltä istumalta. Tosi mukaansatempaava. Turhat krumeluurit ja kuviokoukerot poissa, hyvä niin. Varmasti monen mieleen, koska helppolukuinen ja viihdyttävä kirja. Onnea, tämä on hieno alku tulevalle kirjailijan urallesi! Seuraava lukija on Lasse, 85v.

Sussi:
Onnittelut vielä kerran. Kirja sopii minustakin kaikenikäisille, siinä on yhdistetty perinteinen salapoliisikertomus lämpimään huumoriin.

Pidin myös koira- ja puutarhakohdista:)

Mamma N:
Ihana kirja! Se tuli luettua yhdeltä istumalta ja tämä lukija tahtoo lisää :) Teksti oli soljuvaa ja toi hymyn huulille :)

Anneli (oman kylän martta)
Kiitos nopeasta kirjatoimituksesta. Nopsaan kävi lukeminenkin, ei malttanut säästää... Mieltä virkistävää, sopivasti jännitystä ja oikeudenmukaisia loppuja, ei mitään lässytyksiä, juuri Sinun näköistäsi tekstiä. Kiitos ja onnea, lisää novelleja tai muuta ...

Patinaputiikin Jaana
Kiitos Kaisa nautinnollisesta lukukokemuksesta! Sinä OLET valmis kirjailija!
Sujuvaa, paikoin hykerryttävän humoristista tekstiä. Pidin tosi paljon! Kirja loppui vaan turhan nopeasti. Joten jään odottamaan lisää.... Seuraava lukija on tyttäreni.

-maiju-
Tykkäsin kirjasta! Kivoja lyhyitä juttuja. Hienoa työtä! Lisää näitä :)

Kirjaa voit myös lainata Riihimäen, Forssan ja Tammelan kirjastoista. Olen oikein iloinen, että he halusivat kirjani valikoimiinsa. Hämmennystä on aiheuttanut se, että onko kirja tarkoitettu nuorille vai aikuisille. Kirjoitin kirjan aikuisille, mutta mikä estää myös nuoria sitä lukemasta. Kirjassa ei ole seksiä eikä väkivaltaa, joten mielestäni kirja sopii kaikille. Kirjasinkoko on suurta ja helppolukuista. Ajattelin, että kirja sopii myös iäkkäämmille henkilöille, enhän ole ihan nuori enää itsekään.

Tässä kirjaesittelyni Bod:in sivuilla.

(Otin tämän kuvan Forssan kirjastosta. Napsauta kuvaa, niin näät tarkemmin tekstit. Sisään ja Odota-sanat ovat alkuperäiset.)



perjantai 19. lokakuuta 2012

Kirjan ystäviä, kirjaystäviä


Liityin kesällä Lounais-Hämeen Kirjan Ystäviin, koska ajattelin, että olisi mukava kuulla muiden harrastajakirjoittajien tuotoksia ja ajatuksia. Vertaistukea. Kyllä kuulkaa alussa jännitti. Huh, hiki nousi kuvainnollisesti otsalle, kun piti kirjoittaa annetuista aiheista tai sanoista runoja ja lyhyitä tarinoita. Enkä ensimmäisellä kerralla saannut raavittua paperille kuin joitain hajanaisia ajatuksi, hajatelmia. Enkä edes uskaltanut lukea niitä.

Nyt olen päässyt porukoihin sisälle ja kirjoitan ja luen omia tuotoksiani muiden mukana. On todella palkitsevaa kuunnella muiden tekstejä. Tulee monta välähdystä, että noinkin voi asian nähdä ja kokea. Aivan fantastista! 

Illan vetäjällä on kirjoitusaiheita, todella herkullisia, ja kirjoitamme monipuolisesti. Ja kuten arvata saattaa, muut ovat kirjoittaneet todella kauan ja tietävät erilaiset tyylit ja lajit. Eipä haittaa. Mahdun mukaan siitä huolimatta tai juuri siksi. Illoissamme käy myös kirjailijavieraita. Toissa kerralla oli kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää.

Eilen kerroin illassamme omakustanteen tekemisestä. Sitäkin voin suositella lämpimästi. Rohkeasti vaan panemaan kirjoitukset kansien väliin. Tuota iloa, jaa tarinoitasi ja runojasi. Meidän ryhmässä on todella taitavia kirjoittajia ja ilo on pinnassa.


Kirjoitustehtävää miettimässä (vasemmalta) Paula Perttula (pj), Kaija Hakala, Keijo Wääri (Romaninpuolikas, Wäärin käsityksiä), Mirjami Ekholm, Ella Kaakinen ja Eva-Liisa Hellstén.


Kaija, Ella ja Eva-Liisa, ja hienoa tekstiä syntyy...


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Hyvillä mielin

Voi mahotonta, kun Vilukissi on kehua retostannu minun novellikokoelmaani blogissaan. Ihan melkein alko hävettään, kun tuli niin hyvä mieli.

Siitäkin minä olen iloinen, että ainakin kaksi kirjastoa osti kirjani, Riihimäen kaupunginkirjasto ja Forssan kaupunginkirjasto. Nyt kirjaani pääsevät lukemaan hekin, jotka eivät halua sitä ostaa.

Lukuiloa ja viihteellisiä hetkiä!

Tässä lisäksi kuvia, näin pimeään aikaan, tuomaan mieliin kesämuistoja:

  

  

maanantai 15. lokakuuta 2012

Viimeiset lehdet

Mies on toipunut keuhkokuumeestaan tolpilleen, mutta ei vielä jaksa tehdä pihatöitä. Joten...

Olen aina suhtautunut äänekkäisiin älämölölaitteiseen tietyllä penseydellä. Eilen kuitenkin nostin selkääni lehtipuhaltimen. Elämäni ekaa kertaa. Korvilla oli kuulosuojaimet, jotka suodattivat tehokkaasti metelin. Vahinko vaan, että naapurit saivat oman suodattamattoman annoksensa päristelystäni.

Mutta voi pojat, kuinka tuli nopeasti siistiä jälkeä. Meillä on turkasen paljon koivun ja vaahteran lehtiä. Kyllä ne keväällä ja kesällä ovat ihania, kun ovat puussa, mutta näin syksyllä vähämmän ihania tippuessaan maahan. Kauniita ne kylläkin ovat, keltaisine ja punaisine syksyväreineen.

Nurmikolla olevat vaahteralehtikeot päräytin silpuksi ruohonleikkurilla. Valmista tuli. Ei lentele enää lehdet ympäri pihaa. Mieskin totesi, että onpa nyt siistiä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa olisit saanut olla mukanaa!


Kahden euron ryhmäruusuni sinnittelevät. Ne pitää leikata ja suojata havuilla.


Oy Puutarhapojat Ab:n nuorempi osakas, Tuisku Muisku, uutterana apurina. Kottikärryt siirtyivät lepoasentoon.


Lehteen osui kauniisti valo.

Tässä vielä linkki Bod:in sivuille kirjaesittelyyni.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Julkaisin kirjan

Minulla on painotuore kirja kädessäni. Tunne on auvoinen ja vähän kyllä hämmentynytkin. Tässäkö se nyt on!

Saanko esitellä:
Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen.



*RUUMIITA, ROMANTIIKKAA JA RIEMUKASTA MENOA*

Mitä olisi yksityisetsivä ilman koiraa? Kuin talo ilman kaivoa. Kuin hampaaton hai. Niinpä dekkari Jenny Cottonilla onkin apurina maanmainio mäyräkoira, Kepponen.

Kirja koostuu seitsemästä seikkailusta, joissa Jenny Cotton selvittää murhia ja ottaa kiinni konnia. Joukossa vilistää kissoja ja koiria eikä unohdeta puutarhanhoitoakaan. Kirja on jännittävä sekametelisoppa, joka kannattaa nauttia villasukat jalassa sohvalle käpertyneenä.

Tarkoitettu viihdyttämään ja tuottamaan iloa!

Tämän ensimmäisen novellikokoelman innoittajina ovat toimineet perheeni lisäksi monet blogiystäväni.

Kiitos teille, että olette olemassa!

Olen kirjoitellut pari vuotta dekkarinovelleja. Rakastan dekkareita, mutta en pidä väkivallasta enkä kannata sitä. Yhdistin näihin kirjoitelmiini harrastuksiani eli puutarhan ja koirat.

Sisällysluettelo:
Kepponen
Rymy
Myrsky
Tara
Mirkku
Myrsky-kissa
Vilukissi

Novellieni hahmoilla ei ole vastinetta oikeassa elämässä, myös tapahtumat ovat sepitettä.
Olen tehnyt taiton ja kannen itse. Kansikuvassa on mäyräkoiramme Myrsky. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 120 sivua. Kooltaan se on C5. Teksti on suurta ja helppolukuista.

TILAUKSET
Kirjaa voit tilata suoraan kirjakaupasta (ei ole hyllyssä, joten joudut vähän aikaa odottamaan).
Jenny Cotton ja Kepponen
Kirjailija Kaisa Sorola
ISBN: 978-952-286-515-1
Hinta 14,90 euroa.
Kustantaja: Books on Demand GmbH

Voit myös tilata kirjan suoraan minulta maksamalla tilille:
FI38 5396 0220 1721 76
14, 90 euroa.
Kirjoita viestikenttään postitustietosi
Etunimi Sukunimi
Katuosoite
00000 Postitoimipaikka
Postitan kirjan sinulle heti maksun saatuani, omistuskirjoituksella.

Kirjan voi tilata lisäksi Bod:in kirjaesittelystäni.


 

"Ulko-ovessani on hieman krumeluurinen pronssikyltti, jossa lukee: Yksityisetsivä Jenny Cotton. Ja heti alkuun. Ei, en ole sukua kuuluisalla Jerry Cottonille. Olen äidin matkamuisto Amerikan reissulta vallattomalta 60-luvulta, you see. "


perjantai 12. lokakuuta 2012

Kasvun paikka

En tiedä kuinka hyvin näistä kirjoituksista välittyy, että olen hätänen ja nopea ihminen. Sen vuoksi olen erittäin huono toimimaan tiimissä, jossa pitää edetä hitaimman mukaan. Voi jösses, kun koettelee. Nyt olen opiskelun vuoksi kasvun paikan edessä. Monellakin tapaa.

Olen some-kurssilla (sosiaalista mediaa). Meidät on jaettu ryhmiin, ja joka ryhmällä on asiakasryhmä, jotka ovat maatalousalan opiskelijoita. Nyt on vaan niin, että asiakkaidemme rivit eivät ole suorat, eli he eivät vielä tiedä mitä heidän pitää tehdä, keiden pitää tehdä ja milloin. Tässä sitten odotetaan ja tik-tak, aika kuluu.

Tässä on minulla ISON kasvun paikka. Minun pitää hyväksyä tilanne, vetää syvään henkeä ja odottaa. Arvaatte varmaan, että on vaikeaa. Lisäksi omassa ryhmässä on kaksi muuta jäsentä, joista toinen ei vastaa viesteihin ja toinen totesi, että otetaanpa rennosti. Hyvä neuvo!

Kurssin tarkoitus on, että opitaan käyttämään sosiaalisen median ilmaisia työkaluja tehokkaasti. Some ei ole pelkästään bloggailua ja facettamista, jotka jo jotenkin hanskaan. Nämä kuuluvat ohjelmaamme: Adobe Connect, Skype, Google Sites, Wikit ja blogit, verkostotyökalut.

Tein kuvakoosteen viime kesäkuussa Elonkierrossa kuvaamistani kuvista. Elonkiertoa ylläpitää MTT. Harmi etten tuolloin tiennyt, että menen kurssille, jossa pääsen/saan/joudun tekemään nettisivuja yms. erikoiskasveista. Olisin ottanut juuri niistä kuvia. Musa on mieheni esittämää.



Rentoa viikon loppua teille kaikille!


torstai 11. lokakuuta 2012

Lyijykukkien talvetus

Kevään villitykseni olivat lyijykukat, stevioiden ohella. Kerron tuntemuksiani. Noh, stevian roikaleet ovat Mököllä kuivattuna. Kyseiset makeuttajakasvit olivat äitini idea. Ikänäni en toiste kokeile. Olinpa taas mainoksen ja markkinahumujen hömppäuhri. Enkö koskaan opi? En näköjään.

Sitten nämä lyijykukat. Kuvassa oli ISO ja muhkea puu/pensas/köynnos täynnänsä luomoavan sinisiä kukkia. Enpä taas keväthuumassani pysähtynyt ajattelemaan, että kuinka vanha mahtaa olla kuvattu kaunotar. Juu, en. Kyllähän me kaikki puutarhurit tiedämme, millä kierroksilla käymme keväällä. Olemme sokeita ja kuuroja ja vaikutuksille alttiita.

Lyijykukat olivat toukokuussa tullessaan lyijykynän paksuisia, siis lyijykynän lyijyn, mutta huomattavasti lyhyempiä, hentoisia ja suloisia. Viidestä taimesta yksi kupsahti, vaikka kuinka yritin sitä virottaa. Taimet nököttivät tosi pitkään pikkupiltteinä ja vasta loppukesästä ne alkoivat tuuheentua. Ne kasvoivat noin 70 senttisiksi. Tein niille tuet rottingista ja rautalangasta.

Talvettaminen? Oi miksi, oi miksi, tein sen taas. Hankin lisää talvetettavia kasveja. Vein kaksi yksilöä, suurimmat, kellariin ja kaksi majailee vierashuoneen ikkunalla. Saas nähdä selviävätkö kevääseen. Kellarissa muistan käydä kerran kuussa, pelakuut kestävät kuivahtamista hyvin, mutta nämä tulevat lumoajattaret tuskin kestävät.

Ja ensi keväänä en sitten osta, enkä laita kasvamaan mitään! Muistuttakaa minua, hyvät blogikamut, kieltäkää ehdottmasti kaikki hullut kokeilut, estäkää kaikin voimin, sitokaa minut vaikka köysiin.

Ja mitä tapahtuu ensi keväänä? Joo, sama innonpuuska ja villitys iskee. Varmasti jo helmikuussa. Huoks.

 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kasvula siirtyy talvilevolle

Tässä kuvia Kasvulasta viime vuoden elokuulta. 





Kasvulan toisessa päässä on umpiseinäinen varasto, joka on aivan täynnä. Mistä noita tavaroita oikein tulee? Hyllyt notkuvat kukkapurkeista ja muusta TOSI tarpeellisesta. Uutena hankintana varastossa jököttää betonimylly. Jihaa, ensi kesänä ryhdyn betonimylläriksi!

Keskellä Kasvulaa on oveton avotila, jossa on sohva, pari vanhaa tuolia ja Singer-pöytä. Ja lisäksi tietysti ihanainen kasvihuone. 

Rakennusmateriaali, laudat, ovat omista pihapuista ja ikkunat ovat kierätettyjä Kaija kamultani ja naapureiltani.

Ensimmäinen satokausi takana, noh, ehkä vähän suureellisesti ilmaistu, kun viljelin vain muutamia tomaatteja, kurkkuja ja munakoisoja, mutta mieli on hyvä. 



maanantai 8. lokakuuta 2012

Kuulumisia kasvihuoneelta

Elämäni ensimmäinen kasvihuone ja siitä saadut kokemukset täyttivät kaikki odotukseni. Oikeastaan ylittikin. Kasvulaksi nimittämäni itsetehty kasvihuone toimi hyvin ja kurkut, tomaatit, basilikat ja munakoisot viihtyivät. Tilaa oli riittävästi, noin 15 neliötä, ja kuutioita runsaasti, koska Kasvulassa on harjakatto kuten taloissa.

Kasvit kasvoivat laastipaljuissa. Niiden multa on tarkoitus kompostoida lehtien kanssa ja kierrättää uudelleen käyttöön. Ainoa haitta täysissä laastipaljuissa on, että niitä ei jaksa yksin siirrellä ja nostella.

Tomaatteja olin kasvattanut terassilla aikaisempina kesinä, mutta kurkkuja ja munakoisoja en koskaan. Kurkut kasvoivat kohisten ja olivat hyvän makuisia kölliköitä. Tuli tehtyä monta kurkku-tomaatti-basilika salaattia. Juu, ja tietysti omat tuotokset maistuivat tooosi paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut.






lauantai 6. lokakuuta 2012

Täydellinen päivä

Eilen näytti tältä:


Vettä satoi niin sakeena, ettei joukkoon mahtunut, eikä kyllä mielikään tehnyt. Meillä sadevesimittarissa on asteikko 40 mm asti, mutta vettä oli mittarissa piripintaan saakka, joten ainakin 50 mm tuli eilen vettä. Harkitsin jo hetken kumiveneen hankkimista tai soittoa Nooalle.

Mutta voi tätä ilon päivää. Tänään näytti tältä:



Aurinko helotti ja lämmitti ja kuivas satehen. Meikämartta myhäili tyytyväisyytään ja painui perheineen ulos. Mieskin jaksoi toipilaana kiertää korttelin ympäri koirien kanssa. 

Puuhastelin kaikkenlaisia kuten roudasin pelakuut kellariin, tyhjensin/kaadoin vesitynnyrit ja siivosin Kasvulaa, josta korjasin mahtavan munakoisosatoni. Yhteensä 4 kappaletta. Joten eikö vain kaikki vaivat tulleet palkituksi ruhtinaallisesti!

Ihme oli, että vesiheinän näköisistä taimista venyi kesän mittaan oikeita munakoisoja. Olin jo kaiken toivoni heittänyt ja jättänyt taimet jurottamaan oman onnensa nojaan. Vettä sentään niille nakkasin välillä. 

Tein munakoisoista jauhelihan ja juuston kanssa vuokaruokaa. Maistui tosi hyvälle. Elämäni ensimmäiset munakoisot ja -ruoka. Olipa suu messingillä ja vatsassa mairea olo.




perjantai 5. lokakuuta 2012

Kukkakuulumisia

  

Keväällä ja kesällä tuli siirrettyä kasveja paikasta toiseen. Holtittomasti. Ei mitään suunnitelmaa. Taaskaan. 

Ekassa kuvassa on (joku) hortensia, joka kasvatti tosi pitkien ja maassa makaavien oksien päähän lehtitupsut ja kukat. Oli polonen nolon näkönen mötköttässään maata pitkin. Nostin varret pystyyn ja sidoin ne nyörillä nätisti kimpuksi. Toimii.

Keväällä saatu ruukussa oleva vaaleanpunainen hortensia on nykyisin vihreäpunainen. Hyvin mielenkiintoisen näköinen. Nämä hortensiat vaihtavat väriä, riippuen siitä kuinka hapanta niiden multa on, näin olen asian ymmärtänyt. Ruukussa on perusmultaa.

Entäs sitten minun pasuunani. Ne kaikki viisi kukkivat tänä kesänä. Terassilla oleva emopasuuna kukki jo heinäkuussa ensimmäisen kerran. Nyt siinä on nuppuja ja ehtisi varmasti kukkia toisenkin kerran, jos voisin kukittaa sen sisällä, mutta kun kukkien tuoksu on niin voimakas, että henki salpaantuu, saa jäädä kukittamatta. Talvetan emokasvin ja yhden tämän vuoden poikasen, muut saavat mennä kompostiin ja muuttua muhevaksi mullaksi.