tiistai 12. tammikuuta 2021

Tunnelmallista ja kaunista

 Nyt sitä saa,
nyt sitä saa,
tehdä lumitöitä posket punaisena.

Kuvasin lumiukon viime viikolla, kun olin työreissussa Tammelan Ruisluodossa.
Näytettiin eilen sääkuvana Yle Hämeessä.

Nyt on tuiskuttanut ihan huolella.

Tein illalla lumitöitä ja oli pakahduttavan nättiä.

Tänään toiset lumityöt ja luulenpa,
että pääsen pukkaamaan kolaa vielä kolmannen kerran.
Mutta ei haittaa yhtään,
kun on niin tunnelmallista ja kaunista.
Talvi...

torstai 7. tammikuuta 2021

Alkuja

 Teitkö lupauksia uuden vuoden kunniaksi?
Minä en, mutta olen aloittanut uusia asioita.

Kylvin chilit, paprikat ja miljoonakellot.
Niin, vaikka vannon joka vuosi etten aloita mitään siemenkasvatuksia.

Muutin ruokatottumisiani lisäämällä kasvisten ja vihannesten määrää.
Aloin korvaamaan lihaa kasvispohjaisilla tuotteilla.


Kasvispainoitteinen ruokavalio johtuu herra Y:stä,
sillä hän on ollut kasvissyöjä jo 45 vuotta.
Turha laittaa kahta erilaista ruokaa,
kun voimme mukailla molemmille sopivaa pupellettavaa.
Oletko kokeillut kasviksista valmistettua jauhislihan korviketta?
Maukasta. Jopa tämmöisen tumpelokokin laittamana. Suosittelen.
Tosin minun pitää olla tarkkana tuoteselosteiden kanssa,
koska en voi syödä vehnää, kauraa, selleriä yms.


 Alkoi sataa lunta.
On taas valoisaa ja raikasta.

Aloin miettimään eteiskäytävään tapettia.
Vihreän värin pariksi jotain rauhoittavaa.
Ripustelen tapettimalleja seinään ja annan asioiden hautua.
Paras löytyy, kun asiat muhivat alitajunnassa.

Olen auttanut jo vuosia muutamia yksinyrittäjäkavereitani,
tekemällä heille nettimainoksia.
Palkatta, ihan vaan omaksi ilokseni, että pysyvät taidot tallessa.
On hieno asia, että tuttavani Jenni aloitti uuden vuosikymmenen yrittäjänä.

Onnea ja menestystä!

Loppumärinät, eli on alkanut voimakkaasti ärsyttämään blogipohjan toimimattomuus.
Muotoilut eivät pysy, kuvat tulevat erijärjestyksessä kuin olen määritellyt.

Yms...

lauantai 2. tammikuuta 2021

Väriä elämään

 2021

Näin se vuosi taas käynnistyy!
Otin uuden vuoden vastaan ystäväni Pirkon kanssa.
Laitoimme ruokia,
kanttarellikeittoa, inkiväärisitruunakanaa ja jälkkäriksi puolukkarahkaa.
Muistelimme menneitä ja suunnittelimme toiveikkaasti tulevia.

Tavallisesti teen remppaa joulunpyhinä,
mutta koska kyläilin jouluna,
niin hommat siirtyivät vuodenvaihteeseen.

Muuttorempassa maalasin melkein kaikki seinät valkoisiksi.
Oli edullista ja nopeaa, kun en ehtinyt miettimään värejä.
Valkoinen on klassinen väri(tön),
ja ymmärrän sen suosion,
sillä valkoinen raikastaa, eikä riitele muiden värien kanssa.
Samaan sävy(ttömään)maailmaan sopii myös harmaat.
Koska en ole klassinen värienkäyttäjä,
valkoisuus alkoi ahdistaa.


Tartuin siveltimeen.
Olohuoneen ja keittiön maalauksesta oli jäänyt vihreää väriä sopivasti.
Niinpä sutaisin eteisen seiniin uuden värin.
Hämmästyksekseni (onpa sana) lempeän vihreä sävy näyttää
loisteputkivaloissa kirkkaammalta kuin viereisessä olohuoneessa.
Ei haittaa.

Nyt on eteinen raikas ja iloinen.
Tervetuloa!


Olin geokätköilemässä kaverini Minnan kanssa vuoden ensimmäisenä päivänä.
Kävimme Saaren kansanpuistossa Tammelassa illan hämyssä.
Olipa kuvauksellista, sinertävä hetki.


Iltalenkillä koirien kanssa katuvalot loivat kauniita suihkuja sumuun.


torstai 31. joulukuuta 2020

Hyvästit vuodelle 2020 ja tervetuloa uusi vuosi!

 Vuosikatsaus 2020.
Olipa erikoinen vuosi!

Tammikuu

Tuuli jatkuvasti, lunta ei ollut ja sitten iski vielä koronapandemia.


Helmikuu

Kylmä tuuli puhalsi edelleen.
Poika sairastui vakavasti,
onneksi voi nykyisin paremmin kuin koskaan.
Avioliittoni päättyi, virallisestikin.

 Maaliskuu

Lunta tuli niukasti.
Pandemia iski täydellä voimalla.


Huhtikuu
 
Luonto heräilee.
Niin minäkin, on aika toimia...

Toukokuu

Tulppaanit toivat värikkyydellään toivoa ja iloa.


Kesäkuu
 
Kesäkuussa löysin uuden kodin,
johon pääsin muuttamaan heinäkuussa.

Heinäkuu

Heinäkuu menikin sisäremppaa tehden ja pihapuuhia puurtaessa.
Tässä kuussa voin hyvällä syyllä sanoa olleeni illalla väsynyt mutta onnellinen.


Elokuu
 
Satoiko paljon?

Syyskuu

Pihapuuhat päättyivät ja oli aika siirtää pelargoniat sisälle.

 
 Lokakuu
 
Tapasin herra Y:n, joka on puutarhaharrastaja kuten minäkin.
Hänen kellaristaan löytyi talvetustilaa daalioilleni ja kannoilleni.
 

Marraskuu

Kotoilua. Pirkko leipoi pullia, kokkailimme.
Sukua ja ystäviä kävi kyläilemässä.
Naapurit totesivat, että kylläpä sinulla on vilkas sosiaalinen elämä.

 
Joulukuu
 
Tämä vuosi oli yllätyksellinen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
 
Kiitokset teille kaikille myötäelämisestä!
Lämpimät kiitokset veljelleni ja hänen perheelleen,
kaikille ystävilleni, etenkin Pirkolle, Tiinalle sekä Leolle ynnä Kirsille.
 
Elämä maistuu taas elämälle!

Toivotan kaikille onnellista ja kukoistavaa vuotta 2021!

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Poropeukalo ja viherpeukalo

 Sää ei ollut jouluisen valkoinen,
vaan totisen harmaa.
Tämä kuva Tammelasta näytettiin Yle Hämeen uutisissa.


Muuta totista joulussa ei sitten ollutkaan kuin sää,
sillä ryhdyimme ystäväni Pirkon kanssa leipasemaan karjalanpiirakoita.
Koska olen allerginen vehnälle, niin sitkoa tuottava jauho puuttui.
Ruisjauhoista tuli melkoisen kovaa taikinaa.

 

Pirkko alusti taikinan sekä pulikoitsi pohjakakkarat.
Minä keitin riisipuuron ja täytin piirakoita.
Arvaatte varmaan kumpi piirakka on minun rypyttämä ja kumpi Pirkon.
Ystäväni herra Y nimitti piirakkani kävynmalliseksi.
Sekös meitä Pirkon kanssa nauratti.
Ai niin, poltin melkein kaikki piirakat karrelle.
Sekin meitä vaan nauratti.


Ei naurunaiheet tähänkään loppuneet.
Minun piti leipoa Seitankinkku.

Ei mennyt ihan pulkkaan.
Kasviskinkusta tuli kuiva käkkänä.
Muistutti enemmän leipää kuin kinkkua.
Huoks.
Seitankinkku päätyi lopulta kasvismakaronilaatikkoon
sipuleiden, tomaattien yms. jatkeeksi.
Oli naurettavan hyvää.
Olen kyllä melkomoinen poropeukalo.


Vietin koirieni kanssa perhejoulua järvenrantatalolla ystäväni kotona.
Herra Y ui tapansa mukaan.
Minä kastoin jalkani polvia myöden.
Ei oikeastaan ollut ihan kauheaa,
nauratti jopa, saunanlauteilla kuumuuden hivellessä sääriä.


Herra Y:llä on viherpeukalo.
Semmoinen joulu tällä kertaa.

Kohta vuosi vaihtuu, ja kohtaamme uusia ilon aiheita.


 

tiistai 22. joulukuuta 2020

Joulun taikaa

 Leppoisaa ja runollista Joulua!

Tilasin runoilija Markku Heinolta teille joulurunon.
Olkaa hyvä!


 

perjantai 18. joulukuuta 2020

Muisteloita keväästä ja kesästä

Saaripalstan Saila houkutteli minut muistelemaan kevättä ja kesää.

Vuosi 2020 jää meille kaikille mieleen,
sillä koronapandemia vaikutti ja vaikuttaa meihin kaikkiin.

Henkilökohtaisesti kevääni oli sekä raskas että kevyt.
Erosin ja elämäni meni kirjaimellisesti uusiksi.
65-vuotiaana hyppy tuntemattomaan.
Loikkasin pontevan pelottomasti.

Oli aika hyvästellä 1,2 ha pihapiiri ja koti,
jossa asuin 13 vuotta.


Kuvata viimeisen kerran pihalla pörräävät linnut.


Pelata koirien kanssa nurmikolla viimeiset pallopelit.


Otin tyttönimeni takaisin.


Pakkasin ja siivosin ahkerana.
Yksin.
Muuttokuormissa auttoi veljeni Teemu.


Jätin haikein mielin rakkaimmat kukkani ja puuni.
Talo ei ole mennyt vielä(kään) kaupaksi,
mutta uskon ja toivon,
että ensi keväänä joku toinen pääsee nauttimaan pihan kauneudesta.
Onneksi en kiinny tavaraan, vaan kotini on siellä,
mihin kapsakkini lasken.
Taloa asuttaa ex-mieheni ja serkkuni.


Sitten ostin pienen vanhan talon!
Velaksi.


 Rahaa ei ollut, joten tein vain välttämättömät maalaustyöt sisällä.
Huopakatto, keittiö ja kylpyhuone odottavat aikaa parempaa.

Onneksi olen kekseliäs, omatoiminen ja tottunut niukkuuteen,
olenhan syntynyt 50-luvulla pieneen savolaiseen torppaan.
Onnen ja vapauden hintaa ei voi mitata rahalla!

Talkooväkenä ovat toimineet ystävät ja sukulaiset,
joten aivan kaikesta minun ei ole tarvinnut selviytyä yksin.
Pihalta on kaadettu kolme Terijoensalavaa, kuusi ja omenapuu.
Kantojen jyrsinnän jälkeen riitti harattavaa ja mullattavaa.
Puskat ja marjapensaat joutuivat väistymään grillipation tieltä.
Kompostoreita on kolme ja yksi lämpökompostori.
Rikkaruohoista ei ole pulaa.
Siirtonurmialue peitti pahimman mullosalueen.
Sisäpihan terassi sai uuden laudoituksen.
Taloa kiertää sementtilaattapolut.
Siinä on hommaa ensi kesäksi,
sillä laatat pitää nostaa ylös, pestä, tasata maa ja asentaa uudelleen.
Naapureissa asuu mukavia ihmisiä.
Kaupungin ääniin ja 2-tien meluun olen alkanut tottua.
Ihaninta ovat katuvalot, sillä maalla eniten kammosin pimeyttä.

Asun yksin, mutta en ole yksinäinen.
Suku ja ystävät käyvät tervehtimässä usein.
Lisäksi työskentelen henkilökohtaisena avustajana ja
koulutan tietotekniikkaa eläkeläisille kurssimuotoisesti, sillon tällöin.

Elämä on rikasta sekä ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.