maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kauniita esineitä ja kilpajuoksua sateen kanssa

Harrastan kilpajuoksua sateen kanssa,
ja tunnen jääväni aina hopealle.
Ehdin kuitenkin sateitten lomassa trimmeröidä pari tankillista
eli yli kaksi tuntia. Yksi työ vähempänä. 
Trimmeröinti on sitä paitsi mukavaa hommaa.
Tosin tuntuu siltä, että on 1000 tekemätöntä työtä 
ja vain 1 tunti aikaa suorittaa niitä.
Ja kyllä, rikkakasvit nauttivat sateesta ja
kasvavat korkeuksiin tuuheina sekä elinvoimaisina.
 Pilvipoutaisina hetkinä pihapiiri näyttää nätiltä.



Yllä lumipalloheisi ja Tammelan kaunottaret.
Ala puolella punainen Tove Jansson ja ja ja... ööö...



Kasvulan ulkopuolella orvokit jaksavat vielä kukkia.
Tomaatteihin on tullut nuppuja, jopa.


Jossain välissä, pitää välillä tehdä hupsuja ja kevyitäkin hommia,
pihatyöt eivät saa tuntua raatamiselta,
ehdin asetella kauniita esineitä ryhmiksi.
Visakoivuiset luistimet ovat yli 100 vuotta vanhat.
Ne kuuluivat ystäväni Mirjan mummulle.
Hevosenkenkä on löytynyt istutuskuoppaa kaivaessani.
Olisikohan pudonnut aikoinaan vaivaistalon pollelta pellolle...


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Sääkuvaavat sisarukset

Minulla on viisi vuotta nuorempi veli,
joka harrastaa kuvaamista minun laillani, sukuvika.
Sain tartutettua häneen sääkuvausinnostuksen.

Voihan pettymys, kun kuvia ei näytetty,
veli uhkasi jopa lopettaa sääkuvailun.
Kannustin jatkamaan.

Mutta eipä mitään,
sillä tällä, juhannusviikolla, veli vetäisi kolmen suoran.
Kaksi kuvaa Hämeen uutisissa ja yksi kuva Yle 1:n uutissa.
Bonuksena yksi kuva Hämeen uutisten Facebook-sivuilla.
Hauskinta oli, että torstaina meidän kumpaisenkin sääkuva näytettiin Yle:llä.


Veljeni, Teemu Väisänen, pihalle paukahteli melkoinen ryöppy rakeita,
ja nythän on siis KESÄ.

Minä kuvasin tuttuun tapaani pilviä lähipellolla.
Komeita sääilmiöitä.


Pihalla kukkii mm. Tammelan kaunottaret,
jotka sain ystävältäni Tiinalta 60-vuotislahjaksi muutama vuosi sitten.


Terassilla pelakuupistokkaat jurottavat.
Nähtävästi ei ole tarpeeksi lämmintä.
Noh, yölämpötilat ovat pysyneet tiukasti alle kymmenen,
eikä päivälläkään ole ollut suloisen lämmintä.


Nautitaan keskikesästä, villasukissa tai sandaaleissa!


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Onnellista juhannusta!

Juhannus on meillä herttainen, 
kirkas taivas on sininen. 
Pirtti on jo pesty, valkoinen, 
pihamaakin laastu on. 
Koivujen lehvät portailla huiskii, 
kesän juhlasta pihlaat kuiskii, 
metsiköstä kielot kannettiin, 
sinikukat huoneisiin.

Nappasin kuvan torstaina klo 22.30.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Riemua ja (t)rimmeröintiä

Helsinki, kaksi päivää riemua ja rentoutumista.
Kävin ystäväni Kaijan kanssa perinteeksemme muodostuneella
kesäisellä kotimaan lyhytmatkalla.
Ostimme julkisen liikenteen vuorokausiliput,
näin säästimme aikaa ja vaivaa sukkuloidessamme ympäri kaupunkia.

Ensimmäisenkä päivänä kävimme pyörähtämässä hotellin vieressä sijaitsevassa
Hakaniemen tunnelmallisessa hallissa,
josta suunnistimme Seurasaareen ja Tamminiemeen.
Tuttuja kohteita, joissa voi käydä aina uudelleen kyllästymättä.
Illalla menimme Linnanmäelle ja Peacock-teatteriin
katsomaan Sata lasissa -musiikki-iloittelua.
Jösses!
Musikaali imaisi mukaansa ihan ensi tahdeilta.
Huikea ja laadukas esitys.
Oli nautinnollista katsoa ja kuunnella osaavia taitelijoita.
Musikaalissa oli huumoria, räiskettä,
näppäriä sketsejä ja huippuluokan musisointia.


Linnanmäki oli muuttunut todella paljon, noh, ei ihme, 
sillä edellisestä käynnistäni oli ehtinyt kulua 30 vuotta.
Kauniita laitteita ja härpäkkeitä oli niin runsaasti, että huimasi.
Entäs sitten kasvit! Niitä oli muhkeina ryhminä ja ne olivat näyttäviä.
Mainio kohde puutarhaharrastajalle jo kukkien ja puiden vuoksi.
Kävimme 4D elokuvassa, joka kesti 10 minuuttia, Ice Age.
Himpula, kun meinasin saada sydärin, kun penkit rytkyivät,
vettä roiskui silmille ja ilmavirta hiveli puuskittain nilkkoja.
Iltamyöhällä köröttelimme ratikalla ympäri Helsinkiä ja nautimme katsomastamme.

Toisena päivänä vierailimme Kaisaniemen uudistuneessa kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kyllä oli katseltavaa ja hämmästeltävää!
Todella onnistuneet kaksi päivää.


Kotona odotti miehen tekemät kiviraput.
Paluu arkeen hoitui tarttumalla trimmeriin.
Suojavarusteet olivat hieman heppoiset,
joten olin yltäpäältä ruohosilpussa.
Ei dropannut mun tunnelmaa.

 

Kaisaniemen puutarhasta lähti mukaani hauskoja ideoita, kuten ruukkuhahmo.
Sain Kaijalta eläkkeelle siirtymislahjaksi suloisen bambivaasin.

 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Pihalla ja pientareilla

Purppuraomenapuu on kukkeimmillaan.
Siinä on upean räväkkä väri.
 Syreenit tuoksuivat huumaavasti,
kun kävimme koirapoikien kanssa iltalenksulla.
Ajatelkaapa, viikon päästä on juhannus.
 Tintit kuljettivat ahkerasti ötököitä poikasilleen.
Pöntön katto kaipaa uusintaa,
olisikohan orava ollut remonttihommissa.
 Aamukuu...

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Selätön puutarhuri

Mitä tekee selätön puutarhuri?
Hän lyö hanskat tiskiin ja istutuslapion kukkapurkkiin.


Perjantaina, kaiken tohinan keskellä, selkäni teki stopin.
Ei, selkä ei muljahtanut, kun kärräsin kiviä ja multasäkkejä,
vaan kun laskin KEVYTTÄ kukkapurkkia maahan.
Unohdin käyttää reisilihaksia.
Siihen jäin, parkuen, polvilleni.
Onneksi ystäväni Pirkko oli käymässä ja hänen avustuksellaan pääsin sisälle.
Nyt sitten syön relaksantteja sekä kipupillereitä ja
köpöttelen kuin vaivainen varis.


Kyllä väri kuuluu kesään. Eikös vaan?

Pihalla kasvit kuitenkin kukoistavat ja kasvavat,
olipa selkäni poikki tai ei.
Etenkin rikkakasvit mellastavat.
Onneksi veljeni Teemu ja hänen vaimonsa Riitta lupautuivat
pariksi päiväksi avukseni. Kiitos jo etukäteen!



Ostin jo pari vuotta sitten korkean kellertävän kukkapylvään 
ja olen sen päälle metsästänyt kukkaruukkua.
Kokemuksesta tiedät, hyvä puutarhaharrastajaystäväni, 
että välillä on tosi vaikea löytää tietyn sävyistä sekä sopivan kokoista kukkapurkkia.
Nyt etsin romanttiseen teemaan sopivaa isoa ruukkua.
Noh, löysin lopulta kohtuullisen kiva purkin, väriltään tumman harmaa.
Ei muuta kuin suti käteen ja taikomaan harmaasta kermansävyistä.


Ihan nappiin ei värivalintani osunut,
joten joudun töpöttelemään purkkiin lisäksi vaaleanruskeaa
tai annan luonnon hoitaa tummentumat vuosien saatossa.
Katsotaan nyt...

 

Terveyttä ja iloa!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Radiojuttu, vesisadetta ja kukkakimaroita

Kuulkaapas kummia, 
kun Kivisen Vilma oli kuullut Hämeen radiosta noin viikko sitten jutun,
jossa oli kannustettu ihmisiä lähettämään sääkuvia,
niin esimerkkinä oli käytetty minun sääkuvaharrastettani.
Juttu oli mennyt suunnilleen näin, lainaus Vilmalta, luvan kanssa:
"Puolenpäivän aikaan oltiin päiväkahvilla yhtäkkiä alkoi radiosta 
(Hämeenlinnan radio) 
kuulua jotain tämän tapaista: Kaisa Sorolan isoäiti teki säästä muistiinpanoja 
ja niitä vihkoja löytyi paljon. Siitä kiinnostus säähän sai alkunsa. 
Kaisa on it-kouluttaja ja martta. Pitää blogia Nettimartan... 
On lähettänyt sääkuvia. Lisääkin saa lähettää. Jotain tällaista."
Hauskaa!

Jos olet Facebookissa, niin Kivisen Vilma on perustanut sinne
kivistä tykkääville oman ryhmän nimeltä Kivikkopiha.
Siellä olen minäkin, kivenpyörittäjä, sorapihani kanssa.

Eilen satoi koko päivän, vesi tuli enemmän kuin tarpeeseen.


Yksi omenapuumme, istutettu vuonna 2010, 
Pyry-koiramme 15-vuotislahjapuu,
kukkii vaaleanpunaisin kukkasin.


Japaninruusukvittenit ovat aivan täynnänsä oranssinpunaisia kukkia.


Arovuokot ovat kuin merenvaahtoa.


Lammenreunalla nököttävät sammakkoserkukset.