Satomenetyksiä

 Menetin koko päärynäsatoni!
(Saa nauraa.)
Päärynöitä oli kypsymässä tasan yksi.
Kuinkas sitten kävikään?
Ystävämme Onerva-orava tykkäsi myös päärynästä,
ja sieppasi KOKO satoni. 😁

Eka syksykukka ostettu.

Illat hämärtyvät tunnelmallisesti.
Jotenkin tästä(kin) vuodenajasta nauttii,
varsinkin kun on niin lämmintä,
että edelleen tarkenee iltaisin puuhastella T-paidassa.

Karvaiset puutarhatarkastaja-apulaiset puuhissaan.

Kaverini leipoi alkavan syksyn kunniaksi kaakun.

 

Koronasta omenasatoon

 No niin, korona nappasi minut syleilyynsä.
Viikko siinä meni kovassa kuumeessa,
mutta nyt on jäljellä enää vähän yskää ja päänsärkyä.
Kuvan hailakan beessit fiilikset sopivat aiheeseen.

Kaverin pihalla klematikset kukkivat koreina.

Omalla pihalla syysvuokot aloittivat kukintansa.

Ja tietysti myös ruusut voivat hyvin.

Samoin pelargonit.

Olin mainoskuvauksessa mummina.
Jotain iloa ja hyötyä ikääntymisestä.😄

Loimijoki kauneimmillaan.

Ja tulihan sitä käytyä ihastelemassa Järnefeltin teoksia Ateneumissa.
Tauluja oli niin runsaasti,
että lopussa silmät sumenivat.

Varaston takana on lautavarasto.
Lankut sekä parrut olivat maassa ja aina tiellä.
Hoksasin hankkia seinäkoukkuja, ja kappas,
nyt kaikki puumateriaali on nätisti järjestyksessä.

Sain mukavilta naapureiltani omenoita.
Oma omppupuu ei tuottanut tänä vuonna satoa.

Syyskuussa aloitan työt,
on opetusta ja lehtijuttujen tekoa.

 

Lehtijutusta pottuihin ja kaikkea siltä väliltä

 Kodin Kuvalehti nro 16 sisältää juttuja teemalla Opetan sinulle.
Olin yksi haastatelluista.
Pirkon ja omat kuvat on otettu puutarhassani.

Opetan ja opin.
Syyskuussa alkaa taas työt.

Kylvämättä ja kyntämättä?
Ehkäpä vesiheinää, jää nähtäväksi.

Katsura on hujahtanut miehen mittoihin.
Ostin pikkuruisen taimen muutama vuosi sitten Ilolan arboretumista, Salossa.

Pensastomaatti on täynnä vihannesmarjoja.

Oijoi...

Joku öttiäinen haki suojaa ruusun terälehden alta sateella.

Torronsuo, kansallispuisto Tammelassa,
tuli rampattua päästä päähän geokätköjä etsien.
Oli sopivan leppeä sää.

Yksi mun kaikkien aikojen lempparimuseo on tämä:

"Emil Cedercreutzin museo on Harjavallassa sijaitseva taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, jonka kokoelmien pohjana on kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin tuotanto ja hänen keräämäänsä esineistö."

Tällä käynnillä pääsin tutustumaan taiteilijan kotiin, Harjulaan.
Kerrassaan ihmeellinen.
(Juu, ja täälläkin on geokätköjä.)

Pottusatoa kukkaruukusta.
Viljely kannattaa aina. 😄

 

Puutarhatarkastajakaksikko työssään

 Puutarhatarkastajakaksikko, Tuisku & Wiima,
totesivat yhdestä kuonosta,
että kitkemisjälkeni oli tasoa surkea.
Hylky tuli ja uusiks meni.

Oikeasti jaan ja siirrään kuunliljoja varjoisempaan paikkaan.

Tämmöinen idylli on nykypäivänä harvinaista.
Paikkakunta Tammela.

Kävin Alpo Jaakolan patsaspuistossa Loimaalla,
niin kuin melkein joka kesä,
sillä aina löytyy ystävä,
joka ei ole käynyt hämmästelemässä teoksia.

Nauhukset ovat pörräävien tyyppien suosiossa.

 

Tarhaviiniköynnös Purpurea Plena Elegans,
innostui ylimaaliseen kukintaan.
Kuvan nappasi ystäväni Tiina,
joka on blogikaverini noin 12 vuoden takaa.

Tämä äitienpäiväruusu on jaksanut kukkia jo kolmena kesänä.

Austraalian villipelakuun kukat ovat hennot sekä herkät.

Kotitanhuvilla ja kylillä

 Kerrassaan ihana kesä!

Orvokit ovat villiintyneet ja täyttävät pihaa.

Entisten omistajien jättämä kello toimii vellikellona Grillilässä.

Hiulihei!
Pasuunat kukkivat villinä.

Pientä ja hentoakin löytyy pihapiiristä.

Moniväriset ruusut ovat suosikkejani.

Olin viime lauantaina 100-vuotisjuhlissa.
Veljeni Teemu täytti 65 ja tyttärensä Sini 35.
Syötiin, saunottiin ja uitiin.

Marjat ja hedelmät kypsyvät.

Kävin Visavuoressa.
Tiesitkö, että kuvanveistäjä Emil Wickström oli intohimoinen puutahuri?

Valo!
Taiteilijakodin ja ateljeen valo on täydellistä.

Lopella kävin tutustumassa vanhaan puukirkkoon, Santa Pirjo,
ja lukkarin puustelliin.
Ja ne pelakuut ikkunoilla...

Museokeskus Riemussa Riihimäellä on mielenkiintoisia teoksia näytillä.

Olen uinut tänä kesänä noin kymmenessä järvessä.
Ehkä paras on Sääkjärvi Nurmijärven Kiljavalla.
Raikkaan kirkasta vettä ja pehmeää santaa.

 

Mitä saa pihalla aikaiseksi neljässä vuodessa

 Oi oi!
Niin vaan on neljä vuotta hurahtanut tässä residenssissä.
Tässä tulee katsaus,
mitä pihapiirissäni on tapahtunut näiden vuosien aikana.

2020-2024

Takapihaa hallitsi neljä suurta puuta, Terijoensalavia.
Oli marjapensaita ja syreeneitä.

Puut kaadettiin.
Terassilaatat ja laattakivet kierrätin.

Takarajalla oli hyötykasveja kuten mansikoita ja viinimarjapensaita.
Nyt alueella kasvaa kirsikka- ja luumupuu,
sekä ruusuja, sekalainen määrä perennoja ynnä joriineita,
niitä Rengon punaisia.

Noh, lisää puita ja puskia.

Nyt tilalla on karviainen, pari mustaherukkaa,
päärynäpuu, pieni ryytimaa, raparperia yms.
Tietysti myös ruusuja ja muita monivuotisia kasveja.
Sulassa sovussa/suloisessa sekamelskassa.

Nurmikkoa oli iso alue,
ja on edelleen,
että koirilla olisi pehmeätä juosta sekä tilaa peuhata.

Oli iso homma nostaa ylös 600 sementtilaattaa,
tasata maa ja asentaa ne takaisin.

Valtava syreenipensas joutui väistymään,
sillä rakennutin siihen kohtaan grillikatoksen.
Sorapolku kulkee halki pihan.

Pihan kaksi mäntyä jouduin kaadattamaan,
sillä ne pudottivat oksiaan ja neulasiaan.
Sain hyvän määrän polttopuita,
ja runkojen väliin sopii mukavasti riippumatto.

Etupihan aidanteena oli keltainen hanhikki.
Viime kesänä vaihdoin sen pinkkiin angervoon.
Perennat kasvavat kookkaissa ruukuissa.

Että tämmöinen neljä vuotta.
En sentään ihan kaikkea ole yksin joutunut ahkertamaan.
Apuna on ollut sukulaisia ja ystäviä,
mistä heille kiitos.

Koiria oli aluksi kolme,
jäljellä vielä kaksi, Tuisku ja Wiima.