torstai 25. toukokuuta 2017

Naurua ja harmin kyyneleitä

Kaikki hommat eivät vaan onnistu!
Sitä oppii monta asiaa vasta kantapään kautta.
Niin kuin nyt sen, että tietyt rikkakasvit tulevat läpi katteista ja kankaista.
Eikä niitä tainnuta kuopsutukset eikä ruopsutukset, valitettavasti.
Kuvassa aiheesta malliesimerkki.
Tuli niin voimaton olo, että oli pakko istua tovi reunapölkyn 
(entinen sähkötolppa) päällä murehtumassa.
Onneksi oli Raija-serkku jakamassa tätä(kin) epätoivoa.
Ilotuksia on kuitenkin enemmän kuin murhetuksia,
joten harmin kyyneleet muuttuivat pian nauruksi,
savolaisen sisun kautta.


Alapihan takakulmauksessa oleva istutusalue menee täysin uusiksi.
Muutan alueen nurmikoksi.
Kaivoin serkun kanssa kasvit ylös, ja ne odottavat istutusta kuusen katveessa.

Suurin osa ruusuista kuoli talven aika, joten nyt loppui ruusuviljely tässä pihapiirissä.
Istutan niiden tilalle ylöskaivetut päivänliljat ja niiden sitkeät kaverit.


Tuomet puskivat nuppunsa auki vuorokaudessa.
Lämmöllä on ihmeitä tekevä voima.
Vaikka päivällä on pökerryttävä helle,
niin illalla tarvitaan kevyttä nuttua.


Vein eilen aamulla klo 8 auton huoltoon,
 ja sillä aikaa esittelin serkulleni naapurikaupungin nähtävyyksiä.
Lady Seinen rannalla?
No ei nyt ihan, vaan Lady tähyilee tulevaisuuteen
Loimijoen rannalla entisen työpaikkani kohdalla.


Helteellä on hyvä nauttia vilvoittavasta kylvystä.


Pieniä ovat omat murheeni...


tiistai 23. toukokuuta 2017

Vihreää ja värikästä

Vihdoinkin oikea kevät!
Puihin pullahti lehtihiirenkorvia vuorokaudessa.


Serkkuni Raija asetteli mieheni kanssa Kasvulan seinälle tauluja ja koristeita.


Minä istuttelin tomaatteja ja chilejä.


Kävin serkun kanssa hämmästelemässä kasvien pauhua puutarhalla.
Mukaan lähti punaisia miljoonakelloja ja muratteja.


Olin mieheni kanssa ostamassa multaa ja muuta tarpeellista puutarhaan,
kun silmäni osuivat poistomyynnissä olevaan roskiskatokseen.
Hintalapussa oli 50 euroa.
Jutustelin myyjän kanssa ja tinkasin katoksen kolmeen kymppiin.
Mies ruuvasi muutaman repsottavan laudan ja serkun kanssa sipaistiin väri pintaan.
Nyt katos on ihan priima.
Serkku-Ralla on ahkera kuin orava.
Eikös sitä olekin sanonta, että ahkera piika elättää laiskan talonemännänkin...

 

Pelakuut ovat siirtymässä ulos terassille.
Niistä moni jo kukkii.
Nämä on niitä kompostista pelastamiani perinnepelakoita.



sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Lakritsikakkua ja ilmakitarointia

Juhlistimme kaksia synttäreitä ja eläkkeelle pääsemistäni.
Mukana riemussa kolme eläkeläisnaista ja beibi eli mieheni,
jolla on vielä monta vuotta eläkkeeseen.
Kevät korkattiin käyntiin Kesälässä grillaten ja iloisesti meluten.


Pirkko teki lakritsikakkua, mikä oli aivan jumalaista.
Maistettuani palasen, hyppäsin ylös ja päästin ilmoille soolon ilmakitaralla.
Kyllä eläkkeelle pääseminen on hauskaa.


perjantai 19. toukokuuta 2017

Eläkkeelle...

Siirryn kesäkuun alussa työeläkkeelle.
Saa onnitella.
Töitä haen silti ja päässäni pyörii ajatuksia omasta yrityksestä.

 Äitini, 83-vuotias, kasvatti minulle taas oikein topakoita samettikukkia.
Sääkin lämpeni juuri sopivasti,
joten kukkia ja tomaatteja uskaltaa pikkuhiljaa siirtää kasvihuoneelle.


Rentukat ilostuttivat lähijärvellä.


Aamu näytti ensin ainainkeriankeiselta, mutta illalla oli leppeän lämmintä.
Nurmikkokin vihertää.


Serkkuni Raija, eläkeläinen myös, siivosi kasvihuoneen.
Hän pesi ikkunatkin häikäisevän kirkkaaksi.
Mies latoi, näkyy ikkunan takana, paviljongin alle kiveytystä.
Minä raivasin metsää.
Näin ne eläkeläisen päivät kuluvat...


torstai 18. toukokuuta 2017

Kevätaatoksia

Toukokuun ilostuttajia ovat ehdottomasti valkovuokot.


Synttäreitäkin tuli vietettyä ja sain mieheltä lahjaksi
32 säkkiä multaa, 9 pussia kuorikatetta ja peräkärryllisen kiviä.
Kyllä nyt kelpaa!
Laitoin eläkehakemuksen vireille...


Pirkko-ystävä toi komean hortensian ja bambikortin.
Lisänä herkullinen sitruunainen kääretorttu ruisjauhoista.
Olipa maanmainiota herkkua.


Lintuja piipertää pihalla, liverrystä riittää joka nurkalla aamusta iltaan,
ja pesiä rakennetaan suurella innolla.

 

 Lisää lintusia:


maanantai 15. toukokuuta 2017

Iloa pihakoristeista

Luulenpa, että pihakoristeista on yhtä paljon iloa linnuille kuin ihmisille,
näin ainakin meidän pihapiirissämme.

Tintti: Olet tainut syödä paljonkin Nettimartan tarjoomuksia,
kun oot kasvanut noin isoksi?


Tintti: Mut hei, kyllä täältäkin löytyy kokoo ja näköö.


Sinitintti: Heilu keinuni korkealle...


Varpunen: Pyrstö vasten pyrstöä, pump pump.


torstai 11. toukokuuta 2017

Pihapiiriaakkoset: O

O ei ole nolla.
O on orava, orvokki ja omenapuu.
O on pyöreydessään sulokas ja soma.

Pihalla kukkivat ainoastaan osto-orvokit.
Ressukat värisevät kylmästä yöpakkasten aikaan.
Sinnittelijät.



Sorakäytävän reunalle on ilmestynyt tuuman korkuisia melkein mustia orvokkeja.
Huomaat varmaan, että vaahteran siemeniä on niiden joukossa.
Kyllä, niitä on miljoonia, ja erittäin vaikea poistaa soran seasta.
Ainoa ilo on se, että linnut ja oravat saavat niistä ravintoa.


Pihallamme kirmailee kaksi oravaa.
Toinen niistä oli eilen aivan märkä ja toinen kuivaturkkinen sekä pörheä.
Tämä oravareppana esitteli kuraisia pussipöksyjään Yle Hämeen sääuutisissa.


Jotain hellyttävää tämän oravan tassuissa ja olemuksessa on,
naurattaa ja itkettää yhtä aikaa.


Kaveri oli ollut sisähommissa ja pysynyt rutikuivana.



 

Omenankukat

Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on unelmissa.

Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.

Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta!

Eino Leino