Talvi ei yllättänyt

 Talvi tuli, ei kuitenkaan yllättänyt.
Viime perjantaina oli viimeinen työpäivä,
nyt voin laskeutua taas eläkeläisen olotilaan.

Olen ulkoiluttanut Museokorttia ahkerasti.
Nyt oli vuorossa Naantali ja Turku,
tosin harmikseni Naantalissa kaikki paikat oli kiinni.
Muutamia geokätköjä sentään napsin.
Lahti on mukava museo- ja näyttelykaupunki,
kuten myös Riihimäki ja Hyvinkää.

Seuraavana vuorossa kauneimmat joululaulut,
iltamat ja jokunen joulukonsertti.

Ai niin, jos ihmettelette kuinka minusta tuli säätyttö,
niin käykää Lahdessa Radio- ja TV-museo Mastossa.

 

Hallanvaara

 Täten julistan kesäkauden päättyneeksi,
sillä viime yönä kävi halla pihalla ja pientareilla.
Jouduin rapsuttelemaan auton ikkunoita tovin jos toisenkin,
että pääsin matkaan.

Daalian kukkien reunoissa oli sokerikuorrutus.

Vaaleanpunaiset syysvuokot sinnittelivät.

Tomaatit kärsivät eniten,
sillä varret pehmenivät.
Sato on nyt sitten tässä.

Olen taas töiden vuoksi/ansiosta kierrellyt eri paikkakunnilla.
Hyvinkään Taidemuseossa silmiini osui kesäinen asetelma.

Muutakin mielenkiintoista oli esillä.
Historiallinen Hyvinkään Parantola oli kuvin ja tekstein esillä.

Luottokoirani Wiima on ollut reissussa mukana.

Geokätköilyn avulla olemme päätyneet kauniisiin maisemiin.

Päädyimme esim. Linnaistensuon luontopolulle,

missä pitkospuut oli kiinnitetty ilman ruuveja tai nauloja

puisilla kiiloilla.

Taidokasta.

 

Yrittäjän päivä

 Menestystä, iloa ja jaksamista kaikille yrittäjille!

Minäkin olen yrittäjä.
Jäin eläkkeelle viisi vuotta sitten,
(apua, onko siitä tosiaan jo niin kauan).
Koulutan aateekoota Eläkeliiton yhdistyksille Hämeessä.
Pienimuotoistahan toimintani on,
mutta mielestäni tärkeää.
Työ tuottaa virkistystä myös itselleni.

Pasuuna on kukkinut toukokuusta saakka.

Kukkapenkissä kasvaa pari tomaattia,
jotka tuottavat näppärästi satoa.

Olen ollut taas reissun päällä,
sillä kävin mummuttelemassa Hollolassa.

Samalla reissulla kävin ystäväni Kaijan luona,
ja tietysti piti lähteä kiertelemään maailmaa (hah hah).
Kohteena oli Loviisan wanhat talot.
Viehkoja taloja ja tunnelmaa.

Kävin myös Lahdessa.
Kuntoilu ja kuolema kulkevat rinnakkain.
Tämä on tarkoitettu kevennykseksi...
Kuntopolku kulki kauniin hautausmaan ympäri.

Lahdessa on Eliel Saarisen ja Alvar Aallon suunnittelemat
rakennukset vastakkain, välimatkaa kylläkin on.
Kaupungin talo oli remontissa,
mutta Ristinkirkkoon pääsi sisälle.

Oletko käynyt Lahden Malvassa?
Visuaalisen taiteen museo,
ah autuutta, aivan mahtava näyttely meneillään.
Käy ihmeessä!

Lisäksi kävin Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseossa.
Tuli lapsuus mieleen,
kun mennä kolisteltiin junalla Iisalmen mummolaan.
Suljin silmäni, ja ääni- sekä tuoksumaailma, vei ajassa taaksepäin.

Kotona kaikki hyvin.

 

Kömmähdys ja sikasiisti juttu

 Tapahtui aamulla pieni kömmähdys.

Eilen meni viemäri osittain tukkoon.
Noh, tänään laitoin viestin putkimiehelle,
että kunhan kerkiää, niin olisi viemärinrassausta tiedossa.
Eipä mitään,
menin sitten etupihalle, klo 8,
poistamaan vieraslajiksi merkitty puska, viitapihlaja-angervo.

Reipas naapuripariskunta lähti vakkariaamulenkilleen.
Jäivät sanalle, kuten meillä tapana on.
Aikamme juteltuamme rouva totesi,
että kylläpä minä olen ahkera,
kun en malta sunnuntainakaan levätä.
MITÄ!
Onko nyt sunnuntai?
Olin maanantaissa.
Ai kamalaa.
Anteekspyyntöviesti putkimiehelle,
että häiritsin häntä pyhänä.
Panin lapion ja sakset kottikärryihin
ja luikin nolona takapihalle.
Veli sitten neuvoi,
että pitää aamulla tarkistaa kännykän kalenterista päivä.
Hoh hoijaa!

Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu,
mutta pihalla vielä kukitaan.

Nauhuksissa surisee ja pörisee.

 

 

 Illalla olin geokätköilemässä Jokioisilla.
Elonkierto on sikamaisen ihana paikka.

Välillä mallina ja välillä lapiontihommissa

 Taas onnisti!
Tulin valituksi kahteen mainokseen ikäihmiseksi.
YIT:n kuvaukset olivat Helsingissä.
Mahtavan huikea casting ja kuvausryhmä.

On se upeaa, kun saa päälleen,
kauniita vaatteita ja kenkiä.
Näkee itsensä ihan uudesta näkökulmasta.

Toinen kuvaus oli Virroilla.
Tilaaja oli Ylä-Pirkanmaan Osuuspankki.
Hauskaa oli näissäkin ulkokuvauksissa.
Koirani Wiima esiintyi ekan kerran videolla.
Tyttö hoiti roolinsa varmasti ja pelkäämättä.

Kotona glamour karisi,
kun tartuin lapioon.
Mukavaa homma tämäkin.

Ruusut aloittivat toisen kukintakierroksen.

Pikkuruinen sisilisko kurkisteli kompostialueen lautojen välistä.

Piipahdin Porkkalan kartanossa.
Viehko historiallinen kartano ja pihapiiri.

 

Hanhikkeja ja ruusuja

 Tulihan se viimein, sade.

Etupihalla on tienreunassa keltakukkainen hanhikkiaidanne.
Ei ole enää.
Hanhikit olivat hoidon puutteessa päässeet ränsistymään,
enkä saanut niitä enää pelastettua.

Istutin, ystävän avustuksella, vaaleanpunakukkaiset rinneangervot.
Eikös pinkki sovi uusioneidille paremmin väriksi kuin keltainen? 😊

Sisällä ei ole montaa kasvia,
mutta tämä Siniltä (veljentyttö) saatu
peikonlehti on hyvinvoivan näköinen.

Kävin Pyynikillä katsomassa Täällä pohjantähden alla.
Klassikko, mikä ei petä.

Sain maukasta iranilaista ruokaa.
Osaisinpa käyttää yrttejä ja mausteita yhtä hyvin!

Kuivuus on verottanut ruusujani.
Kukat ovat normaalia pienempiä.

Äitini lempinimi oli Mökö.
Hän kasvatti joka kevät samettikukkia
veljelle, minulle ja veljentytölle Sinille.
Nyt Sini jatkaa perinnettä.
Hän sai lempinimekseen Pikkumökö.