Aina kannattaa yrittää!

 Kaikkea pitää kokeilla ja yrittää, 
noh melkein ainakin,
nyt olen innostunut nikkaroinnista.
Talossani on betoniseinät,
mikä tarkoittaa sitä,
että iskuporakone on/olisi pakollinen.

Lainailen porakonetta veljeltäni,
mutta tähän hätään en sitä ehtinyt hakemaan.
Oli meinaan into ja inspiraatio päällä,
ja silloin pitää toimia.

Haaveenani on ollut jo pitkään saada amppeleita ikkunalle.
Ikkunan päällä on lastulevystä tehty verholauta.
Noh, sehän ei kestä ruuveja ja ruukkujen painoa.
Soitin veljelle, jolla oli heti ratkaisu ongelmaan.
Harjanvarsi koukuilla kattoon!

Jopas!
Lähdin ostamaan harjanvarren ja tarpeeksi isot koukut.
Valkoista kilikalimaalia (spray) kepin pintaan ja nätti tuli.

Ruuvikoukut haltexlevyjen saumaan,
sieltä löytyi tukipuuta,
ja hökötys oli valmis.

Dadaa!
Juu ei, ei mennyt kerralla,
piti lisätä väliin kolmas koukku,
sillä harjanvarsi notkui.

Ikkunan eteen ostin kirpparilta kukkapöydän.
Hinta peräti viisi euroa. 

Katsurani on kasvanut miehen mittoihin.
Hyvin on selvinnyt kolmesta, tai neljästä, talvesta.

Pikkasen on kasvit hujahtaneet korkeutta.

Onneksi tuli lämmintä.
Nyt uskaltavat pelargonitkin kukkia.

Koirani Wiima, 
kehuu Turun koiraystävällisyyttä.
#visitturku

 Työkaluvajan seinälle kiinnittelin kunnollisia koukkuja.
Nyt ovat lapiot ja haravat ojennuksessa.
Mitäs sitten?
Uskaltaisinko tehdä portaan autotallin oven eteen... 

Viimeinen päivä kesäkuuta

Viikkoon mahtuu monta tapahtumaa.
Olin siivoamassa pari päivää ystäväni vinttiä Riihimäellä.
Kävin toisella ystävällä kylässä Hyvinkään Nopossa.
Lisänä tutustuminen Hankoon ja työkeikka Helsinkiin. 

Kävin ekaa kertaa elämässäni Hangossa.
Söpö merellinen kaupunki.

Rantakallioilla oli mukava istuskella.
Löytyi Hiirenkirnu.
Se oli kämmenen kokoinen kolo kalliossa.
Voi että mä nauroin.

Helsingissäkin tuli käytyä.
Pääsin soutamaan vihreäkeltaista venettä.
Näette ehkä myöhemmin, että miksi...

Viikon reissaamisen jälkeen oli ihana palata kotiin.
Miniä oli leikannut nurmikon ja trimmannut pientareet.
Pasuuna aloittelee kukintaansa.

Ruusut ovat upeimillaan.

Aina ei tarvita koreita värejä,
vaan erisävyiset vihreät luovat puutarhaa.

Pionit ovat vielä nupussa.

Sormustinkukat ovat uljaita.

Köynnökset kasvavat kohisten.

 Huomenna on heinäkuu.

Kesäkuvia ja juhannustoivotus

 Pitkästä aikaa tein gif-animaation.
Piti lukea netistä ohjetta moneen kertaa,
mutta viimein sain onnistumaan.

 Juhannus on parin päivän päästä.
Ihanista ihaninta juhannusta! 

Tässä kesätunnelmia pihaltani:

Tänään oli Suuri Kitkemispäivä,
mutta omalta osaltani jäi kitkemiset tekemättä,
sillä satoi ja satoi...
Olen sokerista.

Matkailumainos, jossa olen mukana,
on julkaistu Turun sivuilla:

Visit Turku

Hyvinhän se Piispanmunkin puputus onnistui.

 #visitturku

 

Häntälän notkoilla ja kotipihalla

 Oletko käynyt Häntälän notkoilla Somerolla?
Olen asunut seudulla 20 vuotta,
ja aina himoinnut retkeä Häntälään.

Nyt se retki toteutui,
sillä kaverikseni tuli Helmi,
kummitytön tyttö.

Mielenkiintoinen luontopolku.
Lehmät, sillä notkot ovat laidunaluetta,
olivat valitettavasti niin kaukana 
etten saanut niistä kuvia.

Harvinainen Pikkuapollo perhonen jäi näkemättä.
Onneksi kylätalon seinällä oli keramiikkaan ikuistettu apollo.

Ja kun vauhtiin pääsimme,
niin kävimme myös Torronsuolla.

Toinen kannoista hujahti miehen korkuiseksi.
Köytin sen männyn kylkeen,
sillä hujoppi ei pysy pystyssä omin avuin.

Palloilukausi on korkattu.
Wiima sai joka kesäisen potkupallonsa.
Noh, parin päivän päästä
pallo poksahti, kuinkas muuten.

Sementtisille kävyille piti kehitellä pylväät.
Mottoni on kierrätä ja tuunaa.

Ihan kelvolliset niistä tuli.

Orvokit ovat edelleen hehkeitä.

Särkynytsydän kukkii,
hedelmäpuut kehittelevät raakileita,
muuten on sen tuhannen vehreetä.

 Tässä vielä kuva Turun Samppalinnan mäeltä.
Kuvaaja antaa ohjeita,
kuinka pidellä Piispanmunkkia ja
mihin päin katsella.

(Kuva Saiju/Brave Teddy)

 

Vanhaa ja uutta

 Pelastin aikoinaan kaverin kaatopaikkakuormasta
lasisen kattovalaisimen.
Tein siitä amppelin terassille.
Tämän kesän väri on punainen, suosikkini miljoonakello.

Olin rohkelikko ja ostin 
basilikan ja avomaakurkun.
Toivottavasti ei tule enää hallaa.
Kesäkurpitsa unohtui kauppaan.
Ostin myös maa-artisokan,
se on tosi herkkua,
sekä samettikukkia.

Minulla on runsaasti erilaisia kuunliljoja.
Erikoisin on White Feather.

Saniainen on suloinen.

Sammakko tuli katsomaan puuhiani.

Tulppaanit hehkuvat vielä vähän aikaa.

Tämä oranssinpunainen esikko on mielestäni upea.
Taloni edellinen rouva oli innokas puutarhaharrastaja.
Esikko on hänen perujaan.

Mulla kävi munkki

 On tästä ikääntymisestä jotain iloa ja hyötyä(kin).
Täytin 70 vuotta.
Olen tähän asti saanut mummonrooleja mainoksiin,
mutta nyt onnistuin nappaamaan seniorinaisen roolin.
Luulenpa kyllä, että suurin kiitos lankeaa koiralleni Wiimalle,
sillä hakusessa oli nainen ja koira.

Kuvauspaikkana oli Turku.
Kuvat tulevat kaupungin matkailumainoksiin.
Ja miten kuvassa oleva munkki liittyy tarinaan?
Noh, tämä on kuuluisa Turkulainen herkku,
Piispanmunkki, jota syödä pupelsin Samppalinnassa.

Wiima esitteli Uittamon koirien uimarantaa.
Olipa nätti paikka.

Olenko minä noin lyhyt,
vai kuvaaja hurjan pitkä?
Oikea vastaus piilee siinä,
kun sanotaan,
että koira ja omistajansa muistuttavat toisiaan.
Wiimahan on mäyräkoira...

Kerrassaan fantastinen päivä!

 

Lehmiä, pupuja ja kukkia

 Mustialan opetusnavetan lehmät kirmasivat laitumelle.
Vauhtia piisasi!

Kyllä nauta on nätti.

Lähipuistossa temmelsi neljä rusakkoa.

Luumu-, kirsikka- ja päärynäpuu ovat kukassa.
Nyt vaan lämmintä ja pörriäisiä surisemaan,
että saadaan satoa.

Orvokit ovat kauneimmillaan.

Kukkakärpänen pörräsi tuomenkukissa.
Näytettiin sääkuvana Ylellä.

Japaninruusukvitteni on jumalaisen värinen.
Voimaväri.