Koukussa kahteen P:hen

Piha ja Piskit.

Siinä ne minun keskustelunaiheeni ovat.

Noh, kolmanneksi sopisi pehmeä pee eli blogit.

Pidän ihmeenä, että minulla edes on vielä ystäviä jäljellä.

Ai niin, ja aviomies.

Otsikko olisi voinut olla myös Kahden P:n loukussa.

Näillä mennään.

 

 

Keväällä kevyttä, syksyllä raskasta...

Pation punaiset kangastuolit näyttävät räikeiltä,

syksyn väriskaalaan täysin sopimattomilta.

Alapihan peltokaistale on kynnetty.

Kyllä, nyt on pakko myöntää, että syksy on tullut.

Onneksi syksy tuo tullessaan koreat värit.

Myrsky ja Tuisku sointuvat syksyyn.

Lehtiä en juurikaan haravoi, vaan ne silputaan ruohonleikkurilla paikoilleen.

Tosin sora-alueilta täytyy lehdet haravoida ja käyttää myös lehtipuhallinta,

joten ihan toimettomana ei tarvitse olla edes syksyllä.

Pikkuhiljaa täytyy aloittaa puutarhakoristeiden raahaaminen talvisäilöön.

Keväällä se on kevyttä hommaa, ja syksyisin raskasta...

Rouva Puutarhaunelmia piipahti pihallamme

Olipa miellyttävä tavata Rouva Puutarhaunelmia,

 hortonomi ja puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi,
ihan livenä, ja vieläpä omalla pihallamme, eilen perjantaina.

Paula ihastui rouheisiin tiiliseiniimme,

jotka on muurattu vaivastalon vanhoista tiilistä.

Saattaa olla, että seinistä tulee joku juttu
johonkin joskus, tai sitten ei. Aika näyttää.

Salmiakkimarenkia

Sitä saa, vaikkei pyytäiskään?

Lähetin ystävälleni Pirkolle linkin lakritsimarengista,

jota oli tehnyt Maistuis varmaan sullekin -blogin paakarimestari.

Sain salmiakkimarenkia, 

sillä Pirkko vaihtoi lakun salmiakiksi,

kun suorastaan rakastan salkkaria.

Suli suussa!

 Iltalenkillä Puhureiden kanssa näyttivät pilvetkin marenkisilta.

Kulmat kuin Groucho Marxilla...

Kävin kampaajalla ja tässä tulos.

Toivottavasti sinua naurattaa yhtä paljon kuin minua.

Olen ilmetty Groucho Marx.

Onneksi kulmaväri lähti pesemällä haalean harmaaksi.

Elsan lempituoli -putiikissa oli Saaripalstan Sailalla kirjatarjous, johon tartuin.

Kukkia sipuleista.

Omistuskirjoituksesta tuli hyvä mieli.

Tilasin myös kuparisia nimikylttejä, 

joihin kuulkärkikynällä painetaan/kaiverretaan kasvien nimet.

Nyt ei tarvitse muuta kuin saada asiantuntija paikalle kertomaan ne nimet.

Hah hah haa, olen minä kans yks erinomainen puutarhaharrastaja.

(Tämä ei ole maksettu mainos.)

Savukiehkuroita...

Hetken jo luulin, että sain napattua kuvan ilman koiraa,

mutta olin väärässä.

Halla ei ole vielä hiipinyt terassille ja

pelakuut pukkaavat nuppua ja kukkaa.

Keltalasinen kuparilyhty ja kaksi vanhaa puuta

Olen ihastunut joihinkin 70-luvun tavaroihin.

Löysin kirppikseltä keltalasisen kuparilyhdyn vuodelta 1974.

Tenniskentällä (kohta ex) ei ole sähköä,

joten hankin valotuikuiksi aurinkokennovalaisimia.

Niiden valoteho ei ole kummoinen,

mutta kyllä ne nätisti korostavat pihakoristeita.

  

Aurinkokelit senkun vaan jatkuvat.

Rikkaruohoja tonkiessani huomasin,

että meidän pihapuut muistuttavat meitä

eli pitkä ja hoikkalainen sekä lyhyt ja lavea.

Kaksi vanhaa puuta...

Viljat on puitu ja kuljetettu laariin.

Väripesu

Miltä syksy tuntuisi, jos kaikki värit pestäisiin pois?

 

Onneksi on värejä...

...ja haravoitavia keltaisia lehtiä sekä iloisina kirmaavia koiria.