Kaverin apurina

 Kiva puuhastella välillä muuallakin kuin omassa pihassa.
Kaverin piha tarvitsi naisen käden kosketusta,
ja minähän olin tikkana paikalla.

Silmut pullistelevat komeasti.

Valkovuokot kukkivat,
vaikka äitienpäivään on melkein kuukausi aikaa.

Tämä pönttö on varattu!

Kotona pelakuut aloittivat kukintansa.

 

Luin kirjan: Rakkauden rytmissä hengitän, Ulla Ollanketo

 Rakkauden rytmissä hengitän
Ulla Ollanketo, 2024
Ulkoasu: Mainoshuone Force
Painopaikka: Printek, Keuruu, 2024

98 sivua rakkaudellisia ja ilmeikkäitä runoja.
Runoilija Ulla Ollanketo luonnehtii runojaan
"runoja olevaisena olemisesta".

Kirja on hienovaraisen vaaleanpunainen,
sydämellinen.
Runojen lukeminen käy hitaasti,
sillä niitä pitää makustella, miettiä ja oivaltaa.
Runo on samalla mietelause.
Runoihin on tiivistetty syvällisiä ajatuksia.
Elämä, oleminen, rakkaus,
maailma, avaruus, luopuminen.
Aiheita ja ajatuksia pieni kirja pullollaan.

Näihin runoihin palaan varmasti aina uudelleen.

Syksyllä havahdun
muutoksen tuuliin.
Mielen kellariin menneen kesän varastoin
löytääkseni sen
talvella, kun kevättä odotan.

Ulla Ollanketo 

Ja anteeksi kirjailijalle,
koirani innostuivat liikaa,
ja raapivat kirjaa, kun näytin niille sitä.
Sillä koirani, Tuisku ja Wiima, voittivat kirjan
Team Vallattomat 2.0 blogista.

 

Kevätpuuhia pirtissä ja pihalla

 Oho, onpas meillä lämmintä ja lumetonta!

Keväthuumassa siistin pelargoneja.
Otin myös pistokkaita.

Talvetin muratin mainioin lopputuloksin.
Se säilyi kasvivalojen alla muhkeana koko talven.

Toin myös pasuunat saamaan valoa, vettä ja lannoitteita.
On se ihmeellistä, kuinka näistä kuivannäköisistä tapeista
kasvaa iso upeasti kukkiva kasvi.

Tein jo vähän pihatöitäkin.
Maa on tietysti umpijäässä,
mutta siistin puita ja keräsin kuivia oksia.
10 astetta lämmintä.

Jokunen kasvi pyrkii jo vihertymään.

Puutarhatonttu hymyää...

Tuisku ja Wiima ottivat lentävän lähdön kevääseen.

Olin vuoden ekoissa, toivottavasti tulee lisää, mainoskuvissa.
Taas ympärillä mukavia ihmisiä.
Kuvaaja oli huikea. 

Laihaa keittoa ja muhkeita muotoja

 Lunta tupsuttaa, ja yöpakkaset alkoivat.
Onervalla riittää jyviä sekä pähkinöitä.

Lumetkin ovat huvenneet anhittomiin.
Wiima-tyttönen tähyilee jo kevääseen.

Kävin ihastelemassa teoksia Hyvinkäällä, Museokeskus Taika.
Ilostutti varsinkin taiteilija Aino Rytkösen runsasmuotoiset maalaukset.

Seuraava kertomus on ote omasta elämästäni.
Minähän olen tunnetusti heppoinen kokkikeittäjä.
Noh, laitoin porisemaan siskonmakkarakeiton.
Tavallisesti tämä soppa onnistuu ihan kohtuudella,
mutta nyt siitä tuli vetistä.
Ystäväni totesi,
että ei se haittaa, vaikka keitto on laihaa,
kun kokki on niin hyvässä lihassa.
Itkeä vai nauraa?

Kyllä tulppaaneille!

 

Ruokaa ja ruusuja

 Olkaa hyvä, persialaista paistettua kanariisipataa,
Tä-chin-morgh.
Vei kielen mennessään, niin herkkua!

Viimeiset ruusut...
Ennen seuraavia, tietysti.

Leffakausi on avattu.

Härön Ei koskaan yksin.
Syvällinen, ahdistava, hieno ajankuvaus.

Leffateatteri on Loimijoen varrella.
Otan aina kuvan, kun käyn elokuvissa.

Lauantaina katseluvuorossa oli Maria Callaksesta kertova elokuva.
Musiikki nosti ihokarvat pystyyn,
tunteet nousivat pintaan,
vaikka en sanoja ymmärtänyt.
Uskomaton laulaja!

Elämä on.

 

Mitä tapahtuikaan viime vuonna...

 On aika/aikaa muistella vuotta 2024.
Taas se vuosi hujahti.
Yritän kerätä joitain hajatelmia tekemisistä ja tekemättömistä.

Tammikuu

Lunta oli ihan kivasti ja napakoita pakkasia.
En hypistellyt siemenpusseja.
Olin käsinä vitamiinimainoksessa,
ja aivastelevana potilaana odotushuoneessa.

Helmikuu

Pankin somemainos julkaistiin.
Wiima-mäyräkoiran ensimmäinen mainosrooli.
Mitään mainittavaa ei tapahtunut,
ehkä pakkanen oli saartanut minut koirineni tupaan.

Maaliskuu

Aurinko, aurinko...
On se vaan semmonen vitamiinipommi mielelle tuo aurinko!
Siivosin pelakuut ja toin pasuunat kellarista olohuoneeseen
saamaan valohoitoa.

Huhtikuu

Kuukausi oli armoton pikkulinnuille.
Vuoroon lumet sulivat ja sitten pyrytti ankarasti.
Halju kuukausi.

Toukokuu

Jep!
Lempikuukauteni.
Pääsin mylläämään pihalle.
Uusin käytäviä ja sora-alueita.
Oli lämmintä ja kaikelviisiin ihanaa.

Kesäkuu

Kukkia ja kukkeaa.
Lämpöaalto jatkui ja jatkui...

Heinäkuu

Katsopa tätä aluetta toukokuun kuvassa.
Hurja ero!

Elokuu

Marjoja ja hedelmiä tuli sen verran,
että suun sain makeaksi.

Syyskuu

Oli lämmin syksy.
Kerrankin tuli syystyöt tehtyä!

Lokakuu

Edelleen aurinkoista.
Tuli ulkoiltua Wiima-mäyriksen kanssa paljon.

Marraskuu

Niinhän siinä kävi, että talvi yllätti!
Olin työmatkalla Riihimäki-Hattula suunnilla.
Kesärenkaat alla ja aamulla lunta 20 cm.
Ei naurattanut.
Onneksi kaveri tarjoutui kuskaamaan, ja pääsin töihin.

Joulukuu

Joulukuu meni leppoisasti.
Ehdin vihdoinkin mummittamaan Helmiä.

Joka kuukausi pyrin käymään näyttelyssä, teatterissa tai elokuvissa.
Ihan kelpo vuosi!

 

Uusia alkuja

 Uusi vuosi, uusia alkuja.
Aloitin vesijumpan.

Välillä kuuramaisemia.
Kävin kuvailemassa jäätiellä ja venelaiturilla.

Wiima nauttii lumesta.
Tyttöä ei tahdo saada sisälle kuin syömään ja nukkumaan.
Tämä kuva näytettiin sääkuvana Ylellä.
Pieni joulupukkipartainen tyttönen.