Toukokuun riemuja

 Heti kun tulee vähän lämmintä,
edes 10 astetta eikä sada,
niin pihatouhut jatkuvat.

Siivosin Grillilän ja ähersin kärhölle tuen,
ainakin on korkeutta, 240 cm.
Arvatkaa oliko haastellista punnata
pitkiä kakkoskakkossalkoja pystyyn?
Olisi ollut tarpeen kolmas käsi.
Ja kun itse tekee,
niin ei koskaan saa sitä, mitä tilaa. 😁

Potut on istutettu sankkoihin.

Sateittein välissä on ollut onneksi poutaisiakin päiviä.
Orvokit ovat sitkeitä ja taistelevat sitkeästi koleaa vastaan.

Minä niin tykkään ruosteisista koristeista, penkeistä sekä pytyistä.

Ruohosipuli on sinnikäs.

Jaahas, pasuuna ja kannat villiintyivät kasvuun.
Taitaavat ylettyä kattoon,
ennen kuin kesäkuu koitaa,
ja saan ne pihalle.

Kaikesta huolimatta,
ja juuri siksi,
ihanaa toukokuuta!

 

Kohti toukokuuta

 Ensin hurjan lämmintä, sitten tosi sateista, sitten hyytävää säätä.
Siis meillä on normikevät.

Kävin Suomen lasimuseossa Riihimäellä.
Oli tarjolla perinteistä kristallinkimallusta
ja uutta lasitaidetta.

Kyllä, kaikki vuokot kukkivat.

Puut puskevat heleää vihreyttä.

Tässä kaksi kuopankaivajaa,
Tuisku ja Wiima.
Nurtsi on ruopattu auki.
Huoks.

Itikoilla oli villit iltatanssit.

Kurkien kutsu- ja kosintahuudot kuuluvat kevääseen.

 

Kaverin apurina

 Kiva puuhastella välillä muuallakin kuin omassa pihassa.
Kaverin piha tarvitsi naisen käden kosketusta,
ja minähän olin tikkana paikalla.

Silmut pullistelevat komeasti.

Valkovuokot kukkivat,
vaikka äitienpäivään on melkein kuukausi aikaa.

Tämä pönttö on varattu!

Kotona pelakuut aloittivat kukintansa.

 

Luin kirjan: Rakkauden rytmissä hengitän, Ulla Ollanketo

 Rakkauden rytmissä hengitän
Ulla Ollanketo, 2024
Ulkoasu: Mainoshuone Force
Painopaikka: Printek, Keuruu, 2024

98 sivua rakkaudellisia ja ilmeikkäitä runoja.
Runoilija Ulla Ollanketo luonnehtii runojaan
"runoja olevaisena olemisesta".

Kirja on hienovaraisen vaaleanpunainen,
sydämellinen.
Runojen lukeminen käy hitaasti,
sillä niitä pitää makustella, miettiä ja oivaltaa.
Runo on samalla mietelause.
Runoihin on tiivistetty syvällisiä ajatuksia.
Elämä, oleminen, rakkaus,
maailma, avaruus, luopuminen.
Aiheita ja ajatuksia pieni kirja pullollaan.

Näihin runoihin palaan varmasti aina uudelleen.

Syksyllä havahdun
muutoksen tuuliin.
Mielen kellariin menneen kesän varastoin
löytääkseni sen
talvella, kun kevättä odotan.

Ulla Ollanketo 

Ja anteeksi kirjailijalle,
koirani innostuivat liikaa,
ja raapivat kirjaa, kun näytin niille sitä.
Sillä koirani, Tuisku ja Wiima, voittivat kirjan
Team Vallattomat 2.0 blogista.

 

Kevätpuuhia pirtissä ja pihalla

 Oho, onpas meillä lämmintä ja lumetonta!

Keväthuumassa siistin pelargoneja.
Otin myös pistokkaita.

Talvetin muratin mainioin lopputuloksin.
Se säilyi kasvivalojen alla muhkeana koko talven.

Toin myös pasuunat saamaan valoa, vettä ja lannoitteita.
On se ihmeellistä, kuinka näistä kuivannäköisistä tapeista
kasvaa iso upeasti kukkiva kasvi.

Tein jo vähän pihatöitäkin.
Maa on tietysti umpijäässä,
mutta siistin puita ja keräsin kuivia oksia.
10 astetta lämmintä.

Jokunen kasvi pyrkii jo vihertymään.

Puutarhatonttu hymyää...

Tuisku ja Wiima ottivat lentävän lähdön kevääseen.

Olin vuoden ekoissa, toivottavasti tulee lisää, mainoskuvissa.
Taas ympärillä mukavia ihmisiä.
Kuvaaja oli huikea. 

Laihaa keittoa ja muhkeita muotoja

 Lunta tupsuttaa, ja yöpakkaset alkoivat.
Onervalla riittää jyviä sekä pähkinöitä.

Lumetkin ovat huvenneet anhittomiin.
Wiima-tyttönen tähyilee jo kevääseen.

Kävin ihastelemassa teoksia Hyvinkäällä, Museokeskus Taika.
Ilostutti varsinkin taiteilija Aino Rytkösen runsasmuotoiset maalaukset.

Seuraava kertomus on ote omasta elämästäni.
Minähän olen tunnetusti heppoinen kokkikeittäjä.
Noh, laitoin porisemaan siskonmakkarakeiton.
Tavallisesti tämä soppa onnistuu ihan kohtuudella,
mutta nyt siitä tuli vetistä.
Ystäväni totesi,
että ei se haittaa, vaikka keitto on laihaa,
kun kokki on niin hyvässä lihassa.
Itkeä vai nauraa?

Kyllä tulppaaneille!

 

Ruokaa ja ruusuja

 Olkaa hyvä, persialaista paistettua kanariisipataa,
Tä-chin-morgh.
Vei kielen mennessään, niin herkkua!

Viimeiset ruusut...
Ennen seuraavia, tietysti.

Leffakausi on avattu.

Härön Ei koskaan yksin.
Syvällinen, ahdistava, hieno ajankuvaus.

Leffateatteri on Loimijoen varrella.
Otan aina kuvan, kun käyn elokuvissa.

Lauantaina katseluvuorossa oli Maria Callaksesta kertova elokuva.
Musiikki nosti ihokarvat pystyyn,
tunteet nousivat pintaan,
vaikka en sanoja ymmärtänyt.
Uskomaton laulaja!

Elämä on.