Sorakasasta kukkamaaksi

Tulopihassa, Kasvulan edessä, on ollut monta vuotta iso sorakasa.

Vihdoinkin saimme kaiken soran käytettyä ja levitettyä.

Mitä tehdä pyöreästä kulottuneesta alueesta?

Noh, tietysti kukkamaa,

sillä kaikenlaisia taimia on pitkin ja poikin pihaa.

Odotan vain sadetta, että multa kastuu ja taimet irtoavat juurineen.

Kukkamaahan upposi viisi (5) kuutiota kompostia ja 25 säkkiä multaa.

Koivun alle laadin kivikkopuutarhaa,

sillä ei siinä kuitenkaan mikään kasvaisi,

on se koivu semmoinen juomari ja varjostaja.

 Värjäsin parrunpätkät, ja asettelin, miehen avustuksella, niiden päälle sementtikävyt.

Alue on vielä täysin vaiheessa,

kunhan helteet väistyvät, niin pääsen tositoimiin.

 Oma pieni mussukkani, Wiima tyttönen, on usein mukana apurina ja vahtina.

 Eilen illalla taivaalla oli pinkki pilviviuhka.

Ja tokihan olen kuvannut myös lintuja.

Tässä varpusen hallittu ohitus.

Meidän kunnassa on oppilaitos, jossa voi opiskella maaseutuelinkeinoja, Mustiala.

Navetan ylisille pääsee, lasin takaa, katselemaan lehmiä.

Pääskynen oli tehnyt pesän aivan ikkunan viereen.

Täydellinen muoto

Kananmuna.

Sain nämä ruskeat munat eilen tuomisena kesäkanalasta.

Eivätkö olekin täydellisiä!

Minulla ei ole tarjota teille kanakuvia,

mutta napsin eilen otoksia västäräkeistä ja joutsenista.

Tämän västiksen takana on kullanvärinen viljapelto.

 

 Joutsenpariskunnalla on kuusi poikasta.

Siistiä!

Pari päivää on mennyt tosi mukavasti,

kun olen päässyt tositoimiin pihalla,

sillä on pilveillyt, ja jopa vähän satanut,

helteellä kun en jaksa tehdä mitään.

Olen huruutellut pyöräharalla pitkin ja poikin pihaa.

Mikä nautinto onkaan, kun sora-alueet siistiytyvät.

Rikkakasvimättäät saavat kyytiä ja huutia!

Pihapiirimme lintuja:

Pyörähara ja lähikuvia

Ostin viime syksynä pyöräharan.

 Olen kokeillut sitä muutaman kerran,

ja toimii hyvin,

kunhan löytyy työntövoimaa.

Kun helteet loppuvat huruuttelen,

ruisleivän voimalla,

pihan sora-alueiden rikkakasvit kumoon.

Jihaa!

Mikähän uudistusmielisyys minuun lienee iskenyt,

kun vaihdoin kameran pitkän objektiivin lyheen

ja napsin lähikuvia.

Vaihtelua...

Kaakkurista kuikaksi ja hyytävä kuva

Tuntematon henkilö korjasi edellisen postauksen 13 lintua kuikiksi.

Anteeksi, harhaanjohtaminen!

 Metsästin eilen punaista kuuta,

mutta pilviverhot estivät kuun näkymisen.

Kuvasaaliina vain järvimaisema.

Alla oleva kuva on napattu 12.3.,

tuokoon se vilvoitusta polttaviin päiviimme.

Kuva löytyi, kun purin valokuvia vanhasta kännykästä.

 

Pelakuita, yöpaitaseikkailu, 13 (kaakkuria) kuikkaa ja kuunpimennys

Pelakuita ei näytä helle haittaavan,

vaan ne kukkivat runsaina,

eivätkä hätkähdä sitäkään,

että kastelu unohtuu välillä.

Nämä pelargoniat ovat vanhoja lajikkeita:

Hillevi, Augusta ja Selma kavereineen. 

Ne viihtyvät Kesälässä keväästä syksyyn.

No niin, nyt se sitten tapahtui, nolostuminen.

Kaksi kertaa.

Olen menestyksellisesti humistanut yöhumppa päällä 

kuvaamassa pihalla aamulla ja illalla.

Lauantaina rynnistin alapihalle klo 22 jälkeen kuvaamaan sateenkaarta.

Kiertelin ja kaartelin pihalla katse kohdistuneena taivaalle.

Ups! Yks äkkiä huomasin naapurin maanviljelijän

aidan vieressä keräämässä viljelemästään pellosta (on meidän tonttia) rikkakasveja.

Välimatkaa oli vain kymmenisen metriä.

Hän katsoi urhoollisesti muuaalle ja minä vilistin kiireen vilkkaa sisälle.

Maanantaiaamuna kuvasin etupihalla ja samalla kävin avaamassa Kasvulan ovet.

Pihalle kurvasi jätteenkuljetusauto,

ehdin onneksi puikahtaa Kasvulan sisälle piiloon.

Yöpaita oli säädyllinen ja ehyt,

turhaa nolostuin, sillä sehän olisi voinut olla kesämekko...

Kävimme sunnuntaiaamuna koko perheen voimin,

vielä kun oli siedettävän lämmintä,

retkellä Saaren kansanpuistossa.

Kuvasaaliina oli 13 kaakkuria kuikkaa ja peura.

Västäräkki ja tintti hyppäsivät peräkkäin penkin päältä.

Joskus onnistuu saamaan tämmöisiä hauskoja kuvia.

 

Kuunpimennys, verikuu, on nähtävissä 27.7.

Nyt kannattaa virittää kamerat valmiiksi,

pysyä hereillä ja napsia kuvia.

Sadekuuroja

Pienikin sade virkistää luontoa.

Enpä muista, koska olisin ollut näin iloinen vesisateesta.

Muhkeat pilvet soutavat edestakaisin,

ne vaihtavat väriä valkoisesta synkän harmaisiin.

Ennen sadetta ilma oli polttavaa,

nyt se on kosteaa ja polttavaa.

Permanenttini kihartuu kuin lampaan turkki.