keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Rinteen uusi ilme

Alapihalla on matalahko jyrkkä rinne ennen peltoa.
Olemme maisemoineet rinnettä pensailla ja puilla.
Rikkakasvien hidasteeksi olemme levittäneet ruskeaa suodatinkangasta.
Naapurin rouva antoi palautetta, että ruskea kangas näyttää rumalta.
Noh, siitähän se ajatus sitten lähti.
Lisää suodatinkangasta, juurimattoa,
tonnikaupalla kiviä ja monta kymmentä pussia katetta.


 Lopputulos kelpaa ainakin meille.
Nätin ja siistin näköistä.
Pikkasen ajan kanssa asettelen kiviä ja tavaroita paikoilleen.
Uusina tulokkaina ovat käärmekuusi ja punalehtiruusu.


Tässä lisää työvaiheita:


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Varisten kesäteatatteri

Meidän pihalla on käynnissä ihan paras kesäteatteri.
Variksenpojat harjoittelevat elämäntaitoja äitiään odotellessa.
Ensin käydään mansikkavarkaissa,
sitten nypitään kukat ja 
onneksi lopulta äitivaris saapuu eväiden kanssa,
tosin emo näyttää jo hieman rasittuneelta ja tympääntyneeltä.




Yksi varis keksi itselleen lelun kuivaneesta juurakkopallosta
(en tunnusta, että en ole vienyt perkaamiani rikkaruohoja kompostiin). 
Siitähän syntyi paljon hauskaa!


 Kellistakupsaa, ja uutta yritystä,
kyllä se palloilu vielä onnistuu!




perjantai 15. kesäkuuta 2018

Tankki täyteen, ei kun tyhjäksi!

Trimmeröinti on minulle mieluinen pihapuuha.
Yhdellä tankillisella voin huristella kaksi tuntia.
Oikein kun innostun, niin voin huruutella kolme tankillista päivässä.
Toisin kuin Strömsössä, jossa kaikki on niin kaunista ja siistiä,
niin minun vaatteeni vihertyvät
ja tukkani litistyy sekä lätistyy kypärän alla.

Noh, on sitten sattunut, että pitää lähteä välillä pikaisesti kaupoille,
joten karistelen isommat heinät pois ja pesen naamani.
Näytän katuojasta nousseelta pulimummolta.
Kohtelu on sen mukainen.
Esimerkki 1: Nuorehko, tyylikäs naisasiakas katsoo minua
nyrpistäen nenäänsä ja tönii kärryllään minua kauemmaksi.
Esimerkki 2: Myyjä, nuorehko mies, mittaillee ostovoimaani
päästä varpaisiin ja havaitsee minut heppoiseksi,
joten hän poistuu paikalta.
Esimerkki 3: Tämä tosin tapahtui talvella,
mutta en silloinkaan pukeudu hyvin.
Menin ostamaan autoa, oikeasti, ilman miestä, suuri erehdys.
Autokauppias loi minuun pikaisen silmäyksen,
ja ilmeisesti en ollut potentiaalinen asiakas,
koska hän toivotti hyvää päivää palaten koppiinsa.
Poistuin paikalta ja palasin myymälään
seuraavana päivänä minkkiturkki päällä.
Kolme myyjää meinasi sotkeutua jalkoihinsa,
kun he ryntäsivät palvelemaan minua.
En ostanut autoa tästä myymälästä.

Arvaatteko tuntuiko hyvältä?
En ollut pahoillani itseni puolesta,
mutta kaikkien niiden puolesta,
joita luokitellaan ulkoisten seikkojen perusteella ja eriarvoistetaan.
Aion ryysyillä edelleen!
Kuvan otti veljeni Teemu.


Samettikukat nauttivat paahteesta ja helteestä,
niitä ei kuivuuskaan haittaa.


Pihamme alkaa olla viidakko.


 Tove Jansson -ruusu herkistää.


Pinkit, punaiset ja valkoiset päivänkakkarat kukkivat runsaina.


 Mitäs sanotte tästä!
Päärynäpuussani on runsaasti raakileita.
Saas nähdä, saanko korjata satoa syksymmällä.


Kävin illalla, kyllä olin hereillä klo 21.30,
kuvaamassa luontoa ja pääsin näköyhteyteen rusakon kanssa.
Ai että!

  
Västäräkki tirskutti minulle laiturilla ja näytti veikeältä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Herkullisia punaisia sävyjä

Aloitin viime vuonna muokkaamaan tenniskentästä niittyä.
Päivänkakkarat ovat itäneet hyvin.



 Sinitiainen kuljettaa ahkerasti evästä poikasilleen.


Metallikallat kukkivat kauniisti.


 Punaista sen ollaa pitää...


Ruusut alkavat jo kärsimään kuivuudesta.
Kukinta on heikkoa.


Pionit pulskistuvat.


 Ahomansikoita, maistuivat Iinalle, kummityttöni tyttärelle,
jolle olen leikkimummi.


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Pihakoiria ja jäniskevennys

aina mukana,
aina ilona.






 Koirattoman kuvan saa vain,
kun tähtää kameralla aidan ulkopuolelle.
Pilviä ja pitkiä varjoja,
aamukuvaukset ovat antoisia.


 Veljeni Teemu nappasi suloisen kuvan jäniksenpoikasesta.
Niitä on pari kappaletta hänen mökkipihallaan.
Tämä kuva näytettiin sääkuvana sekä Yle 1:ssä että Hämeen uutisissa eilen.
Veljeni antoi kuvalle nimen Jäniskevennys.
Muistatteko ampumahiihdon MM-kisoissa Lahdessa 1991,
kun jänis pinkoi hiihtäjien edessä?


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Sulaa suussa ja on kaunista myös katsella...

Aloitetaan kesäkuu makeasti.
Sain ystävältäni Pirkolta suklaatuliaisia Norjasta,
jossa hän kävi ihailemassa Hurtigruten laivalla vuonoja.


 Makeisten nimi on Aurora Borealis eli revontulet.
Niin kauniita, että on melkein syyllinen olo, kun niitä syö.


 Käsintehdyt makeiset ovat maultaan marjaisan herkullisia.
Kunpa voisin sekä syödä että säästää...


Papulanruusu aloitti kukintansa.


Myös ruusuorapihlaja, soma pienehkö puu,
juhlistaa kesäkuuta herkällä kukinnallaan.


Kukkivaa kesää!

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Hyvästit riippapajulle

Päärynäpuun ja omenapuun välissä oli riippapaju.
Mies kaatoi sen pyynnöstäni kuukausi sitten,
 sillä paju työnsi ärsyttävästi sekä rumasti vesiversoja.
Jopa kanto lähti ärhäkästi puskemaan versojaan.
Tarkoitukseni oli peittää osa alueesta kivillä,
muistattehan sen 20 tonnin kuorman...
Kiviä on jäljellä vielä noin puolet.


 Leikkasin versot, peitin kannon ensin allaskumin palasilla
ja levitin hyväksi lopuksi juurimaton kivettävän alueen alle.


 Kaikki tarvittava löytyi omalta tontilta,
kierrätettynä ties kuinka monennen kerran. 
Huomaat varmaan, että melkein jokaisessa kuvassa
on joku meidän kolmesta mäyräkoirasta, apurit.


 Kunhan helteet hellittävät kärrään soraa,
jolla saan kivet asettumaan paremmin alustaansa.
Peltinen kastelukannu vuotaa,
joten istutin siihen ruohosipulin.
Aurinkokello on isävainaan peruja,
ja ikää kellolla taitaa olla reippaasti yli 40 vuotta.
Kivirykelmä vaatii vielä hienosäätöä,
mutta ajan kanssa se valmistuu.


 Yöpaitakuvauksen tulosta tältä aamulta.


Kylpevä tintti oli 30.5. Hämeen uutisten sääkuvana.