lauantai 31. tammikuuta 2015

Kotikahvilan remontti käynnistyi

Tänään tartuin mieheni kanssa toimeen jo heti aamusta. Ajoimme rautakauppaan ostamaan kipsilevyjä, liimaa ja tasoitetta. Voin vihdoinkin ilmoittaa, että Kotikahvila Kuppi ja Kepposen remppa on aloitettu.

 

Otin Hoya Kerriistä (Sweetheart plant) lehden ja 
yritän juurruttaa sitä Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolle.
Remppaa tehdessä tulee myös siivottua eli purkit ja purnukat vapautuivat pölyvaipastaan.

 

Keittiön istumasyvennys on levytetty ja kitattu. Seuraavaksi hionta, toinen silotekerros, hionta ja pohjamaalaus. Tapetit on ostettu jo pari vuotta sitten, joten ei muuta kuin toimeen! Ihana tehdä töitä, kun jaksan ja olen hyvässä hapessa. Kiitos Thyroxin!

torstai 29. tammikuuta 2015

Virkkausvamma


Virkkaaminen on vaarallista. Ihan totta! Ei riitä, että siihen jää koukkuun, mutta siinä voi myös vammautua.

Ensimmäinen virkkausversio edistyi hyvin, mutta oli auttamattomasti liian kapea ryntäilleni. Tein sitten paperimallineen yhdestä (riittävän laveasta) puserosta ja aloitin, ties monettako kertaa, virkkauksen alusta. Sitkeästi.


Noh, sitten lähti pelittämään ja työ edistymään, mutta voi kauhistus, ranne tuli niin kipeäksi ettei koukku pysynyt kädessä. Piti sipaista tukiside ranteeseen. Nyt jäi koukkuaminen muutamaksi päiväksi. Huomaatte varmaan, että puseron etukappale on edistynyt kuitekin melkein puoleen väliin.


Sisällä on valkoista, ja ulkona on valkoista.


Tuolla se kasvihuone, Kasvula, odottaa hankien keskellä kevättä ja puutarhuria.
Aaah...

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Pusero, koirannuttu tai tuluskukkaro

Tänä vuonna kokeilen ennakkoluulottomasti kahta uutta asiaa, kuten olen itseni kanssa sopinut täytettyäni 50 vuotta. Toinen niistä on virkkaus, toista asiaa en vielä tiedä. Olen virkannut, varmaankin pannulappuja, 40 vuotta sitten, joten taidot ovat vähän hakusessa. Kolme vuotta sitten syksyllä innostuin kutomaan kaulahuivin, joka näytti boan lämpöasulta. Odotettavissa on tod. näk. yllätyksiä ja jännittävä lopputulos?

Ennen kuin edes pääsin aloittamaan työtäni, kävi Tuisku-koira lankakeräni kimppuun ja syrttäsi sen tuhannelle solmulle. Niin, tarkoitukseni on virkata pusero, jossa on epäsymmetrinen leveä helma. Inspiksen sain VMSomⒶ KOPPA -blogista, jossa oli kuvallinen ohje ylhäältä alas virkatusta mekosta. Virpi Siiran ohjeet ovat kansantajuisia, taiteellisia ja houkuttelevia. Jäin koukkuun...

Tässä tulos, eikä tarvinnut purkaa kuin kaksi kertaa. Lankani on liujuvärjättyä sinistä, unelman pehmeää ja vähän pörröistä. SINISTÄ. Sininen on ollut kautta aikojen inhokkivärejäni, mutta harmaiden hiusteni myötä olen tykästynyt sinisen värin lempeyteen. Näin sitä ihminen vanhetessaan muuttuu ja kehitty (toivottavasti on kehittymistä, eikä höpertymistä). Katsotaan mitä tästä virkkausprojektista syntyy, vai syntyykö mitään, tapanani on kyllä viedä kaikki työt ja kokeilut loppuun, joten jos tästä ei synny minulle puseroa, niin koiralle nuttu tai sitten se kuuluisa tuluskukkaro.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Koivuvanhus ja kikhernekakku

Viimeinen vaivaistalon aikainen koivuvanhus kaadettiin eilen. Koivussa kasvoi kääpiä, ja isoja oksia kahahti tuulenpuuskissa maahan. Hyvästi Kaunotar! Istutan paikallesi kuusen, mikä toimii samalla näkösuojana naapuriin. Koen valkorunkoisen koivun jotenkin perisuomalaisena, vaikka kasvaahan niitä ympäri maailmaa.

Oletteko syöneet säilykekikherneistä tehtyä kakkua? Eikö kuulosta erikoiselta! Hernekakku. Ostin meksikolaisen keittokirjan, kun kaura- ja vehnäallergisena totesin, että meksikolaisessa ruuassa käytetään paljon maissia ja useita ruokia tehdään jauhottomasti. Mutta siitä kikhernekakusta, että olipa herkku. Ystäväni Pirkko, tuo armoitettu jauhopeukaloinen, leipasi kokeilumielessä Garbanzo-kakun ja maku oli enemmän kuin kohdillaan.

 

 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tekstiilikierrätyksen ideatalkoot

Miten kierrättää suuria tekstiilieriä?

Tähän yritän Poistaripaja-hankkeen puitteissa löytää tuoreita ajatuksia ja ideoita.

Samalla asialla ovet myös Martat.

Keksitkö?


tiistai 13. tammikuuta 2015

Onni on löytää ystävä

Näin aikuisella iällä uusien ystävien saaminen ei ole itsestään selvyys. Tuttavia kyllä on, mutta että löytää semmoisen ihmisen, jonka kanssa on leppoista olla, voi nauraa ja jutut luistavat. Semmoiset kohtaamiset ovat vähissä, ainakin meikämartalla.


Marttojen kautta tutustuin Pirkkoon muutama vuosi sitten. Pirkko on paikkakunnalle tuulen tuoma, kuten minäkin, lisäksi meitä yhdisti mäyräkoirat. Olemme kyläilleet, retkeilleet, saunotelleet ja kahvitelleet tiheään tahtiin, ihan viikoittain. On onni löytää ystävä, sielunsisko.

Kävin miehen ja Puhuripoikien kanssa sunnuntaina Pirkolla kyläilemässä. Voi ihanuus! Pirkko oli leiponut minulle sitruunanmakuisen juustokakun. Tie martan sydämeen käy...


Blogini kautta olen tutustunut pariin mukavaan ihmiseen livenä, toinen on Tiltu ja toinen Vekki. Tiltu on martta ja asuu ihanan perheensä kanssa parin tunnin ajomatkan päässä, joten tapaamiset jäävät 3-5 kertaan vuodessa, mutta onneksi on netti keksitty ja yhteydenpito sujuu myös sähköisesti. Meitä yhdistää marttailu, koirat ja konstailematon arki.

Vekin tunsin lapsuudessani ja nuoruudessani, mutta yhteydenpito katkesi useaksi vuosikymmeneksi, kunnes taas tapasimme, blogin ja mäyräkoirien kautta. Vekin kanssa puhumme ja puuhaamme puutarhajuttuja ja nauramme paljon. Piha on yhteinen henkireikä ja tietysti mäyräkoirat, Karkki ja Tuuliset Pojat.


Minuun on iskenyt keväinen sisustusinnostus jo tammikuussa. Uusi sohva on tilattu ja seuraavaksi täytyy miettiä kirjahyllyä, todella leveää/pitkää kirjahyllyä. Hyllyköllä saisi olla pituutta kahdeksan metriä. Keittiön kahvilanurkkaus, Kuppi ja Kepponen, on edelleen vaiheessa (hävettää). Työhuone on puoliksi tehty eli suunniteltu (savolaisena olen optimisti). Kyllä se tästä...

lauantai 10. tammikuuta 2015

Silmät ovat sielun peili

 

Täytyy todeta, että miehelläni ja minulla on halvat huvit.
Tässä esimerkki.
Kuvasin miestäni hänen musiikkivideoonsa,
Tarkoitus oli saada vangittua tunnetiloja.

 

Mieheni väänteli ja käänteli naamaansa oikein perusteellisesti.
...ja voi että meitä nauratti...

 

Entäs sitten asetelmakuvaus.
Tässä esimerkki siitä, kuinka erilailla näemme asioita,
vaikka nauramme samoille aiheille ja tykkäämme usein samoista jutuista.
Vasemmalla on minun näkemykseni asetelemasta ja
oikealla on miehinen ajatus samasta aiheesta.
Videolle päätyy oikean puoleinen tutkielma,
mieheni sielunmaisema.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Puutarhapatsaita (kohtahan on kevät)

Kevät koittaa nopeammin, kun käy tammikuussa tekemässä patsaskauppoja?


Löysin komean kokoiset ja näköiset mäyräkoira- ja sammakkopatsaat.


Materiaali on betonia ja paino sen mukainen.


Sammakossa on sievät kiehkurat.
Tämä sammakko sopii myös suihkulähteeksi.


Nyt meillä on kolme Puhuripoikaa.


Mäykkypatsas on aivan mäyriksen mallinen ja oloinen.
Patsaat olivat poistossa puoleen hintaa Kavaljeerigalleriassa.
Hyvät hankinnat!

Kevään tullen sijoitan patsaat parhaille paikoille puutarhaan.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Puluja ja pöytiä

Olen melko kehno shoppailija. Viihdyn parhaiten puutarha- ja rautakaupoissa. Yksi sisustuskauppa on kuitenkin pujahtanut vakkaripaikkoihini: Ribbon Loimaalla (ei maksettu mainos). Sieltä on vaikea päästä ulos ilman että ostaa jotakin ihanuutta kotiin.

 

Viimeisin ostokseni Ribbonin alesta on metallinen apupöytä, minkä ajattelin sijoittaa kesäkeittiölle grillin viereen. Saas nähdä ajautuuko se kesäkeittiölle koskaan, sillä pöytä sopii niin nätisti työhuoneeseeni.

 

Pulu tuli tervehtimään minua ensimmäisenä työpäivänäni. Kiitos, Pulu, oli muka nähdä!
Puhuripojat viihtyvät olohuoneen tarkkailupaikallaan, kukkalaatikon alla.

Joulu, uusi vuosi ja loppiainen vietetty.
Tervetuloa mukava ja työteliäs arki!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Riippuvat puutarhat

Sunnuntai sujahti multaa möyriessä. Ruukutin 6 posliinikukkaa ja siinä sivussa muutaman kultaköynnöksen. Kultaköynnös on mainio kasvi, koska se kestää kuivuutta, märkyyttä, valottomuutta ja aurinkoa. Aina kasvaa ja rehottaa, olipa olosuhteet mitkä tahansa.


Koppero (pikkuruinen kodinhoitohuone) oli pullollaan purkkeja ja multaa.
Onneksi on tämmöinen pieni pöydänpätkä, jossa voi mullastaa.
Metallinen lavuaari on sopivan alhaalla, 
joten siinä on helppo ruukuttaa ja pestä ruukkuja.


Yksi posliinikukka pääsi saunan pukuhuoneen ikkunalle kultaköynnöksen kanssa.
Ikkuna on pohjoiseen, joten jää nähtäväksi riittääkö valo hoyalle.


Työhuoneessani on nyt viisi posliinikukkaa.
Riippuvat puutarhat kuten Babylonissa aikoinaan.
Toivon hoyilleni kasvua ja kauniita kukintoja!


perjantai 2. tammikuuta 2015

6 posliinikukkaa (+ 1 työpaikka)


Sain ystävältäni Vekiltä vaunulastillisen harvinaisia posliinikukkia (hoya).
Saa nähdä virkoavatko kasvuun, vai onko niiden kohtalona saattohoito kompostiin.
Eikös olekin mukavia tämmöiset ystävät, jotka keräilevät kasveja 
ja kyllästyttyään lahjoittavat kukat minulle. Ou jee!

 

 

 

 

Ulkona sataa suhuuttaa ja lumi hupenee silmissä.

ILOUUTINEN:
määräaikainen työsuhteeni jatkuu maaliskuun loppuun.
Meikämartta on niiiiiiiiiin iloinen.

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vanha taivas, vanha pelto.
Tuttua ja turvallista.
Mitä kahta uutta asiaa kokeilisin tänä vuonna?
 Seisoin alapihalla uuden vuoden aattona.
Vasemmalla puolellani kuumotti kuu ja
oikealla puolellani rusotti taivaanranta.

 

Ystäväni Vekki kera Karkki koiransa, olivat meillä aattona paukkuja karussa.
Karkki sai vertaistukea meidän Puhuripojista ja ilta meni leppoisasti.

Sain Vekiltä laatikollisen kukkia, joten pääsen taas iskemään kourani multaan.
Voisiko vuosi enää paremmin alkaa...
Vekki oli tehnyt minulle sievän kukkaron, jota aion käyttää kännykkäpussukkana.